Leijonan hampaissa

Aika raju juttu tuo Aamulehdessä 26.8.1951 julkaistu uutinen. Lennart Oxen selvisi tapahtumasta kuitenkin jaloilleen. En tiedä millaiset arvet tuo tapaus jätti, mutta arvaan, että katu-uskottavuus ammattilaispiireissä kasvoi.

Omissa muistiinpanoissani Lenny Oxen mainitaan 1949 ja 1950 ensimmäisen kerran Elisabeth Romanoffin ja Lasse Patrikaisen Sirkus Felixissä. Leijonan kerrottiin olevan suuri afrikkalainen kuningasleijona. Vuonna 1951 sirkus muutti nimeään ja siitä tuli Sirkus Bonn. Olympiavuonna 1952 Bonnin ohjelmassa mainitaan Senor Oxen, pelkäämätön mies, joka painii 250 kiloisen karhun kanssa. Yläkuvassa Mr Lenny ehkä 1952. Lennart selvisi siis melko hyvin vammoistaan. Samassa ohjelmassa kerrotaan, että leijonankesyttäjänä esiintyy Miss Zoja (alakuvassa), Romanoffin tytär, joka edelleen on ainoa suomalainen naispuolinen leijonankouluttaja. Hänen nykyinen nimensä on Zoja Puska.

Romanoff koulutti suojissaan myös toisen mainetta niittäneen eläinkouluttajan, Kalle Nymanin. Vuonna 1957 hän esiintyi Cirkus Panakoksessa nimillä Tarzan ja Caru kreikkalainen. Esiintymiskavereina olivat Pasha-leijona ja Pipsa-karhu, siis nuo samat veijarit, jotka alussa mainittiin.

Domptööriä eli villieläinten kouluttajaa kutsuttiin tuohon aikaan vielä eläintenkesyttäjäksi. Koulutusmetodien nykyaikaistuttua tittelikin muuttui pehmeämmäksi. Silti ala kärsii edelleen entisaikojen liian rajuista opetustavoista.

Suomalaiset norsut

Ihan vaan rakkaudesta norsuihin, tässä kuvat kolmesta Suomen tunnetuimmasta norsusta. Harmi, että norsuja ei saa näyttää suomalaisessa sirkuksessa vaikka ne ovat kotieläimiä siinä kuin hevosetkin. Turusta länteen  ja etelään niitä näkee sirkuksissa eläintarhojen lisäksi. Ahvenanmaallakin.

Eniten mainetta niittänyt taitaa olla Pepita. Pikkuelefanttina se aloitti uransa Elisabeth Romanoffin ja Lasse Patrikaisen Sirkus Felixissä Kalle Nymanin hoidossa. Vuonna 1968 koti vaihtui Suomen Tivoliin. Pertti Sariola oli ainoa ihminen, jonka se salli hoitajakseen. Yläkuvassa he poseeraavat vuonna 1976.

Joskus 70-luvun lopulla Pepita sai kaverikseen pikkuisen Bimbon. Siitä tuli ehdoton lasten suosikki (yläkuva). Suomessa astui voimaan norsukielto 1986, mutta Pepita-norsu sai poikkeusluvan vuoteen 1990 asti, jolloin se siirtyi eläkkeelle.

Pepita sijoitettiin Liedon Zoolandiaan Sirkus Finlandiasta tulleen Vanni-norsun kaveriksi. Bimbon myöhemmistä vaiheista en tiedä. Vanni tai Vani tai Wani tai Wany ostettiin Sirkus Finlandiaan Saksasta 70-luvun lopulla konkurssiin mennestä sirkuksesta. Sen mukana tuli myös Buli-niminen norsu. Molemmat olivat hyvin huonossa kunnossa. Buli menehtyi melko pian Suomeen tulonsa jälkeen. Wani teki loistavan uran Sirkus Finlandiassa ja tarkoitus oli viettää leppoisia eläkepäiviä Liedeossa (yläkuvassa).

Vuonna 1995 Zoolandia haettiin konkurssiin ja se vaihtoi omistajaa. Joulukuussa 1995 Pepita kuoli liian varhain 48-vuotiaana.  Vanni siirrettiin syksyllä 2005 Ukrainaan EU:n määräykset täyttävään eläintarhaan. Ja kuoli siellä.

