Herrat Lasse Jaakkola, Carl-Erik Nyström ja O. Lehtinen perustivat joitakin kuukausia sitten sirkuksen, joka ristittiin Suursirkus Oy:ksi. Suursirkus aloitti toimintansa kuin konsanaan suursirkus, jatkoi sitä kuin piensirkus ja sammui lopuksi kuin Mäntsälän tulitikku. Sirkuksen leijonat eivät kuuleman mukaan kiehtoneet kansalaisia kautta maan ja siksi Suursirkuksen rahavarat laihtuivat kuin maraton-juoksijan sääret. Useilla esiintymispaikkakunnilla syntyi velkojain kaarti, joka hetken maksua odoteltuaan alkoi hermostuneesti etsiä tukea nahkaselkäisestä lakikirjasta. Lopulta tätä kolmen miehen yhtiötä lähdettiin ajamaan konkurssitilaan ja pari päivää sitten suoritettiinkin Helsingin raastuvanoikeudessa velkojain kuulustelu kovin sammuneiden tähtien alla. Suursirkuksella oli velkoja yli miljoona ja varojen puolella oli pitkä rivi nollia. Konkurssi raukesi, kun varoja ei ollut ja yhtiö siirtyi nyt historiaan. Tämän jälkeen saavat kolme johtajaa puhdistaa lompakkonsa, mikäli haluavat vastata yhtiön veloista omistamiensa osakkeiden määrän mukaisesti. Suuren lyhdyn sammumisesta joutunevat kuitenkin velkojat kaikkein eniten kärsimään rahojensa kadottua Suursirkuksen leijonien kurkkuun.
Ylläoleva juttu oli Kansan Lehdessä 25.7.1950. Jutun kirjoittaja oli varmaan tyytyväinen juttuunsa, sen verran värikkäästi se oli kirjoitettu. Mutta keitä olivat nämä herrat Suursirkuksen takana? Talikkalan Taitovoimistelijoiden "isä" Olli Lehtinen on ainoa, joka tulee mieleen yhtenä mahdollisuutena. Jossakin näin sirkuksen nimen kirjoitettuna muotoon Suur-Sirkus.
Samana vuonna Suomessa vieraili tanskalainen Cirkus Brdr. Schmidt, joka käytti nimessään lisämainintaa "Sotainvaliidien Suursirkus", mutta se ei varmaankaan liity tähän juttuun. Kuten ei tämä leijonakaan.
No comments:
Post a Comment