Sirkusmuseo Karjaalle • Circus Museum for Karjaa

Harjoittelua 1985 Sirkus Finlandiassa.

Sirkus Finlandia hankki kotikaupungistaan Karjaalta 4 500 neliön suuruisen hallitilan vanhasta Sisun kuorma-autotehtaasta. Parin vuoden remontin jälkeen rakennuksesta saadaan varastointitilaa ja hulppeat tilat Sirkusmuseolle.

Sirkus Finlandian nykyinen johtaja Carl Jernström Jr esiintyi villieläinkouluttajana vuonna 1984.

Hanke toteutetaan Teatterimuseon opastuksella. Sirkusmuseo ja Teatterimuseo neuvottelevat vielä työtapojen ja yhteistoiminnan muodoista. Teatterimuseo päätti 2018 laajentaa toimintaansa. Vuoden 2019 alusta alkaen sen vastuulla ovat olleet suomalainen teatteri, tanssi, ooppera, sirkus ja esitystaide. Keskustelua sirkus-, varietee- ja tivoliperinteestä on käyty koko 2000-luvun ajan ja huoli ainutlaatuisten aineistojen säilymisestä on tuotu toistuvasti esille. Vaihtuuko myös Teatterimuseon nimi paremmin vastuualueen moninaisuutta vastaavaksi?

Sirkus Kalevan orkesteri 1900-luvun alussa.

Karjaan museoon tullaan kokoamaan useiden keräilijöiden taltioimaa sekä sirkuksen omaa materiaalia. Myös yksityishenkilöiden hallussa olevien sirkuskokoelmien saaminen talteen on tervetullutta. Eikä sen tarvitse olla ”kokoelma”. Yksi esinekin saattaa olla luultua tärkeämpi puuttuva palanen Sirkusmuseon kokoelmissa.

Seuraa museon kehittymistä täältä:
sirkusfinlandia.fi ja teatterimuseo.fi

Tivoli Sariolan mukana kulki Cirkus Viking 1960-luvun alussa.

.

1890 • Sirkus Warieté Bono

Tämä ilmoitus oli oululaisessa Kaiku-lehdessä 27.9.1890. Kaiku oli vuosina 1877–1949 Oulussa ilmestynyt sanomalehti, jonka perustaja oli toimittaja Konrad Fredrik Kivekäs. Kivekäs toimitti ja kustansi Kaikua vuoteen 1905 saakka. Kaiku oli 1800-luvun lopulla Pohjois-Suomen johtava sanomalehti ja levikiltään Suomen suurin maaseutulehti. Lehden linja radikalisoitui sen jälkeen, kun Suomalainen puolue jakaantui 1880-luvulla vanhasuomalaisiin ja nuorsuomalaisiin, ja Kaiku siirtyi jälkimmäisten leiriin.

Italialaisen Bonojen suku kiersi 1800-luvun puolivälissä Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Antonio Bonon leski, saksalaissyntyinen Franziska Bono (os. Becker, noin 1853–1911) toi sirkuksensa Suomeen 1890 lastensa ja sukulaistensa kera. Sirkus kiersi ympäri vuoden. Talvisin lämpöä saatiin telttaan kamiinoilla. Hevosten vetämät vaunut vaihdettiin rekiin lumikeleillä. Mukana oli myös eläinnäyttely ja ampumateltta. Myöhemmin Bonot ostivat talon Kouvolan seudulta. Rautatiet kehittyivät hiljakseen ja sen myötä liikkuminenkin helpottui. Äidin avuksi tuli myöhemmin myös tytär Louise Elisabeth Maria Bono (s. 29.1.1872 Saksassa). Myöhemmin Bonojen laaja sirkussuku on ollut hyvin merkittävässä roolissa Suomen sirkushistoriassa.

Tuntematon akrobaattiseurue 1860-luvun lopulta.

.