Kertokaapa kuka tai ketkä olivat Vannin kouluttajia ja missä he ovat tänään.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••
Vanni <3 
Syssis små funderingar
••••••••••••••••••••••
On ollut ilo tutustua Pepitaan. Koiramme Rexi vallan rakasti Pepitan jätöksiä pyöri niissä aina kun silmä vältti. 
Monica Tuutti 
••••••••••••••••••••••
Hatun noston arvoinen kiitos Ole-Martiille Niinalle ja Pepille, jotka opettivat Vanin Sirkus norsuksi
Wille Ahrens 
••••••••••••••••••••••
Pari täsmennystä. Pepita ei ollut koskaan Romanoffin sirkuksessa vaan se ostettiin suoraan Sariolalle. Sen piti tulla Sirkus Sariolaan, mutta kun sirkus lopetti toimintansa, niin Pepita joutui Suomen Tivolin siihen osastoon, jota johti Unto Sariola. Vuosi oli 1953. Pepitan kouluttajat vaihtuivat useampaan kertaan. Lopulta Unto Sariola antoi mahdollisuuden Kalle Nymanille. Kallella oli siihen mennessä kokemusta karhuista ja leijonista. Kalle onnistui kouluttamaan Pepitan. Kalle esiintyi Pepitan kanssa monta vuotta. Vuonna 1967 hoitovastuu siirtyi Pertti Sariolalle.
Bimbo myytiin Skansenin eläintarhaan vuonna 1984. Siellä sen hoitajaksi tuli Dan Koehl ja norsu ristittiin uudelleen Shivaksi. Dan Koehl pitää netissä norsutietokantaa. Shiva pääsi lehtien palstoille kun se nappasi kerran lastenvaunut aidan yli. Skansen lopetti norsujen pidon 1992 ja Bimbo (tai Shiva) myytiin englantilaiseen eläintarhaan. Siellä se eli enää yhdeksän kuukautta.
terv. Markku A 

••••••••••••••••••••••
Tuli seistyä käsillään Vanin selässä v. 1983 sirkus Finlandia kierueella.
Kari Hasanen
••••••••••••••••••••••
Oiskohan ollut talvi -82 tai -83 Nikussa. Pepi ja Niina vei Vania harjoituksiin maneesille, Vani oli kasvanut ja tipahti betonilattian läpi. Onneksi vain muutama 10 senttiä. Vanista oli tullut iso neiti.
Wille Ahrens
••••••••••••••••••••••

Ilmoitus Aamulehdessä 1.5.1969.

••••••••••••••••••••••

Kommenttina yllä olevaan väitteeseen, jonka mukaan on "Harmi, että norsuja ei saa näyttää suomalaisessa sirkuksessa vaikka ne ovat kotieläimiä siinä kuin hevosetkin".

Norsut eivät ole koti- vaan villieläimiä. Niiden käyttö sirkuksissa tai muihin tarkoituksiin edellyttää niiden kaikin puolin julmaa, ruumiillisesti ja henkisesti raakaa koulutusta. Koulutuksen keskeinen tavoite on istuttaa norsuun suunnaton pelko ja näin murtaa sen luonne. Tässä valaistusta asiaan: http://www.peta.org/issues/animals-in-entertainment/bullhooks/ . 

Muiden villieläinten kohdalla toimitaan sirkuksissa tietysti samoin periaattein: kärsimys aiheuttaa pelkoa ja pelko saa aikaan ehdollistunutta, omistajan kannalta toivottua käytöstä. Mistään mukavasta kouluttajan ja sirkuseläimen yhteisestä esiintymistuokiosta ei ole kysymys. Tämän soisi jokaisen ymmärtävän ja tekevän ratkaisunsa sen suhteen, haluaako kannattaa tällaisia epäinhimillisiä ja barbaarisia käytäntöjä, varsinkin, jos väittää olevansa eläinten (tässä tapauksessa norsujen) suuri ystävä.

••••••••••••••••••••••

Olen eri mieltä kanssasi.

Kari Nieminen

••••••••••••••••••••••

Kirjoitan tämän kommentin, koska löysin tämän linkin vielä googlen kautta ja toivon, että joku näkee tämän jos kuvittelee, että on "harmillista ettei norsuja saa käyttää suomalaisessa sirkuksessa". 
Nykyään lähes jokaisella on Netflix. Kannattaa katsoa sieltä ohjelma Tyke Elephant Outlaw. Sen jälkeen et ole enää sitä mieltä, että ompa harmi ettei norsuja enää saa kiduttaa ihmisten viihdyttämiseksi. 

