1890 • Sirkus Ciniselli • Hevos-ooppera • Horse Opera

Suosittu Sirkus Ciniselli saapui jälleen Suomen Suuriruhtinaskunnan kansalaisten iloksi elokuussa 1890. Se saapui suoraan Räävelistä (nyk. Tallinna) laivalla Helsinkiin. Vastaanotto oli innostunut. Kukaan ei enää muistellut pari vuotta aiemmin tapahtunutta konfliktia Cinisellin ja suomalaisen lehdistön välillä. Useat sanomalehdet ilmoittivat silloin etteivät ne kirjoita enää sanaakaan Cinisellin sirkuksesta. En ole löytänyt vielä syytä tähän riitaan, mutta nyt näytti kaikki taas olevan hyvin. Jo kesäkuun puolivälissä Päivälehti kertoi lukijoilleen, että sirkus on tulossa esiintymään Siltasaaren maneesiin. Päivälehti oli vuosina 1889–1904 Helsingissä ilmestynyt sanomalehti. Lehti oli Nuorsuomalaisen puolueen äänenkannattaja ja sen ohjelma oli voimakkaan liberaali ja suomalaisuusmielinen. Päivälehden jouduttua sensuurin lakkauttamaksi 1904 sen toimituskunta perusti Helsingin Sanomat.

Vihdoin koitti päivä jolloin lukijat kuulivat ilosanoman.
Päivälehti 14.8.1890:
– Sirkus tulee, se on uutinen, joka warmaan saa monen "hewos-oopperan" suosijan sydämmen hypähtelemään riemusta. Hbl:ille tulleen tiedon mukaan tulee sirkus Scipione Ciniselli tänne 19 p.t. k. höyrylaiwalla von Döbeln Rääwelistä, jossa seura wiimeksi on esiintynyt. Seuraawana päiwänä annetaan ensimmäinen näytös Siltasaaren maneesissa. Seuran hewosien luku on 70.

Vuonna 1876 Tukholmassa rakennettu S/S Von Döbeln oli Wasa Ångfartygs AB:n ja Suomen höyrylaivaosakeyhtiön matkustajahöyrylaiva, joka liitettiin ensimmäisessä maailmansodassa Venäjän keisarikunnan laivastoon ja toisessa maailmansodassa Suomen laivastoon. Toisen maailmansodan jälkeen alus oli miinanraivaajien emälaivana raivauskauden loppuun eli vuoteen 1954 asti. Helsingin romuliike romutti aluksen Pansiossa vuonna 1954. Erikoisuutena kerrotaan, että hyttien sisustusta purettaessa laudoitusten sisältä löytyi kieltolain ajalta peräisin ollut avaamaton konjakkipullo.

Paini- ja sirkusmainoksia lauta-aidassa 1907 Siltasaarenkadulla ja sirkusrakennuksen seinissä. 

Kuva Signe Brander, Helsingin kaupunginmuseo.