1972 Kalastajatorppa, Helsinki

Huhtikuussa 1972 Kalastajatorpalla esiintyi amerikkalainen taikurimestari Norm Nielsen 17.2.1934, joka sittemmin voitti Näyttämötaikuuden maailmamestaruuden. Nielsen on käynyt Suomessa useamminkin.  Hän on myös keräilijä ja hänellä on suuri taikajulisteiden kokoelma. Tarina kertoo, että Norm Nielsen oli Suomessa tutustumassa Solmu Mäkelän julistekokoelmaan. Erään kahlekuningas Houdinia esittävän julisteen kohdalla Nielsen sanoi, että hän tietää että tätä julistetta on jäljellä kaksi kappaletta ja nyt hän on nähnyt ne molemmat. Pelkästään sen takia kannatti tulla Suomeen.  Kun Kalastajatorpalla vietettiin Solmu Mäkelän 90-vuotispäiviä, Norm Nielseniltä tuli videotervehdys. Nielsenin esiintyessä Kalastajatorpalla 1972, oli orkesterina Antti Hyvärinen ja solistina Paula Koivuniemi. Joulukuussa 1972 Kalastajatorpalle esiintyi taikuri Laurence Parsons ja avustajansa Heidi. Vierailu jatkui vuoden 1973 puolelle. Tanssimusiikista vastasi Antti Hyvärinen ja solisitina silloin Carola Standerskiöld.

Lähde Markku Aulanko.

.

1961 Kalastajatorppa, Helsinki

Kalastajatorpan ravintola Helsingissä ja sen pyöreä sali on ollut perinteinen varieteeohjelmien esittämispaikka. Ohjelmat ja orkesterit Torpalle hankki The Finnish Booking Office Tom Hertell vuodesta 1952 lähtien. Ohjelmat suunniteltiin muutaman kuukauden jaksoissa ja niistä tehtiin esittelyvihko. Siinä oli 22 sivua ja lakatulle paperille painetut kannet. Siihen aikaan sai tupakkaa ja alkoholia mainostaa vapaasti. Esimerkiksi syksyn 1961 ohjelmalehdessä oli kuvat esiintyjistä ja orkestereista, neljä sisäkuvaa ravintolan tiloista ja sen lisäksi mainokset Sinebrychoffilta, Lahden panimosta, Riihimäen Lasista, Bacardi rommista, Lentoyhtiö Aerosta, Boston-tupakasta, Chymoksen karpalolikööristä, Salignac konjakista, MacKenseyn viskistä, Marlin kuohuviinistä ja Hartwallin Vip-juomasta.

Lähde Markku Aulanko.

.

60-luvun Lintsi • Linnanmäki in the 1960's

Vanha, ihana Linnanmäki joskus 1960-luvulla. Jo 50-luvulla se oli taivas, jossa pääsin joskus vierailemaan. Niin se varmaan on ollut monille lapsille. Ja aikuisillekin. Ulkoilmanäyttämöllä ja Peacockissa oli aina jännittäviä esiintyjiä.  Monelle suomalaiselle sirkusartistille oli uran huippuhetki esiintyä Lintsillä. Linnanmäki avattiin 1950 keväällä. Kuinka kauan se sai olla Suomen ainoa kiinteä huvipuisto?

Kommentit:

•••••••••••••••••••••••••••••••
Vastauksena kysymykseesi veikkaisin, että noin neljännesvuosisadan!
Jukka Vahtera
•••••••••••••••••••••••••••••••
Viitaten tämän päivän postaukseen voin yhtyä Jukka Vahteran kommenttiin! Todisteena oheiset löydöt arkistosta!
Markku Aulanko

•••••••••••••••••••••••••••••••


.

Linnanmäki, Peacock

Jussi Jalkanen, yksi Suomen suurimmista taikureista (187 cm, 88 kg) lähetti pari vanhaa postikorttia Linnanmäeltä. Kuvat ovat ilmeisesti jostain 60-luvulta. Ylimmässä näkyy Teatterihalli ja taustalla vuoristorata. Toisessa kuvassa pyörii saksalaisvalmisteinen Suihkio. Ajolaite oli Lintsillä 1955–1978, jonka jälkeen se siirrettiin Tykkimäelle. Alakuvassa vielä Peacock-teatterin pääsylippu vuodelta 1966. Tämä varietee-teatteri vietti silloin 10-vuotisjuhliaan. Se on edelleen huvipuiston vanhin rakennus. Vuoristorata on Linnanmäen vanhin ajolaite.

Kommentit:

Linnanmäen opasvihkosissa oli vuosina 1959-1962 erillinen tasku jossa oli Linnanmäkeä käsittelevää oheisaineistoa. Yllä olevat kortit olivat osa tätä oheisaineistoa. 
Peter Lindfors


.