••••••••••••••••••••••

Norsu ei ole kotieläin. Kotieläin on jalostettu kesyksi. Norsua ei ole jalostettu. 

••••••••••••••••••••••

Eläimiä voi kouluttaa monella tavalla. Valitettavasti nämä ns. pehmeät metodit on tulleet voimaan vasta viimeisen muutaman kymmenen vuoden aikana ja esim. 60 ja 70-luvuilla oli voimassa pitkälti vielä tuo väkivaltaisempi metodi, Samoin maissa joissa eläimiä koulutetaan perinteisesti työjuhdiksi (lähinnä Aasia).
Nykyisellään Norsuja on sen verran vähän enää jäljellä, etten haluaisi nähdä ainoatakaan poissa omasta elinympäristöstään, siitäkään huolimatta että ne ovat oikein kesytettyinä osin muihin kotieläimiin verrattavia.

••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Anonymous said...

Olisi hienoa sekä eläinten hyvinvoinnin ja oikeuksien kannalta tärkeää, että kaltaisesi eläinten ystävät toimisivat niiden hyväksi.

https://www.youtube.com/watch?v=CDj-LSPxtxQ&feature=youtu.be

3 May 2014 at 15:05  

••••••••••••••••••••••••••••••••••••

 Anonymous said...

Pepita todella tuli suoraan Suomen Tivoliin. Isä-vainaani oli siellä kesätöissä 50-60 luvun vaihteessa apupoikana ja hommiin kuului myös eläinten ruuan haku. Hänellä oli sirkuksessa paljon tuttuja, mm. vanha naapuri. Hän kävi Pepitaa moikkaamassa joka kerta sirkuksen ollessa Keravalla ja pääsin myös norsun selkään. Pepita myös tunnisti isäni Zoolandiassa. Isä oli vankasti sitä mieltä, ettei norsut kuulu sirkukseen. Hän näki, mitä se ns. "koulutus" oli norsun alkuaikoina. Eläintä lyötiin.

24 September 2015 at 14:52  

••••••••••••••••••••••••••••••••••••

 Anonymous said...

Kyllä olet tyhmä!!!!!!!!!!!

21 December 2016 at 18:29  

••••••••••••••••••••••••••••••••••••

 Anonymous said...

Hei.

Löytyisikö tätä kautta ketään joka osaisi kommentoida väitettä että Vuosaaren kaatopaikalle olis haudattu norsu? 

Viestiä voi laittaa tänne palstalle tai suoraan minulle: tuula.vehanen@aalto.fi

-Kiitos tiedoista!

••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Outoja ihmisiä ja eläimiä

Tämä Suomen Tivolin sanomalehti-ilmoitus oli Kansan Lehdessä 25.4.1951. Minkälainen ryhmä oli tuo Viking Sirkus? Oudot ihmiset ja hurjat villieläimet olivat vetonauloja, silloin kun televisiosta ei edes osattu haaveilla. Kiinalaisryhmä Kam Tai Co viipyi ilmeisen pitkään Suomessa ja oli suosittu (kuva alla). Yhtä mielenkiintoisia olivat mustaihoiset ihmiset, joita silloin sai vielä kutsua neekeri-nimellä ilman pilkan häivääkään.