Laiva tulikin vasta päivää myöhemmin kuin oli ilmoitettu.
Päivälehti 20.8.1890:
– Sirkuksen tulosta huhuttiin eilen kaikkialla kaupungissa. Siitä puhuivat, nuoret, siitä wanhat kuin tärkeästäkin tapauksesta ja arweltiin, että pitäisipä tuota käydä katsomassa. Senpätähden olikin iltapäiwällä kokoontunut satamaan waltawa ihmisjoukko. Kauan kesti kuitenkin odotusta, sillä waikka oli ilmoitettu, että laiwa saapuisi klo4, lewisi wasta klo 7 wäkijoukkoon tieto, että Döbeln jo näkyi Kiikartornin mäelle. Hetken päästä se tulla wiilettelikin Wiaporin takaa. Mutta mikä laiwaa riiwaa? Tuonnehan se ajaakin pohjoista rannan siwualaa kohden! Nytpä wasta kuuma kahakka syntyi! Kaikki töytääwät pohjoista siwua kohti. Pienet pojan wiikarit eellimmäisinä, muut jälestä minkä koiwet kannattiwat. Siinä tuuppailtiin ja tungesteltiin, kaaduttiin, tapeltiin, kirkaistiin ja naurettiin – köyhää ja rikasta, herraa ja narria siinä hyöri yhdessä mellakassa. Mutta kun päästiin laiturin päähän, esti poliisi pitemmän etenemisen. Jotkut Walitut waan pääsiwät komeutta lähemmältä katsontaan.
Tähän eiwät kuitenkaan kaikki ylimääräiset katsojat woineet tyytyä. Piti päästä tuonne laiwarantaan maksoi mitä maksoi. Muutamat wiekkaat poika-nulikat tekiwät uhkarohkean rynnäkön kalawenheisiin päästäksensä niitä myöten maallenousupaikkaan. Mutta täälläpä oli sellainen wartiojoukko, joka ei wähäistä waaraa häikäillyt. Rehewät kalamatamit tempasiwat äystärit käsiinsä ja roiskahutteliwat wirtanaan wettä hyökkääjiä wastaan, jotta näiden kiireimmittäin täytyi pötkiä pakoon. Eikä toista hyökkäystä enää tehty, sillä nähtäwästi oli ryntääjien palawa into urheitten akkojen wesipommituksesta sammunut. Niin tuli tämän lyhyen meritappelun jälkeen taas "rauha maahan".
Döbeln oli jo laiturin laidalla ja maallenousu alkoi.
Ensin kulkee koko sirkuskansan inhimillinen puoli mies mieheltä rantalautaa myöten maalle. Siinä näkee pitkiä, kookkaita ratsastajia, lyhyitä tanakkaruumiisia klowneja, wiesiä, pienikaswuisia, sekä komeita, uljaswartaloisia naisia wieläpä lapsiakin.
Wiimeiseksi tuliwat hewoset. Ne oliwat kauniita, sirojalkaisia eläimiä, joiden käynnistä ja liikunnoista näki, että oliwat matkoihin tottuneet. Siiwosti ja koreasti ne asteliwat kaula kauniisti kenossa ja korwat höröllään.
Pian oli wiimwinwnkin hewonen talutettu laiwasta maalle ja niin sitä lähdettiin pitkässä jonossa siltasaareen päin.
Nyt on siis sirkus kaupungissa, ja huwituksen haluiset helsinkiläiset saawat illanwiettoa pitkäksi aikaa. Sinne kai pyrkii kaikki, wanhat ja nuoret, ukot ja akat, niin että kyllä saattaa toteutua se ennustus, jonka muudan työmies sirkuksen tuloa katsellessaan lausui: "Kyll! nytten taas ukot jää ilman ruokaa, kun akat waan kaäy sirkuksess."

Syyskuun puolella tamperelainen Aamulehtikin huomioi pääkaupungin sirkusvierailun.
Aamulehti 6.9.1890:
Sirkus Ciniselli. Huolimatta sopimattomasta ajasta, millä sirkus näyttelee, saa se sillä yleisön kannatusta suuressa määrin. Terwetulleita he oliwat, sen näki jo wastaanottopäiwänä siitä tuhatmääriin nousewasta kansasta, mikä oli keräytynyt hewosia wastaan ottamaan. Rakkaita nelijalkaisia helsinkiläisille. Jos "kaksijalkaisia" taiteilijoita esiytyy suomalaisessa teaatterissa tai muualla, niin siellä ei ole wäkeäkuin nimeksi, mutta kun nelijalkaset esiytyy Siltasaaren sirkuksessa, niin sinne kilwassa. Ja mitä siellä hyödyttää? – Ei yhtään mitään! Hewosta ei ole annettu tanssijaksi ja juuri sen tähden, ettei niin ole käy siellä yleisöä. Kummallista on kun walkolakkisetkin – tarkotan wanhoja, en uusia – ja muut walistuneet pitäwät sirkuksen niin suuressa arwossa, että istuwat joka ilta siellä. Ei ole ihmeteltäwää, jos työmieskin uhraa tuloistaan moniaan pennin – usein 4:jäkin markkaa – mainitun "jalon taiteen edistämiseksi."
Mutta tämänlaisena "raha- ja leipäkesänä, kun tämäkin kesä on ollut, woi työmieskin uhrata muutamia markkoja "yhteiskunnan hywäksi."

