Hotel de Post, Helsinki, 1871

Ohjelmalehtensä alkusanoissa 1951 Fennian toimitusjohtaja Leo Vuoristo kertoo helsinkiläisestä Hotel de Post -ravintolasta ja majatalosta. Vuoriston mukaan se oli Suomen ensimmäinen cabaret vuonna 1871. Se sijaitsi samalla paikalla Mikonkadulla kuin Fenniakin. Rakennus oli yksikerroksinen puutalo. Siinä oli muutama hotellihuone ja suosittu ravintola. Talon isäntä, herra Blomqvist keksi kiinnittää palvelukseensa kolme iäkästä tanskalaista n.k. laulajatarta. Heidän impressaarionsa säesti trioa loppuunkuluneella klarinetillaan. Saliin mahtui 40–50 henkeä. Ohjelmaa ei ehkä hyvällä tahdollakaan voisi nykyään nimittää varieteeksi tai kabareeksi. Mutta siitä se alkoi. Vuonna 1880 tiedetään myös Kämpin ravintolassa ja Kaivohuoneella olleen varietee-ohjelmaa. Ranskankielisessä alkuperäisessä tarkoituksessaan “varieté” on variaatioita sekä useanlaista esittävää viihdettä yhdistettynä yhteen ja samaan esitystilaisuuteen. Tässä merkityksessä sanaa käytettiin Pariisissa jo 1790.

Näissä esitysmuotojen nimissä menen jatkuvasti sekaisin. Näin Wikipedia ne erottelee:
Kabaree on viihteen muoto, joka yhdistää laulua, tanssia, komediaa ja teatteria. Tyypillisesti kabareeta esitetään ravintoloissa ja yökerhoissa, joissa yleisö istuu pöytien ääressä nauttien samalla drinkkejä.
Varietee on näyttämö, jolla esitetään hilpeitä laulu-, tanssi-, ilveily-, kabaree- tms. esityksiä tai siksi kutsutaan sellaisen sisältöistä esitystä.
Revyy on kevyt, viihteellinen näyttämöohjelma, joka koostuu musiikista, tansseista ja sketseistä. Vaikka revyiden historia ulottuu aina 1800-luvulle saakka, niin sen kulta-aika oli vasta noin vuosina 1916–1932. Sana revyy juontuu ranskan kielen sanasta revue.
Vaudeville on teatteriesityksen lajityyppi, jolle on ominaista leikillinen laulunäytelmä, johon olennaisena osana kuuluvat suositut laulusävelmät sekä hyvin erityyppiset esiintyjät, kuten akrobaatit, tanssijat, koomikot, koulutetut eläimet ja taikurit.
Burleski tarkoittaa teatterin keinoin esitettyä parodista huumoriviihdettä, johon yleensä kuuluu sketsejä. Sitä pidetään usein commedia dell'arten suoranaisena jatkajana, joskin termi on syntynyt samoihin aikoihin kuin commedia dell'arte.

Tuosta listasta nyt ei ota selvää meikäläinenkään. Kovin ovat samantyyppisiä esitysmuotoja.

Oheiset kuvat ovat vuoden 1951 Fennian ohjelmalehdestä. Leo Vuoristo tuli aikanaan ehkä tunnetummaksi omistamastaan Haikon kartanosta ja energisestä vaimostaan Sadusta. Jo Leon vanhemmat olivat omistaneet Viipurissa ravintoloita. Leo Vuoristo oli käynyt kauppaopiston ja toiminut sodassa reservin upseerina.

Muuten – Leo Vuoristo sattui aikoinaan jättämään veikkausrivin, jossa oli miltei pelkkiä rasteja eli jalkapallon tasapelejä. Tuloksena oli Veikkauksen siihen asti suurin voittosumma.

Leo Vuoristo

.