Eksoottiset eläimet olivat tietty kiinnostavia myös, mutta suomalainen karhu oli yhtä vetovoimainen. Pistän tuohon alle pari karhukuvaa. Jos tiedätte niistä enemmän, kertokaa. Ensimmäinen kuva on Suomen Tivolista, mutta kuka siinä on ja milloin? Toinen kuva esittää Lenny Oxenia, joka Sirkus Felixissä ja Sirkus Bonnissa 1949–1951 opetti eläintenkoulutusta Zoja Romanoffille ja Kalle Nymanille. Joissakin mainoksissa häntä kutsuttiin myös nimellä Senor Oxen. Pipsa-karhu ja Pasha-leijona sekä Kalle Nyman eli Caru muistetaan myös Sirkus Panakoksesta 1957.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••
Ylemmässä karhukuvassa oleva mies on varmaan "Hämis" eli Tauno Hämäläinen. Kuvassa oleva karhu ei ole ihan aikuinen ja Hämäläinen oli kooltaan pieni mies. Karhun vieressä oleva taluttaja on kokoluokkaa suurempi. Kyseessä lienee Suomen Tivoli, missä Hämäläinen toimi myös kuuluttajana. Hänen kerrotaan sanoneen, että "vaikka sauna palaisi tai pommi olisi uunissa, niin sekään ei saa estää teitä tulemaan esitykseen". Myöhemmin Hämis oli Linnanmäellä Seiterän vedenneitohallissa vahtimestarina ja kuuluttajana. Vuosina 1970-1972 olin viereisessä Kolibriteatterissa, ja joskus kuulutimme kilpaa!
Olisikohan Lenny Oxenin kuva otettu Sirkus Felixissä tai Sirkus Bonnissa? Häkin rakenne vaikuttaa sellaiselta.
Markku A
••••••••••••••••••••••
Uskon, että Viking Sirkus oli ryhmä, johon kuuluivat Berra Sandberg, Lasse Carlsson, "Pliggen" Carlsson ja jomman kumman Carlssonin vaimo. Tämä Viking Sirkus oli omassa pienessä sirkusessaan myös Olympia-vuonna 1952 Suomen Tivolissa. Tuolloin yhdistyivät Matti Sariolan ja Toivo Sariolan osastot yhden kuukauden ajaksi Helsingin Kaisaniemessä. Olin itse esiintymässä Toivo Sariolan Arkadia-Sirkuksessa. Meidän kahden sirkuksen välissä oli ulkoilmanäyttämö, jossa esiintyivät mm. Deblars-Revy pyörätaiturit, Thore Erhlingin orkesteri ja Alice Babs jne...
BG
••••••••••••••••••••••

Cirkus Brdr. Schmidt 1950

Tämä juttu oli tamperelaisessa Kansan Lehdessä 31.8.1950. Jutussa kerrotaan, että tanskalainen suursirkus Bror Schmidt saapuu Helsingistä Tampereelle linja-autoasemaa vastapäätä olevalle aukiolle. Nimessä on pieni virhe, mutta ei se haittaa. Bror-nimen tilalla pitäisi olla Brdr. eli Brøderne, joka tarkoittaa veljeksiä.

Jutussa mainitaan, että sirkuksen johtaja on Geovanni Otto. Toisaalta jutun valokuvassa kerrotaan olevan johtaja Schmidt hevosineen. Sirkus viipyy Tampereella pari viikkoa ja jatkaa sieltä Poriin, Turkuun ja Maarianhaminaan. Sirkus luovuttaa osan tuloistaan Sotainvaliidien Veljesliitolle. Sirkus on nyt kolmatta kertaa Suomessa. Ensimmäisenä vuonna annettiin järjestölle 6,6 miljoonaa ja toisella kerralla 15,2 miljoonaa markkaa.

Esitettävä ohjelma on rakennettu suomalaisen maun mukaan:
- Kolmisenkymmentä hevosta
- Laskusuorituksia tekevä poni
- Maailman kookkaimpiin kuuluva norsu Dina (lähes 10 tonnia)
- Säyseä ja iloinen karhuryhmä
Kaikki taiteilijat ovat korkeata kansainvälistä luokkaa. Ja lopuksi ohjelmassa ilmoitettujen numeroiden lisäksi kaksi ylimääräistä numeroa. Yleisö voi ratsastaa sirkuksen hevosilla eikä ole putoamisen vaaraa, mutta yleensä on sekunttipeliksi jäänyt osallistujien pysyminen hevosen selässä.

Sirkuksen piti tulla jo edellisellä viikolla, mutta kansa Helsingissä kuulemma ei päästänyt sirkusta lähtemään.

Samana vuonna Suomessa kiersivät ainakin Trolle Rhodinin Zoo Cirkus, Sirkus Felix, Suursirkus ja Sirkus Sariola. Myös kaikissa tivoleissa oli sirkusohjelmaa.

Alakuvassa Laila Schmidt, jonka oletan olleen mukana kiertueella omalla kouluratsastusnumerollaan.

Sirkus Bonn 1951

Vuonna 1951 Elisabeth Romanoffin ja Lasse Patrikaisen omistamalle Sirkus Felixille  hankittiin lisää rekvisiittaa ja se sai uuden nimen, Sirkus Bonn. Sirkusesityksen ohella oli pelitoimintaa kuten jousiammuntaa. Nimen vaihto oli osittain myyntikikka sillä esiintyjäkunta oli suhteellisen pysyvää. Näin saatiin samat ihmiset tulemaan uudelleen. Taiteilijakuntaa kuitenkin kasvatettiin. Hanurilla esityksiä säesti yhtenä kesänä myös Veikko Ahvenainen, joka on kirjoittanut asiasta muistelmissaan. Hän kertoo, että hän nukkui leijonahäkin päällä. Taiteilijakunnassa olivat myös Heidi ja Kosti, 2 Tornados ja Papin veljekset!