Villensauna, varietee-ravintola • Variety restaurant

Suomessa tuli kieltolaki voimaan 1919 kesällä. Moni ravintola Tampereella pisti pillit pussiin. Toiset menestyivät –  jostain syystä. Yksi Tampereen suosituimmista ravintoloista oli Ville Veneskosken omistama Ravintola Villensauna Hämeenkatu 26:ssa eli nykyisessä Tuotannon talossa. Kuva on ilmeisesti avajaispäivältä 1919, jolloin havuköynnökset ja suomenliput koristivat sisäänkäyntiä. Ravintola toimi kahdessa kerroksessa. Alakerrassa oli pieni ruokasali ja kabinetti, yläkerrassa ravintolasali, jossa iltaisin soitti orkesteri. Silloin tällöin Villensaunassa nähtiin myös kabaree- ja varietee-esityksiä.

Villensaunan orkesteria johti italialainen Gennaro Romano, kuvassa keskellä. Etualla istuvat herrat Lahtinen ja Sarlin. Ohjelmallisissa illoissa vieraili paljon ulkolaisiakin taiteilijoita – tanssijoita, laulajia, taikureita jne. Tässä alla muutamia heistä. Kaikki minulle tuntemattomia. Kertokaa, jos tunnette!

Asta Boya, 1924

Eva Böye, 1923.

Liesl Gessinger, 1923–25.

Laolu-Iivari, 1923–25.

Marcelle et René, 1923.

.

Sirkuskuvia – Circus pictures

En ole valokuvaaja vaan näppäilijä. Kuitenkin sen verran harrastukseni lumoissa, että liikun aina kameran kanssa. Ylitse kaiken rakastan sirkusta ja varieteeta. Niinpä kuviakin kertyy niistä kohteista. Taiteellisuus ei ole näkyvin piirre kuvissani. Haluan enemmänkin dokumentoida asioita. Vanhat kuvat ovat mielestäni mielenkiintoisia. Toivottavasti omista kuvistani on myös iloa jollekin tutkijalle tulevaisuudessa. Tekniikka vain kehittyy sellaista vauhtia, että pystyykö kukaan näitä kuvia käyttääkään 50 vuoden kuluttua. Toivottavasti joku hoksaa välillä päivittää näitä. Täällä niitä olis nähtävillä. Ja lisää tulee kun ehditään.

.

Hotel de Post, Helsinki, 1871

Ohjelmalehtensä alkusanoissa 1951 Fennian toimitusjohtaja Leo Vuoristo kertoo helsinkiläisestä Hotel de Post -ravintolasta ja majatalosta. Vuoriston mukaan se oli Suomen ensimmäinen cabaret vuonna 1871. Se sijaitsi samalla paikalla Mikonkadulla kuin Fenniakin. Rakennus oli yksikerroksinen puutalo. Siinä oli muutama hotellihuone ja suosittu ravintola. Talon isäntä, herra Blomqvist keksi kiinnittää palvelukseensa kolme iäkästä tanskalaista n.k. laulajatarta. Heidän impressaarionsa säesti trioa loppuunkuluneella klarinetillaan. Saliin mahtui 40–50 henkeä. Ohjelmaa ei ehkä hyvällä tahdollakaan voisi nykyään nimittää varieteeksi tai kabareeksi. Mutta siitä se alkoi. Vuonna 1880 tiedetään myös Kämpin ravintolassa ja Kaivohuoneella olleen varietee-ohjelmaa. Ranskankielisessä alkuperäisessä tarkoituksessaan “varieté” on variaatioita sekä useanlaista esittävää viihdettä yhdistettynä yhteen ja samaan esitystilaisuuteen. Tässä merkityksessä sanaa käytettiin Pariisissa jo 1790.

