Cirkus Brdr. Schmidt 1950

Tämä juttu oli tamperelaisessa Kansan Lehdessä 31.8.1950. Jutussa kerrotaan, että tanskalainen suursirkus Bror Schmidt saapuu Helsingistä Tampereelle linja-autoasemaa vastapäätä olevalle aukiolle. Nimessä on pieni virhe, mutta ei se haittaa. Bror-nimen tilalla pitäisi olla Brdr. eli Brøderne, joka tarkoittaa veljeksiä.

Jutussa mainitaan, että sirkuksen johtaja on Geovanni Otto. Toisaalta jutun valokuvassa kerrotaan olevan johtaja Schmidt hevosineen. Sirkus viipyy Tampereella pari viikkoa ja jatkaa sieltä Poriin, Turkuun ja Maarianhaminaan. Sirkus luovuttaa osan tuloistaan Sotainvaliidien Veljesliitolle. Sirkus on nyt kolmatta kertaa Suomessa. Ensimmäisenä vuonna annettiin järjestölle 6,6 miljoonaa ja toisella kerralla 15,2 miljoonaa markkaa.

Esitettävä ohjelma on rakennettu suomalaisen maun mukaan:
- Kolmisenkymmentä hevosta
- Laskusuorituksia tekevä poni
- Maailman kookkaimpiin kuuluva norsu Dina (lähes 10 tonnia)
- Säyseä ja iloinen karhuryhmä
Kaikki taiteilijat ovat korkeata kansainvälistä luokkaa. Ja lopuksi ohjelmassa ilmoitettujen numeroiden lisäksi kaksi ylimääräistä numeroa. Yleisö voi ratsastaa sirkuksen hevosilla eikä ole putoamisen vaaraa, mutta yleensä on sekunttipeliksi jäänyt osallistujien pysyminen hevosen selässä.

Sirkuksen piti tulla jo edellisellä viikolla, mutta kansa Helsingissä kuulemma ei päästänyt sirkusta lähtemään.

Samana vuonna Suomessa kiersivät ainakin Trolle Rhodinin Zoo Cirkus, Sirkus Felix, Suursirkus ja Sirkus Sariola. Myös kaikissa tivoleissa oli sirkusohjelmaa.

Alakuvassa Laila Schmidt, jonka oletan olleen mukana kiertueella omalla kouluratsastusnumerollaan.

Olipa kerran sirkus – jota ei ole enää

Herrat Lasse Jaakkola, Carl-Erik Nyström ja O. Lehtinen perustivat joitakin kuukausia sitten sirkuksen, joka ristittiin Suursirkus Oy:ksi. Suursirkus aloitti toimintansa kuin konsanaan suursirkus, jatkoi sitä kuin piensirkus ja sammui lopuksi kuin Mäntsälän tulitikku. Sirkuksen leijonat eivät kuuleman mukaan kiehtoneet kansalaisia kautta maan ja siksi Suursirkuksen rahavarat laihtuivat kuin maraton-juoksijan sääret. Useilla esiintymispaikkakunnilla syntyi velkojain kaarti, joka hetken maksua odoteltuaan alkoi hermostuneesti etsiä tukea nahkaselkäisestä lakikirjasta. Lopulta tätä kolmen miehen yhtiötä lähdettiin ajamaan konkurssitilaan ja pari päivää sitten suoritettiinkin Helsingin raastuvanoikeudessa velkojain kuulustelu kovin sammuneiden tähtien alla. Suursirkuksella oli velkoja yli miljoona ja varojen puolella oli pitkä rivi nollia. Konkurssi raukesi, kun varoja ei ollut ja yhtiö siirtyi nyt historiaan. Tämän jälkeen saavat kolme johtajaa puhdistaa lompakkonsa, mikäli haluavat vastata yhtiön veloista omistamiensa osakkeiden määrän mukaisesti. Suuren lyhdyn sammumisesta joutunevat kuitenkin velkojat kaikkein eniten kärsimään rahojensa kadottua Suursirkuksen leijonien kurkkuun.

Ylläoleva juttu oli Kansan Lehdessä 25.7.1950. Jutun kirjoittaja oli varmaan tyytyväinen juttuunsa, sen verran värikkäästi se oli kirjoitettu. Mutta keitä olivat nämä herrat Suursirkuksen takana? Talikkalan Taitovoimistelijoiden "isä" Olli Lehtinen on ainoa, joka tulee mieleen yhtenä mahdollisuutena. Jossakin näin sirkuksen nimen kirjoitettuna muotoon Suur-Sirkus.

Samana vuonna Suomessa vieraili tanskalainen Cirkus Brdr. Schmidt, joka käytti nimessään lisämainintaa "Sotainvaliidien Suursirkus", mutta se ei varmaankaan liity tähän juttuun. Kuten ei tämä leijonakaan.