Kuvassa on teltan ympärillä markkinatunnelmaa. Oikealla oleva teltta on eläinteltta. Majoituspömpeli kummittelee teltan takana oikealla.

Lähde: Markku Aulanko

Kommentit:

Tässä tekstissä on esiintyjien kohdalla virheajoitus! Unkarilaiset Papin veljekset olivat Sirkus Felixin mukana vuonna 1950, eivät enää vuonna 1951. Papin ryhmä teki kolme numeroa, lentävän trapetsin nimellä Ribas Bross ja pellenumeron nimellä 3 Pepitas. Korjattu Kati Papin antamien tietojen perusteella 9.12.13/ MA 

Sirkus Felix 1949

Cirkus Felixin perusti haminalainen Elisabeth Romanoff keväällä 1949 yhdessä miehensä Lasse Patrikaisen kanssa. Sirkuksen teltta oli kaksimastoinen ns. galg-teltta ja se ommeltiin Romanowien olohuonessa. Vaikka teltta oli pieni, niin sinne mahtui useampi sata katsojaa. Sirkuksella oli omasta takaa leijona ja pari karhua. Liikkeelle lähdettiin Haminasta. Itäistä Suomea kierrettiin ja sirkus saapui Lieksaan. Sieltä sirkuksen mukaan karkasi mustalaispoika Kalle Nyman. Muita esiintyjiä olivat mm. Arvo Avenius, Nisse Berkowitz ja Pelle Nopo eli Alpo Malinen. Nopon vaimo soitti hanuria, mikä oli siihen aikaan yleinen sirkussoitin. Sirkus Felix kiersi pari vuotta. Leijonanumeron teki ensin Lenny Oxen. Jossain vaiheessa hän joutui leijonan raatelemaksi ja numeroa alkoi tehdä Elisabet Romanoffin tytär Zoja (myöh. Puska). Myös Kalle Nyman opetteli esiintymään leijonan ja karhujen kanssa.

Kuvassa on Sirkus Felixin teltta. Muuta rekvisiittaa ei kuvan ottohetkellä kovin paljoa ole. Kuvan etualalla on todennäköisesti ns. ”pömpeli” eli aitaelementeistä koottu majoitustila.

Lähde: Markku Aulanko

Zoja Puska, leijonankesyttäjä

Nyt yli 80-vuotias Zoja Puska o.s. Romanoff aloitti esiintymiset leijonien kanssa 18-vuotiaana neitokaisena äitinsä omistamassa  Felix–nimisessä sirkuksessa.  Zoja oli  tottunut olemaan eläinten kanssa.  Hän oli aikaisemmin hoitanut perheen kolmea karhunpentua ja syöttänyt niitä jopa tuttipullosta. Kun karhut kasvoivat tarpeeksi suureksi, kaksi niistä vaihdettiin  Pasha-nimiseen leijonaan.  Zoja sai ohjeet totutella  myös Pashan kanssa olemiseen.  Se onnistui hyvin yhdessä hänen kasvinkumppaninsa Kalle Nymanin kanssa.  Kalle oli kortteerissa Romanoffien kotona ja opetteli karhujen ja leijonan kanssa olemisen lisäksi temppuilemaan trapetsilla.

Sirkus Felixin toiminta alkoi vuonna 1949. Vuosien varrella  sirkus  kasvoi ja kansainvälistyi ja siitä tuli ensin Sirkus Bonn ja sitten Sirkus Eurooppa. Teltta vaihtui suuremmaksi.  Viimeinen teltta  ostettiin Linnanmäeltä, missä se oli ollut Cirkus Peacockin telttana. Sirkus Eurooppa  kiersi vuoteen 1955.  Zoja Romanoff teki lejonanumeroa, missä Pasha-leijona juoksi kehää,  hyppi korokkeelta toiselle,  käveli lankkua pitkin ja nousi kahdelle jalalle. Yläkuvassa Zoja Romanoff yhdessä Pasha-leijonan kanssa.  Alakuvassa Sirkus Bonnin eläintenkuljetusvaunu. Zoja keskellä. Oikeassa laidassa Kalle Nyman, joka myöhemmin tunnettiin mm. nimellä Caru-kreikkalainen.