Näissä esitysmuotojen nimissä menen jatkuvasti sekaisin. Näin Wikipedia ne erottelee:
Kabaree on viihteen muoto, joka yhdistää laulua, tanssia, komediaa ja teatteria. Tyypillisesti kabareeta esitetään ravintoloissa ja yökerhoissa, joissa yleisö istuu pöytien ääressä nauttien samalla drinkkejä.
Varietee on näyttämö, jolla esitetään hilpeitä laulu-, tanssi-, ilveily-, kabaree- tms. esityksiä tai siksi kutsutaan sellaisen sisältöistä esitystä.
Revyy on kevyt, viihteellinen näyttämöohjelma, joka koostuu musiikista, tansseista ja sketseistä. Vaikka revyiden historia ulottuu aina 1800-luvulle saakka, niin sen kulta-aika oli vasta noin vuosina 1916–1932. Sana revyy juontuu ranskan kielen sanasta revue.
Vaudeville on teatteriesityksen lajityyppi, jolle on ominaista leikillinen laulunäytelmä, johon olennaisena osana kuuluvat suositut laulusävelmät sekä hyvin erityyppiset esiintyjät, kuten akrobaatit, tanssijat, koomikot, koulutetut eläimet ja taikurit.
Burleski tarkoittaa teatterin keinoin esitettyä parodista huumoriviihdettä, johon yleensä kuuluu sketsejä. Sitä pidetään usein commedia dell'arten suoranaisena jatkajana, joskin termi on syntynyt samoihin aikoihin kuin commedia dell'arte.

Tuosta listasta nyt ei ota selvää meikäläinenkään. Kovin ovat samantyyppisiä esitysmuotoja.

Oheiset kuvat ovat vuoden 1951 Fennian ohjelmalehdestä. Leo Vuoristo tuli aikanaan ehkä tunnetummaksi omistamastaan Haikon kartanosta ja energisestä vaimostaan Sadusta. Jo Leon vanhemmat olivat omistaneet Viipurissa ravintoloita. Leo Vuoristo oli käynyt kauppaopiston ja toiminut sodassa reservin upseerina.

Muuten – Leo Vuoristo sattui aikoinaan jättämään veikkausrivin, jossa oli miltei pelkkiä rasteja eli jalkapallon tasapelejä. Tuloksena oli Veikkauksen siihen asti suurin voittosumma.

Leo Vuoristo

.

Peacock 1968

Elokuussa 1968 Peacockin ohjelma sai lisämaininnan Society show. Tässä sen kuukauden ohjelma:
The Walter Mann Orchestra, sävelkimara
Pokorny, pirteää pikkuhauskaa, Tsekkoslovakia
Teuvo Juuti, nokkelaa notkeutta, Suomi
Elia & Bob Carley, Pariisissa v. 1900, Ranska
Borra, taskuvarkaiden kuningas, Jugoslavia
Trio Apollo, elävät patsaat, Ranska
The Hovens, parhaat ”pantomaaneista”, Belgia
Matla & Ass, tynnyristä toiseen, Hollanti
Finale

Näin jälkeenpäin katsottuna kesän suurimpia tähtiä olivat taskuvaras Borra elokuussa ja klovni Charlie Rivel heinäkuussa. Kotimaisia tähtiä oli kesällä 1968 runsaasti. Ylhäällä mainitun rola-rola -tähden Teuvo Juutin lisäksi notkeat Mia ja Matti, taikuri Kari Salmi ja can-can-ryhmä Les Girls & Pepe. Osaako joku kertoa lisää tuosta viimeksi mainitusta ryhmästä?

Peacock-teatteri 1963

Peacock-teatterissa oli toukokuussa HSY:n Vihreä Oksa.  Kesäkuun tähti Peacockissa oli koomikko Jonny Buchardt. Suomalaisia esiintyjiä oli vähemmän.

Heinäkuussa Peacockissa oli suomalainen taikuripari Jukka & Ass eli Jukka ja Pirkko Santanen. Jukka ja Pirkko (kuva alla) tekivät mentaalitaikuutta eli Pirkko istui sidotuin silmin selkä katsomoon ja Jukka kulki katsojien lomassa ja pyysi saada käteensä katsojalta jonkun esineen. Sen jälkeen hän sulki esineen käteensä ja kysyi vaimoltaan: Kerro minulle, mikä tämä on! Hetken kuluttua vaimo kertoi, oliko kyseessä kampa, avainnippu tai ajokortti.

Elokuussa ohjelman aloitti Porro Bros ja sen lopetti Rolly & Arri (kuva alhaalla)  Porro Bros-ryhmän kohdalla lukee, että jälkikasvulle mahdollisuus ja kotimaa Saksa. He olivat viimeisenä esiintyneiden Rollyn & Arrin jälkikasvua. Näiden kotimaaksi on mainittu Itävalta  ja ohjelmalehtisessä lukee ”2 superhypomoderaziösambinauttia”. Mitenkähän sekin lausutaan. Molemmat olivat koomisia liikunnallisia musiikki- ja tanssinumeroita. Rolly ja Arri olivat olleet jo aikaisemmin ja Porro Bros esiintyi myöhemminkin Peacockissa. He olivat luonteeltaan hyvin erilaisia. Toinen veljeksistä oli iloinen juhlija ja toinen pikemminkin uskonnollisuuteen taipuva.

