1920 • Lyyra Cino-Cabaré • Tampere

© Tuomo Koiviston arkisto

Tuo ilmoitus oli Aamulehdessä 14.3.1920. Lyyra-niminen elokuvateatteri sijaitsi Tampereella Puutarhakatu 11:ssa eli ns. Pantintalossa. Alkuaan Hämeen Pohjaksi nimetty jugend-talo valmistui 1908–1910. Lyyra toimi siinä helmikuusta 1919 kevääseen 1921. Elokuvien lisäksi teatterissa esitettiin myös kabaree-ohjelmaa. Tuon päällään kävelevän miehen olisin halunut nähdä. Ja sen 15 cm leveän langan. Alla oleva kuva ei liity häneen mitenkään. Ehkä.

Lyyra Filmi oli vuosina 1910–1922 toiminut elokuvavalmistamo, elokuvien maahantuoja ja levittäjä sekä elokuvateatteriketjun omistaja. Yhtiöllä oli myös oma elokuvalaboratorio. Ketjun perustaja oli puutavarakaupoilla ja sahamestarina pikarikastunut Hjalmar Viktor Pohjanheimo (1867–1936) – alkuperäiseltä sukunimeltään vuoteen 1888 Sikanen ja sitten vuoteen 1907 Saarinen. Vuonna 1910 hän vaihtoi toimialaa ja siirtyi elokuvan pariin, aluksi eri kaupungeissa - Helsinki, Viipuri, Tampere, Turku, Kuopio, Pori - sijaitsevien, lähinnä Lyyra-nimisten elokuvateatterien ketjun omistajana ja sitten myös ulkomaisten elokuvien maahantuojana ja levittäjänä. Filmitehdas Lyyra valmisti vuosina 1913–15 kaikkiaan 14 näytelmäelokuvaa ja maailmansodan aiheuttaman tauon jälkeen vuosina 1920–21 vielä kolme. Pohjanheimo myi teatterinsa uusille yrittäjille vuonna 1922 ja siirtyi pitkän päivätyön tehneenä kartanonherraksi Nurmijärvelle. 1930-luvun talouslama vei hänen omaisuutensa ja niinpä Hjalmar V. Pohjanheimo, suomalaisen elokuvan suuri tekijämies, kuoli pennittömänä vuonna 1936. Kaikki Lyyra-filmin 17 elokuvaa ovat joko kadonneet tai tuhoutuneet.

KOMMENTIT:

Kovalla beellä :) Monelle on nykyään yllätys että pantin talossa on toiminut elokuvateatteri. Kerran joku ei meinannut millään uskoa sitä... :) Itse pyörin aikoinani paljonkin samoissa tiloissa ollessani pantissa töissä, teatteri toimii nykyisin pantin varastotiloina.
Jarmo Salonen


.

Villensauna, varietee-ravintola • Variety restaurant

Suomessa tuli kieltolaki voimaan 1919 kesällä. Moni ravintola Tampereella pisti pillit pussiin. Toiset menestyivät –  jostain syystä. Yksi Tampereen suosituimmista ravintoloista oli Ville Veneskosken omistama Ravintola Villensauna Hämeenkatu 26:ssa eli nykyisessä Tuotannon talossa. Kuva on ilmeisesti avajaispäivältä 1919, jolloin havuköynnökset ja suomenliput koristivat sisäänkäyntiä. Ravintola toimi kahdessa kerroksessa. Alakerrassa oli pieni ruokasali ja kabinetti, yläkerrassa ravintolasali, jossa iltaisin soitti orkesteri. Silloin tällöin Villensaunassa nähtiin myös kabaree- ja varietee-esityksiä.

Villensaunan orkesteria johti italialainen Gennaro Romano, kuvassa keskellä. Etualla istuvat herrat Lahtinen ja Sarlin. Ohjelmallisissa illoissa vieraili paljon ulkolaisiakin taiteilijoita – tanssijoita, laulajia, taikureita jne. Tässä alla muutamia heistä. Kaikki minulle tuntemattomia. Kertokaa, jos tunnette!

Asta Boya, 1924

Eva Böye, 1923.

Liesl Gessinger, 1923–25.

Laolu-Iivari, 1923–25.

Marcelle et René, 1923.

.

