Mutapainia ja vedenneitoja – Mud wrestling and mermaids

Tämä Tivoli Matti Sariolan ilmoitus on julkaistu Aamulehdessä Vappuna 1970. Kahlekuningas Aimo Leikas (1947–1976) näkyi olevan mukana. Mutapaini ja Vedenneidot olivat houkuttimina monien muiden ihmeiden joukossa.

Vedenneidot olivat tuohon aikaan jo vanha juttu. Lauri Seiterä (1915–1992) kehitti sen Linnanmäen huvipuistoon jo 1951. Ensimmäisenä vuotena Vedenneidot olivat teltassa, mutta vuodeksi 1952 tälle pelille rakennettiin oma halli Markkinatorille, muiden Seiterän pelien viereen. Asiakkaat saivat viisi palloa, joilla tuli osua parin metrin etäisyydellä sijaitseviin pieniin maalitauluihin. Niiden takana oli verkkoaita, jonka takana vedenneidot istuivat lavoilla vesialtaan yläpuolella. Pallon osumasta tytöt tippuivat kirkaisten alas. 1955 alettiin periä pääsymaksua Vedenneitohalliin, jotta pelkät töllistelijät jäisivät pois. 1970-luvulla vedenneitohallissa nähtiin kaunottaria yläosattomissa uimapuvuissa sekä tasa-arvon nimissä myös poikia. Kesällä 1980 kuultiin Vedenneitohallista viimeiset kirkaisut ja loiskahdukset.

Mutta kuka toi mutapainin Suomeen ja milloin? Olisiko sekin ollut Seiterän juttuja? Kettil Cedercreutz muisteli, että hän olisi katsellut mutapainia Huvipuisto Seiterässä vuonna 1967. Lauri Seiterä perusti tämän oman tivolinsa 1966. Nykyään se käyttää nimeä Tivoli Seiterä. Mutapainissa kilpailijat painivat kehässä, johon nykyään lisätään bentoniittia. Bentoniitti on erikoista luonnon savea, joka pystyy absorboimaan suuria määriä vettä ja suotuisissa oloissa laajenemaan sen seurauksena tilavuudeltaan jopa kymmenkertaiseksi. Bentoniittia esiintyy yleisesti ympäri maailmaa, mutta Suomessa sitä tavataan vain vähäisissä määrin. Sitä tuodaan tänne Yhdysvalloista tai Euroopan eteläosista.

.

Tivoli Matti Sariola 1959

Tivoli Matti Sariola houkutteli Vappupäivänä 1959 Hämeen Yhteistyössä tamperelaisia juhlimaan ansaittua vapaapäivää linja-autoaseman kupeessa. Paikalla viivyttiin kokonainen viikko. Tivoli suljettiin puolenyön aikaan ja avattiin arkisin klo 18 ja pyhinä klo 12.

Ilmoituksessa mainitaan ajolaitteiden lisäksi Sirkus Americano, Intiaani-show, vedenneidot ja ravintolavaunu. Pääpaino tuntuu olleen tanssilla. Orkestereina vierailivat Kauko Ahosen yhtye ja Anja Hatakka Helsingistä. Tamperelaisorkestereina soittivat Tammer Fox ja Kalevan Pelimannit laulusolisteinaan Anita Alm ja Maila Malinen. Ja hauskaa varmaan oli.

Lintsin alkuvuodet

Linnanmäki on Helsingissä Alppiharjun kaupunginosassa sijaitseva huvipuisto. Alppi- ja Lenininpuistojen muodostaman virkistysalueen keskeltä vuokrattiin vuonna 1950 niin sanottu Vesilinnanmäen alue aluksi kolmeksi vuodeksi lastensuojelujärjestöille, jotka perustivat paikalle huvipuiston. Vesilinnanmäki oli Alppipuiston korkein kallio, joka oli saanut nimensä mäellä sijaitsevista vesisäiliöistä. Vesisäiliöt eivät ole enää alkuperäisessä käytössään. Huvipuiston vanhin laite on karuselli, joka valmistui vuonna 1896. 

Linnanmäki on historiansa aikana työllistänyt valtavan määrän koti- ja ulkomaisia sirkus- ja varieteetaiteilijoita. Esiintymisareenoita on ollut useitakin. Tässä Linnanmäen pohjapiirrokset parilta ensimmäiseltä vuodelta. Molemmat kartat ovat samasta kulmasta, eli suuri pyöreä vesitorni on edessä alhaalla. Elävää ohjelmaa oli runsaasti ja huvipuisto kasvoi silmissä.

Ylin kuva on perustamisvuodelta 1950. Vasemmalla ylhäällä on Kotkankadun sisäänkäynti. Juhlakentälle kuljettaessa tulee ensimmäisenä vastaa Musta kabinetti ja ja Nukketeatteri. Ulkoilmanäyttämö oli Juhlakentällä. Surmanajopytty löytyy ylhäältä keskeltä ja aivan oikeassa reunassa on Varietee-teltta. Ajolaitteita ja pelejä oli runsaasti.

Alimmassa kuvassa vuodelta 1951 maisemaa hallitsee ylhäällä keskellä komea Vuoristorata. Vasemmassa reunassa oleva pyöreä teltta on Peacock Sirkus – Cirkus. Siitä oikealle on Teatterihalli. Ulkoilmanäyttämö on alhaalla vasemmalla. Vedenneidoilla houkuteltiin yleisöä ylhäällä oikealla olevalle Markkinatorille. Surmanajajaa ja taikuritelttaa vuonna 1951 ei enää näy.