Uusi Peacock 1956

Numerotyttö Lu Nova

Linnanmäen huvipuisto aloitti toimintansa 1950. Sirkusteltta oli yksi merkittävä osa huvipuistoa. Se oli armeijalta vuokrattu 300 paikkainen teltta. Sen nimi oli Sirkus–Cirkus. Eräs Lintsin ohjelmalehti käyttää siitä nimeä Peacock, mutta Peacock-nimi otettiin käyttöön vasta 1951. Ohjelmaa mainostettiin sirkusrevyyksi. Telttakin oli isompi, nelimastoinen ja sinne mahtui 750 henkeä ja näytöksiä pidettiin kaksi kertaa päivässä. Olympiavuonna 1952 hankittiin vielä isompi sinivalkoinen teltta. Nyt katsomoon mahtui 1000 henkeä, joidenkin tietojen mukaan 1200 henkeä. Nimenä oli Peacock-varietee. Tämä teltta oli käytössä kauden 1955 loppuun asti. Vuonna 1954 teltan nimi oli Sirkus Peacock. Ainakin sinä vuonna ei enää ollut pyöreää maneesia, ei myöskään isoja eläinnumeroita.

Vuonna 1956 siirryttiin teltasta upouuteen rakennukseen, joka nimettiin Peacock-teatteriksi. Rakennuksen tilavuus oli 16 800 kuutiota, josta varsto- ja työhuonetilaa 2 800 kuutiota. Mario Weber johti orkesteria ja Lu Nova toimi numerotyttönä.

Vuonna 1956 Peacockissa vaihtui ohjelma kuukausittain:
Angela & Fred Roby - vatsastapuhuja
Angele & Corinn - akrobaatit
Borra II - taskuvaras
Tommy Burke - akrobaatti
Bil & Bil - koominen akrobatia
Carlos - hyppylauta-akrobatiaa
Nic & Charly Carter - komiikkaa
Codreanos - lentävä trapetsi
Gautier's Excess Baggage - koiranumero
Fritschie - koominen akrobatia
Gladys & Söder - trapetsi
Eleonore Günter - kautsukki
Henrico & Lady - jonglööri
Original Hiller Girls - girl-baletti
Latona, Graham & Chadel - crazy-numero
Zarah Leander - laulaja
Leila & Invenius - akrobaattitanssijat
Marchitas - polkupyöräakrobaatit
Meta de Sota - tanssijatar
Los Ona - antipudistit
Professori Olgo - päässälaskunero
The Comedian Pepps - koominen akrobatia
Reijo Salminen - taikuri
Sicki - ekvilibristi
Tornedo - taikuri

Linnanmäen ulkoilmanäyttämöllä esiintyivät:
Les Biancas - trapetsi
The 7 Eagles - korkea vaijeri

Ohjelmalehdessä osuu silmiin taskuvaras, jonka kuvassa lukee Borra II ja kuvan alla Borac. Ilmeisesti latojalle on tullut virhe. Yksi maailman tunnetuimmista taskuvarkaista oli itävaltalainen Borra. Hänen oikea nimensä oli Borislav Milojkovic (1921–1998). Hän oli syntynyt Jugoslaviassa. Hänen kaksi poikaansa ryhtyivät myös taskuvarkaiksi ja käyttivät taiteilijanimiä Borra II ja Borra III.

Suomalaisesiintyjiä kesällä 1956 olivat vain Henrico eli Björn Gammals, tanssipari Leila & Invenius ja taikuri Reijo Salminen.

Taskuvaras Borra II

Jonglööri Henrico

Taikuri Reijo Salminen

Apin sirkukset

Olen epätoivoisesti yrittänyt löytää faktoja Mr. Apollon eli Apin eli Sven Berglundin urasta ja hänen lukuisten sirkustensa historiasta, mutta se tuntuu ylivoimaisen vaikealta. Kun löytää yhden tiedonmurusen, niin se toisaalla heti kumotaan. Tai sitten jutut ovat liian sekavia.