Hotel de Post, Helsinki, 1871

Ohjelmalehtensä alkusanoissa 1951 Fennian toimitusjohtaja Leo Vuoristo kertoo helsinkiläisestä Hotel de Post -ravintolasta ja majatalosta. Vuoriston mukaan se oli Suomen ensimmäinen cabaret vuonna 1871. Se sijaitsi samalla paikalla Mikonkadulla kuin Fenniakin. Rakennus oli yksikerroksinen puutalo. Siinä oli muutama hotellihuone ja suosittu ravintola. Talon isäntä, herra Blomqvist keksi kiinnittää palvelukseensa kolme iäkästä tanskalaista n.k. laulajatarta. Heidän impressaarionsa säesti trioa loppuunkuluneella klarinetillaan. Saliin mahtui 40–50 henkeä. Ohjelmaa ei ehkä hyvällä tahdollakaan voisi nykyään nimittää varieteeksi tai kabareeksi. Mutta siitä se alkoi. Vuonna 1880 tiedetään myös Kämpin ravintolassa ja Kaivohuoneella olleen varietee-ohjelmaa. Ranskankielisessä alkuperäisessä tarkoituksessaan “varieté” on variaatioita sekä useanlaista esittävää viihdettä yhdistettynä yhteen ja samaan esitystilaisuuteen. Tässä merkityksessä sanaa käytettiin Pariisissa jo 1790.

Näissä esitysmuotojen nimissä menen jatkuvasti sekaisin. Näin Wikipedia ne erottelee:
Kabaree on viihteen muoto, joka yhdistää laulua, tanssia, komediaa ja teatteria. Tyypillisesti kabareeta esitetään ravintoloissa ja yökerhoissa, joissa yleisö istuu pöytien ääressä nauttien samalla drinkkejä.
Varietee on näyttämö, jolla esitetään hilpeitä laulu-, tanssi-, ilveily-, kabaree- tms. esityksiä tai siksi kutsutaan sellaisen sisältöistä esitystä.
Revyy on kevyt, viihteellinen näyttämöohjelma, joka koostuu musiikista, tansseista ja sketseistä. Vaikka revyiden historia ulottuu aina 1800-luvulle saakka, niin sen kulta-aika oli vasta noin vuosina 1916–1932. Sana revyy juontuu ranskan kielen sanasta revue.
Vaudeville on teatteriesityksen lajityyppi, jolle on ominaista leikillinen laulunäytelmä, johon olennaisena osana kuuluvat suositut laulusävelmät sekä hyvin erityyppiset esiintyjät, kuten akrobaatit, tanssijat, koomikot, koulutetut eläimet ja taikurit.
Burleski tarkoittaa teatterin keinoin esitettyä parodista huumoriviihdettä, johon yleensä kuuluu sketsejä. Sitä pidetään usein commedia dell'arten suoranaisena jatkajana, joskin termi on syntynyt samoihin aikoihin kuin commedia dell'arte.

Tuosta listasta nyt ei ota selvää meikäläinenkään. Kovin ovat samantyyppisiä esitysmuotoja.

Oheiset kuvat ovat vuoden 1951 Fennian ohjelmalehdestä. Leo Vuoristo tuli aikanaan ehkä tunnetummaksi omistamastaan Haikon kartanosta ja energisestä vaimostaan Sadusta. Jo Leon vanhemmat olivat omistaneet Viipurissa ravintoloita. Leo Vuoristo oli käynyt kauppaopiston ja toiminut sodassa reservin upseerina.

Muuten – Leo Vuoristo sattui aikoinaan jättämään veikkausrivin, jossa oli miltei pelkkiä rasteja eli jalkapallon tasapelejä. Tuloksena oli Veikkauksen siihen asti suurin voittosumma.

Leo Vuoristo

.

Sam Elton

Tämä on postikortti Sam Eltonin julisteesta vuodelta 1904. Se kuuluu Solmu Mäkelän julistekokoelmaan. Mielestäni se on yllättävän moderni ollakseen noinkin vanha. Esitystapa poikkeaa muista sen ajan julisteista.

Julisteessa mainittu London Hippodrome rakennettiin vuonna 1900 sirkukseksi. Yhdeksän vuotta myöhemmin se muutettiin revyy- ja musikaalikäyttöön sopivaksi. Vuonna 1909 siellä oli Pjotr Tšaikovskin Joutsenlampi-baletin Britannian ensiesitys. Siellä järjestettiin Britannian ensimmäinen jazzkonsertti vuonna 1919, kun neworleansilainen yhtye Original Dixieland Jazz Band vieraili Lontoossa. Vuoden 1958 remontin yhteydessä rakennus muutettiin kabareeravintolaksi nimeltä The Talk of the Town, joka toimi rakennuksessa vuoteen 1982 asti. Viihteen käytössä rakennus on edelleen.