Kommentit:

Näköjään on jo siihen aikaan ollut hevosten luontaisia liikkumismuotoja tuntemattomia vastustamassa sirkusesityksiä. Kun on vuosikymmenien ajan ollut tekemisissä hevosten kanssa ja myös seurannut niiden touhuja muutaman tunnin ikäisisistä varsoista asti mm vapaina laumoissa laitumilla tietää että varsinkin varsat juurikin tanssivat takajaloillaan. Tämä sekä elämäniloa että taisteluintoa osoittava takajaloilleen nouseminen yleensä kitketään ihmisten toimesta vaihtelevan kovin ottein mahdollisimman nuorena ihmisten turvallisuuden takia. Joistakin hevosista se takajaloille nouseminen ei kitkeydy kovin helpolla jolloin mm on ratsukouluttaja ohjista kiskoen, eli usein pahastikin hevosta suusta satuttaen, kaatanut hevosen sieltä takajalkaseisonnasta selälleen, muutaman kerran jälkeen jotkut ovat oppineet olla hyppimättä kahdella jalalla ainakin kun on ratsataja selässä.
Yrsa Helles

.

1890 • Sirkuskahakka Amerikassa • Circus skirmish in America

Ensin vähän historiaa. Klassisen sirkustaiteen katsotaan syntyneen Lontoossa 9.1.1768. Sen luojana oli Philip Astley, ratsastuskoulun omistaja. Amerikassa nähtiin sirkusesitys ensimmäisen kerran Philadelphia’ssa 3.4.1793. Suomalaiset näkivät sirkusta ensimmäisen kerran 1802, kun ruotsalaisen Jean Lustrén sirkuksen taitoratsastajat vierailivat Turussa. 1800-luvulla useat ulkolaiset sirkukset kulkivat Hankoniemen satamasta Pietariin ja takaisin. Matkan varrella he esiintyivät monissa kaupungeissamme. Ensimmäisen suomalaisen sirkuksen perustivat tanskalaisveljekset Carl ja John Ducander vuonna 1896 Terijoella.
Sirkukset olivat siis kiertäneet Amerikkaa jo lähes sata vuotta, kun tämä mellakka tapahtui 1890. Harmi ettei jutussa mainita sirkuksen nimeä. Ann Arbor on kaupunki Washtenawin piirikunnassa, Michiganin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Kaupunki sijaitsee koillisessa lähellä Kaanadan rajaa Huronjoen rannalla. Kaupungissa oli vuonna 2018 noin 121 000 asukasta, joista noin 30 000 oli opiskelijoita. Ann Arbor tunnetaan parhaiten Michiganin yliopistosta, joka siirtyi kaupunkiin läheisestä Detroitista vuonna 1837.

Päivälehti 9.6.1890:
Sirkuskahakka.
Toukokuun 28 p:nä antoi muuan matkustawa sirkusseurue uäytännön Ann Arborissa, Michiganissa. Joukko ylioppilaita oli katsomassa ja wiheltiwät ulos esiintywät "taiteilijat." Silloin syöksi muutamia sirkusherroja nuijat kädessä ylioppilaitten niskaan ja molemmin puolin ammuttiin rewolwerin laukauksia. 20 ylioppilasta haawoittui, niistä kaksi kuolettawasti. Myöskin sirkuksen wäestöstä haawoittui moni.


.

1890 • Sirkus Warieté Bono

Tämä ilmoitus oli oululaisessa Kaiku-lehdessä 27.9.1890. Kaiku oli vuosina 1877–1949 Oulussa ilmestynyt sanomalehti, jonka perustaja oli toimittaja Konrad Fredrik Kivekäs. Kivekäs toimitti ja kustansi Kaikua vuoteen 1905 saakka. Kaiku oli 1800-luvun lopulla Pohjois-Suomen johtava sanomalehti ja levikiltään Suomen suurin maaseutulehti. Lehden linja radikalisoitui sen jälkeen, kun Suomalainen puolue jakaantui 1880-luvulla vanhasuomalaisiin ja nuorsuomalaisiin, ja Kaiku siirtyi jälkimmäisten leiriin.