Avenius

Arvo Konstantin Avenius (1901–1972) oli porilainen sirkusalan monitaituri. Hän oli jonglööri, taikuri ja polkupyöräakrobaatti. Aveniuksella oli eräässä vaiheessa myös Fennia-niminen nukketeatteri. A. Avenius -nimen lisäksi hän käytti taiteilijanimiä Monsieur Constatin ja Konstantin. Kuvassa esitetään jotain ennennäkemätöntä ja vaarallista sähkölampulla. Taustakankaaseen on kirjoitettu hirvittävä määrä watteja.

Kuvassa vasemmalta Henrico, Pelle Jali, Avenius ja Lady.

Avenius kävi tervehtimässä Tivoli Matti Sariolan artisteja Porissa 1960.

.

Taikuri Oskar Wetzell

Taikuri Julius Sundman kirjoitti Suomen Taikapiirin Simsalabim-lehdessä nro 8 kollegastaan Oskar Wilhelm Wetzellistä seuraavasti:

Taikatemppuesitykset, hauskimmat kaikista ohjelmanumeroista, eivät koskaan ole eläneet loistoaikaa Suomessa. Suurimpana esteenä on ollut korkea huvivero, 40 % bruttotuloista, joka kohdistuu juuri taikuriesityksiin, revyyhyn, varieteehen ja sirkukseen. Mutta kuitenkin on myöskin Suomessa ollut miehiä, jotka kaikesta huolimatta ovat vihkineet elämänsä "kuningatar Majalle".
Tunnetuimpia taikureita oli helsinkiläinen Oskar Wilhelm Wetzell, synt. 5.12.1888. Kahden vuoden ikäisenä hän sairastui aivotulehdukseen ja oli kuuromykkä koko elämänsä ajan tämän seurauksena. Kuuromykkäin koulussa oppi hän kirjansitojan ammatin ja perusti oman kirjansitomon Helsinkiin. Noin kahdenkymmenen vuoden ikäisenä Oskar Wetzell tutustui turkulaiseen valokuvaajaan Hirniin, joka oli innokas taikatemppujen harrastaja ja häneltä nuori Wetzell oppi ensimmäiset alkeet taikurialalla. Myöhemmin osti hän itselleen paljon hyviä välineitä ja kirjallisuutta Saksasta, oppi uusia temppuja ja kehittyi hyväksi taikuriksi.
Ennen ja jälkeen edellistä maailmansotaa esiintyivät taiteilijat myös elokuvateattereissa ja näissä oli myös taikureilla hyvä "työmaa". Eniten esiintyi kuitenkin Oskar Wetzell VPK-juhlissa Helsingissä ja sen ympäristössä, sekä erilaisissa juhlissa, joissa annettiin arvoa tälle taiteilija-alalle. Hän teki myös omia kiertueita, etupäässä Pohjanmaalla ja esiintyi myös senaikaisissa cabaretteissa, kuten Fennia ja Pörssitalo. Wetzell oli lisäksi etevä uimahyppääjä ja osallistui m.m. kuuromykkäin Olympialaisiin. Hän kuoli 27.11.1928, siis 40 vuoden ikäisenä.

A. Avenius

Porilainen A. Avenius (12.12.1901–8.6.1972) oli jonglööri, taikuri ja polkupyöräakrobaatti. Arvo Konstantin Avenius käytti myös taiteilijanimeä Konstantin. Hän esiintyi vuosia toisen porilaisen Nils Berkovitsin kanssa. Heidän repertuaarinsa ja taitonsa olivat uskomattoman laaja-alaista ja sen vuoksi kysyttyä sirkuksissa ja tivoleissa.

Aveniuksella oli eräässä vaiheessa myös Fennia-niminen nukketeatteri, jonka nuket hän valmisti itse sekoitemassasta ja puusta. Teatterin nimen hän keksi savukeaskin kannesta. Eräänä juhannusyönä 1930-luvulla hän polki yksipyöräisellä Hyvinkäältä Riihimäelle. Hän vietti elämänsä ehtoon Pärnäisten vanhainkodissa Porissa.