Kamelit

Ei varmaan uskoisi etelämaalaiset turistit, että Suomessa on enemmän kameleita kuin jääkarhuja. Näin se kuitenkin on. Konijänkän Kotieläinpihalla Äkäslompolossa Hemmo-kameli poseeraa mielellään turisteille. Helsingin Korkeasaaressa asuu kaksi kamelia, vuonna 2005 Ruotsissa syntynyt naaras ja sen vuonna 2008 Korkeasaaressa syntynyt poika. Poika on nykyisin jo emoaan kookkaampi.

Tänä vuonna Sirkus Finlandiassa esiintyvät Siperiasta tulleet Rocki, Shejk, Fatima ja Adriana. Näitä kameleita ohjaa Ignat Ignatov. Finlandian kamelit ovat tänä vuonna lainassa ruotsalaiselta Cirkus Olympialta. Frantz Gärtner puolestaan esittää Sirkus Florentinon vaaleaveriköt kamelin ja dromedaarin. Ja veikkaanpa, että jostain kolkasta Suomea löytyy vielä joku yksinäinen kameli.

Kamelit on kaksivarpaisten sorkkaeläinten suku. Varsinaisten sorkkien sijaan niillä on varpaissa pehmeät anturatyynyt ja suuret kynnet. Sukuun kuuluu kaksi lajia, yksikyttyräinen dromedaari (Camelus dromedarius) ja kaksikyttyräinen kameli (Camelus bactrianus). Kamelit märehtivät, mutta kamelien heimo ei kuulu perinteiseen märehtijöiden alalahkoon toisin kuin esimerkiksi nauta ja hirvi. Kuten naudalla, myös kameleilla on useita mahoja, mutta niiden jakautuminen kammioiksi on erilainen.

Tiikeriseikkailu

Markku Aulanko lähetti mielenkiintoisen tarinan:

Tarkkasilmäiset lukijat varmaan huomasivat 26.3.2013 julkaistun jutun valokuvasta, että Teddy Naumannilla on vain yksi käsi. Tarina kertoo, että Teddy oli pikkupoikana matkinut isäänsä Heinz Naumannia, joka pisti kätensä karhun suuhun.  Karhupa puraisikin leukansa yhteen ja poika menetti kätensä. Oheisessa kuvassa samainen Teddy Naumann. Tiikerin nimi on tietääkseni Sabra ja molemmat ovat tässä pari vuotta vanhempia kuin aikaisemmin olleessa kuvassa. Kuvan ottopaikkaa en tiedä.

Minulla oli tilaisuus olla Teddy ja Jonny Naumannin showssa kuuluttajana vuonna 1973 Linnanmäen Kolibri-teatterissa. Ohjelman varsinainen esiintyjä oli Jonny. Teddy oli mukana tukijoukkona. Seurueessa oli myös Jonnyn espanjalaissyntyinen vaimo ja heidän pieni tyttärensä. Silloin sattui jännä juttu.

Minun paikkani oli pienessä kopissa hoitamassa kuulutuksia ja musiikkia ja sinne oli mentävä ennen esityksen alkua. Esiintymishäkki oli koottu vajaan metrin levyisistä elementeistä, joista joka toisessa oli reiät ja joka toisessa tapit. Elementit nostettiin toistensa varaan niin kuin ovi saranoilleen. Kalteriraot olivat niin suuria, että tiikeri kyllä mahtui siitä kahmaisemaan. Noin metrin korkeudella häkkiä kiersi köysi, mikä piti häkkiä kasassa. Heinäkuisena hellepäivänä puhkesi ukonilma. Tiikeri pelästyi ja hyppäsi häkkiä vasten juuri siinä kohtaa, missä minun kuulutuspaikkani oli. Yksi elementti irtosi tapeiltaan ja alkoi kaatua käyden varassa ulospäin. Minä tein juuri niin kuin oli kielletty. Otin kaltereista kiinni ja yritin pitää elementtiä pystyssä. Tiikeri nojasi samaan elementtiin häkin sisäpuolella. Koko häkki alkoi huojua. Yleisö joutui paniikkiin ja ryntäsi teatterin ulko-oville. Tiikeri hermostui lisää. Tilanne ei kestänyt kovinkaan kauaa, sillä kuvassa oleva Teddy Naumann ryntäsi häkin ulkopuolella apuun ja yhdessä saimme nostettua elementin paikoilleen. Jonny sai ajettua tiikerin kotihäkkiinsä ja minä rauhoitin yleisöä. Eipä siellä enää juuri ketään ollutkaan. Tunnustan kyllä, että silloin ääni vapisi ja polvet tärisi.