Zoja opetti Pasha-leijonan hyppäämään myös palavan renkaan läpi. Tarkka lukija kuitenkin tunnistaa, että alimmaisessa kuvassa ei ole Pasha-leijona, vaan leijona Wothan, joka myös hyppäsi  palavan renkaan läpi.

Lähteet: 
Markku Aulanko
Kirjat Arvoisa herra Tarzan ja Mennään sirkukseen

Caru – kreikkalainen

Suomalainen sirkushistoria sisältää kymmeniä satumaisia legendoja – tosia ja takuulla tosia. Niiden joukossa on ainakin yksi helmi: Caru – kreikkalainen.

Romanipoika Kalle Nyman karkasi pikkupoikana Sirkus Felixin suojiin. Hän aloitti tallipoikana ja kehittyi trapetsitaiteilijaksi. Hän putosi ja loukkaantui vakavasti. Kalle joutui aloittamaan kaiken alusta. Esiintymiskumppaniksi tuli pikkunorsu Pepita. Hänestä tuli domptööri eli eläintenkouluttaja. Vuosia Kalle Nyman tunnettiin maailman sirkuksissa kreikkalaisena leijonankesyttäjänä, intialaisena akrobaattina ja herra Tarzanina. Kalle kiersi eri tivolien ja sirkuksien mukana Suomea 70-luvulle asti. Kun villieläinten pito sirkuksissa kiellettiin, Kalle lähti Suomesta – tapettuaan ensin rakkaat leijonansa ja vannoen, ettei koskaan palaa.

Kalle Nyman käytti taiteilijanimeä Caru ja hänen kansallisuudekseen esiteltiin kreikkalainen. Ulkoisilta piirteiltään hän olikin kuin antiikin veistokset. Hänelle kehitettiin oma ”kreikan kieli” sekoituksesta romaniaa, venäjää ja sirkuskieltä, joka meni yleisöön täydestä.

Caru mainitaan mm. yllä olevassa Panakoksen ohjelmalehdessä vuodelta 1957. Caru teki silloin kaksi eläinnumeroa, joista ensimmäinen Pasha-leijonan kanssa ja toinen Pipsa-karhun kanssa. Lisäksi Caru teki syöksytrapetsinumeron.

Kommentit:


Vuonna 1957 Suomea kiersi peräti kolme suurta sirkusta, Panakos, Mijares ja Zoo.

Syyskuussa 1957 Panakos ja Mijares olivat samanaikaisesti Lahdessa. Panakos oli linja-autoaseman takana Kisapuiston alueella ja Mijares silloisella hiihtostadionin kentällä.

Panakoksella oli pääteltan lisäksi muutamia sivutelttoja. Näitä sivutelttoja oli mahdollisesti neljä.Yhdessä sivuteltassa esiintyi Johannes Hyvärinen (1933–1976) joka käytti taiteilijanimeä Carambo.

Toisessa sivuteltassa oli sirkuksen eläintalli jossa oli nähtävänä mm. malaijinkarhu ja apinoita. Tämä eläintalli oli täysin erillinen yksikkö. Eläintallin eläimet eivät esiityneet näytöksessä ja taas päinvastoin esiintyvät eläimet (Pasha leijona, Pipsa karhu sekä kaksi villakoiraa ) eivät olleet näytteillä eläintallissa.

Kahdesta muusta sivuteltasta muistikuvani ovat hatarammat mutta on mahdollista että toinen teltoista oli peliteltta ja toinen tanssihalli.

Alue ei ollut aidattu.

Panakoksen näytös alkoi Arvo Kangasniemen pitämällä puheella ja vasta tämän jälkeen tuli ensimmäinen varsinainen sirkusnumero (Caru ja Pasha leijona ) areenalle.

Carun syöksytrapetsiesitys oli hyvin näyttävä, samalla kun Caru hyppäsi pää edellä kohti maneesia hänen taskuistaan leijaili maahan suuria punaisia liinoja.

Ohjelmassa ei ollut väliaikaa.

Carun trapetsilta putoaminen sattui muistaakseni juuri Lahdessa.

Kiitos erittäin mielenkiintoisesta blogista.

Peter Lindfors
.