Tämä Tivoli Matti Sariolan ilmoitus on julkaistu Aamulehdessä Vappuna 1970. Kahlekuningas Aimo Leikas (1947–1976) näkyi olevan mukana. Mutapaini ja Vedenneidot olivat houkuttimina monien muiden ihmeiden joukossa.
Vedenneidot olivat tuohon aikaan jo vanha juttu. Lauri Seiterä (1915–1992) kehitti sen Linnanmäen huvipuistoon jo 1951. Ensimmäisenä vuotena Vedenneidot olivat teltassa, mutta vuodeksi 1952 tälle pelille rakennettiin oma halli Markkinatorille, muiden Seiterän pelien viereen. Asiakkaat saivat viisi palloa, joilla tuli osua parin metrin etäisyydellä sijaitseviin pieniin maalitauluihin. Niiden takana oli verkkoaita, jonka takana vedenneidot istuivat lavoilla vesialtaan yläpuolella. Pallon osumasta tytöt tippuivat kirkaisten alas. 1955 alettiin periä pääsymaksua Vedenneitohalliin, jotta pelkät töllistelijät jäisivät pois. 1970-luvulla vedenneitohallissa nähtiin kaunottaria yläosattomissa uimapuvuissa sekä tasa-arvon nimissä myös poikia. Kesällä 1980 kuultiin Vedenneitohallista viimeiset kirkaisut ja loiskahdukset.
Mutta kuka toi mutapainin Suomeen ja milloin? Olisiko sekin ollut Seiterän juttuja? Kettil Cedercreutz muisteli, että hän olisi katsellut mutapainia Huvipuisto Seiterässä vuonna 1967. Lauri Seiterä perusti tämän oman tivolinsa 1966. Nykyään se käyttää nimeä Tivoli Seiterä. Mutapainissa kilpailijat painivat kehässä, johon nykyään lisätään bentoniittia. Bentoniitti on erikoista luonnon savea, joka pystyy absorboimaan suuria määriä vettä ja suotuisissa oloissa laajenemaan sen seurauksena tilavuudeltaan jopa kymmenkertaiseksi. Bentoniittia esiintyy yleisesti ympäri maailmaa, mutta Suomessa sitä tavataan vain vähäisissä määrin. Sitä tuodaan tänne Yhdysvalloista tai Euroopan eteläosista.
.
No comments:
Post a Comment