Esimerkiksi Turun Sanomat kertoi vuonna 2008 Sirkus Florentinoa käsittelevässä jutussaan näin: Bulgariassa varttunut Sven Berglund kertoo olleensa viihdealalla koko ikänsä. Nyt kymmenen vuotta Suomessa asunut taiteilija luotsaa innostuneesti omaa sympaattista sirkustaan. 
Kaikki tässä jutussa oli nurinkurin.

Ainakin nämä vuosiluvut olisi mukava saada järjestykseen, jotta jälkipolville jäisi Suomen sirkushistoriasta jotain faktaakin. Jos muistatte vuosilukuja paremmin kuin minä, niin kertokaa. Tällä hetkellä olen saanut kokoon tällaisen listan. Kertokaa pitääkö se paikkansa.

1976 Sirkus Finlandiassa (Oy Axaba Ab) osakkaat Hans Conradsen, Sven Berglund ja C-G Jernström

1978 + 1980–2007 Sirkus Apollo, Alois Köllnerin teltta alussa, vain suomal. artisteja 1980–1989

1979 Sirkus Berlin, rahattomat taiteilijat satamasta konsulikyydillä kotiin

1979–1996 Sirkus Finnstar

1980–1982 Sirkus Varietee

1984 Suomen Talvisirkus, toimi 25.12.1984–1.1.1985

1993–1994 Sirkus Fun-Fun, perustaja fakiiri Halonen

1993–1995 Sirkus Praha, mukana Kykki ja Jaromir Joo

2007–2008 mukana Sirkus Florentinossa

Oheiset kuvat ovat Sirkus Apollosta vuonna 2000. Apollo oli ensimmäinen Berglundin oma sirkusyritys. Kuorma-auton nokassa näkyy vielä Finnstarin tarra.

Kommentit:

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Joskus 1997, tai 1998 kävin shown kattomassa paikassa Ruovesi,eikä paikallislehdessäkään oikein kauheesti mitään mainintaa tainnu olla,muuta kun,että juontaja neitonen juonsi shown kauniisti hymyillen. Ja sillon se oli Finnstar ja ulkomainokset oli hyvin pitkälti saman näkösiä kun Finlandialla.
Aila Tasanen
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Siis laitetaan Finnstarin toiminta-ajan kohdalle ainakin pari vuotta lisää.
Kari Nieminen
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Vuosi oli 1997,koska kummipoikani on syntynyt 8.6 1998 ja kyseinen juontaja neitonen on hänen äitinsä.  Yritin kysellä häneltäkin asiasta,mutta ei tiennyt mitään.
Aila Tasanen
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Lintsin alkuvuodet

Linnanmäki on Helsingissä Alppiharjun kaupunginosassa sijaitseva huvipuisto. Alppi- ja Lenininpuistojen muodostaman virkistysalueen keskeltä vuokrattiin vuonna 1950 niin sanottu Vesilinnanmäen alue aluksi kolmeksi vuodeksi lastensuojelujärjestöille, jotka perustivat paikalle huvipuiston. Vesilinnanmäki oli Alppipuiston korkein kallio, joka oli saanut nimensä mäellä sijaitsevista vesisäiliöistä. Vesisäiliöt eivät ole enää alkuperäisessä käytössään. Huvipuiston vanhin laite on karuselli, joka valmistui vuonna 1896. 

Linnanmäki on historiansa aikana työllistänyt valtavan määrän koti- ja ulkomaisia sirkus- ja varieteetaiteilijoita. Esiintymisareenoita on ollut useitakin. Tässä Linnanmäen pohjapiirrokset parilta ensimmäiseltä vuodelta. Molemmat kartat ovat samasta kulmasta, eli suuri pyöreä vesitorni on edessä alhaalla. Elävää ohjelmaa oli runsaasti ja huvipuisto kasvoi silmissä.

Ylin kuva on perustamisvuodelta 1950. Vasemmalla ylhäällä on Kotkankadun sisäänkäynti. Juhlakentälle kuljettaessa tulee ensimmäisenä vastaa Musta kabinetti ja ja Nukketeatteri. Ulkoilmanäyttämö oli Juhlakentällä. Surmanajopytty löytyy ylhäältä keskeltä ja aivan oikeassa reunassa on Varietee-teltta. Ajolaitteita ja pelejä oli runsaasti.