Tämä tarina ja monta muuta sirkukseen liittyvää tositarinaa on kerrottu Raili Mikkasen ja Laura Valojärven kirjassa Mennään sirkukseen! Siinä on mm. kerrottu, miten Korkeasaari sai ensimmäiset leijonansa. Kannattaa hankkia!

Markku Aulanko

Cirkus Konrado 1931

Vuonna 1931 Suomea kiersi tsekkoslovakialainen suuri eläinsirkus Cirkus Konrado!  Sirkuksen ohjaajana oli Carl (Karl) Sembach (1908–1984), josta sittemmin tuli Circus Kronen johtaja hänen naituaan Frieda Kronen (1903–1992) vuonna 1935.

Ohjelmalehdykän kannessa oli kuvattu klovnit Eugen ja Tanti. Eugen on aivan selvästi suomalainen Pelle Siponen. Ohjelmalehtisessä on numero ”Parhaitten suomalaisten klownien esittäytyminen”. Voi siis ajatella, että Tantikin olisi suomalainen.

Carl Sembach oli sirkuksen nuori eläintenkouluttaja. Kirjan Die grosse Raubtierschau mukaan Sembachilla oli sekaryhmä, neljä leijonaa ja neljä tiikeriä. Sen lisäksi hänellä oli toinen sekaryhmä, missä oli jääkarhuja ja ruskeakarhuja. Molemmat ryhmät olivat mukana Suomessa. Sirkus Konradossa oli myös intialaiset elefantit Jumbo ja Nelly, jotka esitti rouva Konrado. Eksoottisen kavalkadin ja hevosnumeroiden esittäjäksi mainitaan Alex. Hess.

Kiertueen aikana leijonat saivat poikasia ja Väinö Lehtosen kirjoittamassa  Korkeasaaren kirjassa kerrotaan, että Cirkus Konradolla oli ehkä noin 15 leijonaa. Matkalla Hämeenlinnasta Tampereelle 14.8. syntyi kaksi leijonanpentua lisää. Sirkus oli kiertänyt eri puolilla Suomea, mutta ei saanut lupaa tulla Helsinkiin. Kaupunginhallitus oli sitä mieltä, että ulkomainen sirkus vie markat ulkolaisiin taskuihin. Lupa heltisi sillä ehdolla, että sirkus luovuttaa kaksi leijonan poikasta Korkeasaaren eläintarhaan. Näin tehtiin 28.10. Samalla kertaa ostettiin Sirkus Konradolta kaksi muuta pentua Felis ja Sarah. Ne olivat syntyneet jo maaliskuussa. Felis oli hermafrodiitti eli kaksineuvoinen yksilö, joka omaa sekä naaras- että koiraspuoliselle tyypilliset sukuelimet.  Niistä tuli Korkeasaaren ensimmäiset leijonat. Suomessa syntyneet saivat nimet Leo ja Suoma. Ristiäiset pidettiin Helsingin Pallokentällä ja todistamassa oli mm. kaupunginjohtaja Erik von Frenckell.  Ilmeisesti sirkus Konrado oli silloin Pallokentällä ja leijonat vielä emänsä hoivissa. Leijonille sidottiin kaulaan toiselle punainen ja toiselle sininen silkkirusetti, kohotettiin ilmaan ja huudettiin nimi.

Kommentit:

Yllä olevat tiedot Sirkus Konradon taustasta ja leijonien yhteydestä Korkeasaareen sain Peter Lindforsilta sen jälkeen kun olin sattunut saamaan oheisen lehdykän. Peter on kyllä varinainen tietopankki.
Markku Aulanko