1984–2002 • CiVa-Uutiset • CiVa-News

Kansikuvassa Matti Kaksonen ja Viljo Korpela eli Iloiset Nokipojat.

Huhtikuussa 1983 perustettiin Helsingin kulttuuriasiankeskuksen auditoriossa Sirkus- ja Varieteetaiteen Ystävät ry CiVa. Kokouksessa olivat paikalla edustajat kaikista silloin toimineista sirkuksista, huvipuistoista ja tivoleista. Mukana olivat edustettuna myös alan taiteilijayhdistykset ja tutkijat ja alasta kiinnostuneet toimittajat. Perusidea oli Helsingin Sanomain toimittajan Osmo Jokisen. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin television Sirkus Papukaija -ohjelmasta tuttu Onni-Klovni ei Onni Gideon Tervonen ja varapuheenjohtajaksi fil.tri Sven Hirn. Käytännön asioita pyörittävän hallituksen lisäksi yhdistyksellä oli arvovaltainen Sirkusneuvosto. Sen ensimmäinen puheenjohtaja oli professori Erkki Salonen.

Yhdistyksen tarkoitukseksi määriteltiin sääntöjen pykälässä 2:
• koota ja levittää tietoa sirkus- ja varieteetaiteen eri muodoista
• kehittää ja syventää kriittistä tuntemusta sirkustaiteen ja siihen liittyvien ilmiöiden synnystä, leviämisestä ja vastaanottamisesta
• tukea erityisesti kotimaisen sirkus- ja varieteetaiteen laadullista kehittämistä sekä edistää näiden kulttuurialojen piiriin kuuluvien luovien ja esittävien henkilöiden ammatillista taitoa ja parantaa heidän arvostustaan
Yhdistys oli siis aatteellinen, ei ammatillinen. Sen tarkoitus ei ollut tuottaa voittoa. Yhdistys ei saanut missään vaiheessa säännöllistä taloudellista tukea vaan se toimi pelkästään jäsenmaksujen varassa.

Alusta lähtien päätettiin julkaista omaa A4-kokoista lehteä. CiVan logon ja lehden kannen suunnitteli taiteilija Nipa Niemi. Nipa kokeili eri vaihtoehtoja. Logo muistutti sirkustelttaa. Ensimmäinen kansivaihtoehto kuvasi Suomen kansallisklovnia eli Pelle Jalia. Sitten Nipa otti malliksi tinaisen sirkusklovnipatsaan ja niin syntyi lopullinen malli viulua soittavasta klovnista ja sen edessä pallon päällä taiteilevasta koirasta. Kannet painettiin sellaiseksi, että niihin stanssattiin reikä. Näin voitiin samaa kantta käyttää useammassa numerossa. Sisus tehtiin monistuskoneella ja lehti koottiin käsin toimittajan olohuoneen lattialla. Näin toimittiin parin vuoden ajan. Mallia lehden tekemiseen haettiin muiden maiden vastaavista yhdistyksistä. Erityisenä esimerkkinä oli Ruotsissa ilmestynyt julkaisu Cirkulära Notiser.

Vuodesta 1986 lähtien lehden asemointi, painaminen ja nitominen tuli karjapainon tehtäväksi, joten he painoivat myös kannen. Samaa klovnikuvaa käytettiin vuoden 1990 lopulle saakka. Numerosta 5/1990 alkaen kansi tehtiin numerokohtaisesti. Vuosittain ilmestyvien numeroiden määrä vaihteli sen mukaan, miten saatiin juttuja. Kirjapaino suunnitteli taiton ja joskus tuli kirjapainosta soitto pari päivää ennen painamista, että sisällöstä puuttuu materiaalia parin sivun verran. Silloin toimittaja meni oman kirjahyllynsä viereen ja kehitteli sieltä lisää tekstiä. Alussa juttujen saanti oli suhteellisen helppoa, mutta ajan myötä tilanne vaikeni. Kaikkihan tekivät CiVa-lehteä oman päivätyönsä ohella.