Alimmassa kuvassa vuodelta 1951 maisemaa hallitsee ylhäällä keskellä komea Vuoristorata. Vasemmassa reunassa oleva pyöreä teltta on Peacock Sirkus – Cirkus. Siitä oikealle on Teatterihalli. Ulkoilmanäyttämö on alhaalla vasemmalla. Vedenneidoilla houkuteltiin yleisöä ylhäällä oikealla olevalle Markkinatorille. Surmanajajaa ja taikuritelttaa vuonna 1951 ei enää näy.

Turun Tähti 2013 -kilpailu

Turun Tähti 2008 klovni Pekka Laamanen.

Jälleen etsitään nousevia kykyjä sirkus- ja varieteetaiteen kohdevalojen loisteeseen. Tämä on vaihtoehto niille, jotka jäävät laulu- ja bändikilpailujen ulkopuolelle. Jokainen ei-päätoiminen, täysi-ikäinen artisti tai esiintyjäryhmä voi tämän lavaviihteen monialakilpailun kautta saada itselleen nimeä, näkyvyyttä ja ennen kaikkea tärkeää lavakokemusta oikean yleisön edessä.

Kilpailuja on järjestetty vuodesta 1998 lähtien. Osakilpailuiltoja on kaksi (pe 5.4.2013 ja pe 12.4.2013) ja kukin kilpailija esiintyy jommassa kummassa osakilpailussa. Näistä osakilpailuilloista tuomaristo valitsee loppukilpailussa (pe 26.4.2013) nähtävät esiintyjät.

Turun Tähti 2013 voittaja saa 2 000 euron stipendin. Jos olet täysi-ikäinen taikuri, tanssija, jonglööri, akrobaatti, klovni, imitaattori, stand-up osaaja, kahlekuningas, miekannielijä tai omaatko jonkin ennen näkemättömän kyvyn, niin siitä vaan! Kilpailuun voi osallistua yksin, parina tai ryhmänä. Ilmoittautumisia otetaan edelleen vastaan täällä. Kilpailu on osallistujille maksuton. Kilpailijat hoitavat itse omat matka- ja majoituskulunsa. Tapahtumapaikkana on yökerho Night Club Marilyn Turussa ja osallistujien ikäraja on 18-v.

Turun Tähti 2011 taikuri Max Fredriksson.

Peacock 1962

Vuonna 1962 Lasten Päivän Säätiön ylläpitämä Linnanmäen huvipuisto oli suurin ja kaunein. Se työllisti kesäisin valtavan määrän varietee- ja sirkustaiteilijoita. Peacock-teatteri taisi jossain vaiheessa olla Suomen huippupaikka päästä esiintymään. Myös ulkoilmanäyttämöllä olivat esiintyjät maailmankuuluja.

Kesäkuussa Peacockissa esiintyi Maria & Pena (alakuva). Myöhemmin he muuttivat nimensä kansainvälisemmäksi Maria & Ben. Kyseessä on pariskunta Maria ja Pentti Heinonen. Heinäkuussa esiintymisvuorossa oli jönglööri Henrico eli Björn Gammals (alin kuva vas.). Elokuussa Peacockissa esiintyi Olli & Mervi (alin kuva oik.).

Tässä esiteltiin suomalaisia artisteja, mutta valtaosa esiintyjistä tuli ulkomailta. Vuoden 1962 juhannusaattona Linnanmäellä vieraili nuori laulajapoika Robertino ja puoli Suomea oli polvillaan hänen edessään. Varhaisin oma hatara muistikuvani Lintsiltä on huojuva korkea lyhtypylväs ja huipulla mies temppuilemassa. Ilmeisesti se oli juuri 1962, kun Fattini esiintyi siellä.

Kommentit:

Tässä ohjelmalehdessä mainitut Olli et Mervi olivat siis Olli Lintunen tyttärensä Mervin kanssa. Olli Lintunen teki ikarisnumeroa kaikkien kolmen lapsensa kanssa, joista Mervi oli vanhin. Seuraavat olivat tytär Kirsi ja poika Kari. Olli ja Kirsi olivat Peacockissa ainakin kesäkuussa 1966.

Olli Lintunen oli paitsi akrobaatti, niin varsinkin tunnettu ja käytetty valokuvaaja. Esimerkiksi Eero Taivalsaaren kirjassa Sirkuselämää on sivulla 130 Olli Lintusen ottama kuva, missä kuuluisa venäläinen Oleg Popov poseeraa Lintusen Mervin ja Kirsin kanssa. 
MA

.