Italialaisen Bonojen suku kiersi 1800-luvun puolivälissä Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Antonio Bonon leski, saksalaissyntyinen Franziska Bono (os. Becker, noin 1853–1911) toi sirkuksensa Suomeen 1890 lastensa ja sukulaistensa kera. Sirkus kiersi ympäri vuoden. Talvisin lämpöä saatiin telttaan kamiinoilla. Hevosten vetämät vaunut vaihdettiin rekiin lumikeleillä. Mukana oli myös eläinnäyttely ja ampumateltta. Myöhemmin Bonot ostivat talon Kouvolan seudulta. Rautatiet kehittyivät hiljakseen ja sen myötä liikkuminenkin helpottui. Äidin avuksi tuli myöhemmin myös tytär Louise Elisabeth Maria Bono (s. 29.1.1872 Saksassa). Myöhemmin Bonojen laaja sirkussuku on ollut hyvin merkittävässä roolissa Suomen sirkushistoriassa.

Tuntematon akrobaattiseurue 1860-luvun lopulta.

.

1890 Sirkus Robinson

Tämä uutinen kerrottiin Sanomia Turusta -lehdessä 9.9.1890. Aika pitkä juttu, mutta erinomainen kuvaus sen ajan sirkusnäytöksestä. Telttoja eivät kaikki sirkukset käyttäneet. Sen sijaan rakennettiin tilapäinen puurakennus, joka vierailun jälkeen purettiin. Rakennustyöt kestivät kolmatta viikkoa ja kustannukset Turussa nousivat 1 500 markkaan. Sirkustirehtööri Oskar D. Robinson muistetaan toistakymmentä vuotta aiemmin Komaroffskin sirkuksen ratsastavana jonglöörinä. Jutussa ei mainita klovni Max Renardia, herra Aguimoffia eikä voimamies Robertoa.

Viikko, pari takaperin ilmaantui rautatientorille semmoinen kumma rakennus  – semmoinen vaan laudoista tehty ja jotenkin mauttoman näköinen, ulkoa ja sisältä yhtä yksinkertainen. Mutta kun tiedettiin että jokin sellainen sirkusrakennus siihen tulee, niin ei tuosta kukaan sen enempää huhuillut, tuumittiin vaan että kun se sirkus nyt sitten jo tulisikin. Ja viime viikolla se päivä valkenikin kun riikalainen höyryalus Move toi Turun rantaan hra Robinsonin koko kaksi- ja nelijalkaisen taiteilijajoukon. Heti seuraavana päivänä aloitti se näytäntönsä ja on niita sittemmin antanut joka päivä, vieläpä viime sunnuntaina kahdestikin. Uteliaita katsojia on runsaanlaisesti näytöksien menoa seurannutkin jotenkin joka kerta.

Emme ota erittäin selvittääksemme näytäntöä sinä tai sinä iltana, puhumme vaan hra Robinsonin sirkusnäyttelystä yleisesti.

Kieltämättä on totta että näistä näytöksistä on paljon sellaista ala-arvoistakin nähtävänä, josta ei suinkaan sietäisi penniäkään maksaa, mutta toiselta puolen on myöskin totta, että enemmän tai vähemmän onnistuneitten taiteen haamujakin täällä nähdään. Teemme lyhyesti selvää näytöksien sisällöstä. Katsomme esiintyviä henkilöitä ensiksi.

Voimaa, notkeutta ja vartalon nuorteutta tapaamme Robinsonin näyttelijöistä. Emme voi muuta kuin ihmetellä ja kummeksiä sitä harvinaisen etevästä määrästä kehittynyttä vartalon notkeutta, jota hra Novello käärmepuvussaan esittää, asettain vartalonsa jos jonkinmoiseen uhkarohkeaan asentoon permannolla.

Mieltymyksellä katselemme myöskin nuoren 13–14 vuotiaan neiti Aleranbrinen notkeita ja samalla voimakkaita vartalon liikkeitä, joita hän vallan mestarillisesti ylhäällä katon rajassaolevissa renkaissa ja tangoissa tekee.