Lehti ilmestyi suhteellisen säännöllisesti numeroon 2/1996 saakka. Se numero oli bibliografia Suomessa ilmestyneestä sirkus-, tivoli- ja taikatemppukirjallisuudesta vuosilta 1945-1994. Materiaalin kokosivat informaatikot Eeva-Liisa Lehtonen ja Erkki Vaisto Helsingin Yliopiston kirjaston kokoelmista. Apua antoivat Markku Aulanko, Kari Siiki ja Solmu Mäkelä omista kokoelmistaan. Johdantotekstin kirjoitti prof. Sven Hirn.

Vuonna 2002 vietettiin Suomessa sirkustaiteen Suomeen rantautumisen 200-vuotisjuhlia. Suomessa oli monia aiheeseen liittyviä tapahtumia. Päätapahtumana voitaneen pitää Turun Linnan sirkusaiheista näyttelyä ajalla 26.4.02–31.1.2003.  Sen nimenä oli Yhtä Sirkusta! – Muistoja sirkuksesta. Se tehtiin yhteistyössä Ruotsin sirkusakatemian ja Pietarin Sirkusmuseon kanssa. Näyttelystä tehtiin saman niminen julkaisu, jonka teksti painettiin kolmella kielellä: suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi. Julkaisun alussa oli Tasavallan Presidentti Tarja Halosen tervehdys. CiVa-lehdestä tehtiin kaksi erikoisnumeroa, joista toinen oli samalla Björn Gammalsin vanhoista postikorteista Turun Taideakatemian Köysiratagalleriaan kokoaman näyttelyn luettelo ja toinen yhteenveto juhlavuoden tapahtumista! Yhteenveto Civa-lehdessä olleista artikkeleista on tehty excel-taulukon muotoon.


.

2002–2003 Yhtä sirkusta -näyttely • Exhibition

Vuonna 2002 juhlittiin Sirkuksen Suomeen tulon 200-vuotisjuhlia. Tulihan ensimmäinen sirkusseurue Turkuun vuonna 1802. Kyseessä oli Jean Lustrén taitoratsastajaseurue.  Suomi oli 1800-luvun alussa usein suurten sirkusseurueiden läpikulkumaa,  kun ne kulkivat Skandinaviasta Pietariin tai päinvastoin.

Kutsu avajaisiin. Nostalgisia ajatuksia herättänyt näyttelyjuliste oli Turun katukuvassa nähtävillä useita viikkoja.

Juhlavuonna järjestettiin monia tapahtumia, jotka painottuivat Turkuun. Päätapahtuma oli Turun Linnassa järjestetty näyttely Yhtä Sirkusta - muistoja sirkuksesta!.  Sirkusväen keskuudessa nimi herätti ensin vähän ihmetystä, onhan sanonnalla Yhtä Sirkusta tarkoitettu usein jonkinlaista sekamelskaa. Hyvin nimi kuitenkin toimi.

Pihalla oli näyttelyvieraita vastassa jonglööritemppuja tekevä Sari Seppälä. 

Pihalla esiintyi myös laulava posetiivari Matti Pasanen.

Näyttely toteutettiin yhteistyössä Pietarin sirkusmuseon ja Ruotsin sirkusakatemian kanssa.  Näyttely oli Turun Linnan päänäyttely kyseisenä vuonna ja kesti lähes vuoden.  Näyttelyn yhteydessä julkaistiin 134-sivuinen Yhtä Sirkusta-niminen oheisjulkaisu.  Siihen kirjoittivat tekstejä Juhani Kostet, Sven Hirn, Markku Aulanko, Anu Korhonen, Lotta Mattila, Jouko Mattila, Eeva-Kaarina Holopainen,  Johan Vinberg,  N.G.Kuznetsova ja L.V.Smirnova.  Näyttelyjulkaisussa oli kaikki tekstit kolmella kielellä, suomeksi, ruotsiksi  ja venäjäksi.

Avajaistilaisuuden juontajana toimi Markku Aulanko (vas.), vieraat toivotti tervetulleeksi 

Maakuntamuseon johtaja Juhani Kostet ja avajaispuheen piti professori Sven Hirn.