Hyvin kehittynyttä, ehkä suvaitaan sanoa, oikein taiteellista vartalon nuorteutta osoittaa ninikään hra Mar vartalotempuissaan, kun hän permannolta ponnahtaen heittää itsensä ilmassa ympäri ja samalla puettaa vartalonsa pienen renkaan läpitse, tahi kun hän, seisoen pieneen myttyyn puserretun nenäliinan päällä, heittäytyy ilmassa ympäri ja putoo taas suorastaan seisomaan saman pienen mytyn päälle. Samaa saattaa lausua useata muustakin notkeuden ja voiman sankarista, jotka esiintyvät hra Robinsonin näyttämökehällä.

Mutta saakoon sanasen myöskin taideratsastajat. Neiti Ernestine lienee olla tämän sirkuksen uhkarohkein taideratsastaja. Kun hän satulattomalla ratsullaan esiintyy näyttämölle ja alkaa rollinsa, niin tuskin mihinkään kaikista sirkustempuista on katsojan silmä niin jännityksellä kiintynyt kuin hänen hurjaan ratsastukseensa ja niin vaaranalaisiin temppuihin, joita hän ratsastaessaan tekee, ja kaikki suoriutuu kuitenkin niin verrattoman hyvin.

Vielä mainittakoon ratsastajista neidit Rosina ja Henrietta sekä hra Francois, jotka kaikki, hevosten ollen täydessä juoksuliikkeessä, tekevät seisovassa asennossa hevosen selässä jos jonkinlaisia temppuja, useat hyvinkin vaikeita.

Ilveilijät, joiden kujeet eivät useinkaan juuri ole sitä eikä tätä, ovat nekin tavallansa paikallaan nauruhermojen kiihoittajina ja vaihtelevaisuuden vuoksi. Herrojen Francoisin ja Fernandon soittoilveilya katsoo kuitenkin mielellään.

Useita kansallistansseja, joita nuoret lapset esittävät, on hupaista katsella.

Neiti Henriette, joka kulkee jaloillaan kiertäen palloa ylös ja alaspäin vinosuorassa asennossa olevalla laudalla, vetää hyvin yleisön tarkkuuden ja huomion puoleensa, samoin kuin hän samalla pallolla seisoen tekee kaikenlaisia temppuja, heittäen ylös ja taas ottaen kiinni vuoroon kolmea palloa, kolmea veistä ja kolmea tulisoihtua.

Lopuksi mainitsemme eläimistä. Sirkukseen kuuluu koko joukko komeita hevosia, joista useat ovat hyvinkin "konstinsa oppinaita". Erittäin mainittakoon muuan arabialainen orhi "Demitrius", joka hra Robinsonin komennolla tekee monenmoisia temppuja, hakee kätketyn nenäliinan, kiertää ympäri takajaloillaan, laskeutuu polvillensa kun esiintyy näyttämölle ja samoin kun lähtee näyttämöltä, sillä tavalla kumartaa eläin kiitollista katsojajoukkoa, joka hänen kunniakseen taputtaa käsiänsä. Ratsu "Serf" hän on suuri urheilija, hyppelee ylänteiden ylitse, vanteiden ja monenlaisten muiden esteiden läpitse, tehden samalla muitakin taidetemppuja.

Muutamia koiria kuuluu myöskin sirkukseen. Hyvin esittävät nekin rollinsa ja hauskaa on katsella niiden aimo rohkeita hyppäyksiä. Ja lopuksi tulee sitten tuommoinen keskikokonen sika, jotenkin kaunis poika, ja käy etujalat polvistuneina näyttämökehän ympäri, kumartaa työnsä toimitettua polvillaan myöskin yleisöä sekä tekee muitakin temppuja.

Sirkukseen kuuluu oma soittokunta, joka joten kuten suorittaa osansa ohjelmassa.

Tänään illalla 1/2 8 on taas näytäntö suurenmoisella sisällöllä; katsokaa ilmoitusta etusivulla.