Näyttelyn rakensi Turun Maakuntamuseon tutkija Salme Kotivuori apunaan Niina Lepovuori. Näyttelyn yhteydessä tehtiin myös postikortteja Turun Maakuntamuseon kokoelmissa olevista vanhoista sirkusjulisteista.

Avajaisissa temppuili myös taikuri Markku Purho Kouvolasta.

Ylihuomenna lisää tarinaa tämän juhlavuoden 2002 tapahtumista.

Lähde: Markku Aulanko

.

Louis Chiariny

Louis Chiariny oli Euroopassa tunnettu sirkustaiteilija 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. Tämä hänen mainoslappunsa vuodellta 1788. Alkuperäinen on Solmu Mäkelän kokoelmassa, josta tämä postikortti on tehty. Louis Chiariny esiintyi ainakin vuonna 1814 Suomessakin. Sven Hirnin Sirkus kiertää Suomea -kirjan mukaan seurue tuli Pietarista ja esiintyi ainakin Helsingissä ja Turussa.

Kaunis mainos, mutta kovin hitaasti käy nykyihmiseltä tuo Fraktura-kirjaintyypin lukeminen. Sitä on käytetty Pohjois-Euroopassa aina 1500-luvulta lähtien. Jostain syystä varsinkin saksalaiset pitivät tästä kirjaintyypistä vielä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Jopa vielä toisen maailmansodan jälkeen ilmeni halua palata fraktuuraan.

Siltasaaren maneesi • Siltasaari Manège, Helsinki

Tein hienon löydön Helsingin kaupunginmuseon Finna palvelusta. Tämä valokuva on nimetty: Sirkus Ducander, sisäkuva, Siltasaari. Kuvaaja on ollut F.A.V. Hjertzell, mutta vuosiluvusta ei ole tietoa. Valokuva on kovin huonotasoinen, mutta selvästi siinä näkyy pyöreä maneesi ja jyrkästi nouseva katsomo kahdessa eri kerroksessa. Yläkerta on melkein täynnä yleisöä, alakerrassa on melkein puolet tyhjää (kalliimmat paikat). Maneesin reunallakin on penkkejä. Oikeassa reunassa näkyy parvi, jossa katsojia seisomassa. Päivänvalo tulvii sisälle. Katossa roikkuu isot lamput sekä havu- ja kangasnauhakoristeita. Sama kuva löytyy myös Sven Hirnin kirjasta Sirkus kiertää Suomea.

Tanskalaiset veljekset Carl Nilsson Ducander (1858–1943) ja John Nilsson Ducander (1860–?) perustivat Sirkus Ducanderin Terijoella 1896. Sieltä siirryttiin teltan kanssa Turkuun, Tampereelle ja Vaasaan. Kiertue jatkui Helsinkiin, jossa näytöspaikaksi saatiin Siltasaaren maneesi. Siellä oltiin vuoden 1897 alkuun asti. Helmikuussa Sirkus Ducander siirtyi Tallinnaan, josta John Ducander lähti kiertämään sirkuksella ulkomaita ja Carl Ducander palasi Helsinkiin johtamaan Siltasaaren maneesia. Sirkus Ducander ja John jäivät sille tielleen. Sirkus ajautui konkurssiin 1899.

Jos tuo kuva esittää Sirkus Ducanderia, se on otettu 1896 tai 1897. Carl Ducanderin johdolla Siltasaaren maneesi kukoisti suosittuna ratsastuskeskuksena. Ratsastusnäytöksiä oli usein. Siellä järjestettiin myös painiotteluita. Maneesissa vieraili useita sirkuksia ulkomaita myöten. Kaikessa oli Carl Ducanderin sormet vahvasti mukana. Omissa sirkusnäytöksissään hän käytti nimeä Nouveau Cirque. Hän oli yksi sen ajan julkkiksista. Siispä tuo kuva saattaa olla myöhemmältäkin ajalta, sillä "Ducanderin sirkushan se oli", vaikka sen nimi ei ollut enää Sirkus Ducander.

Alunperin rakennus oli 1886–1887 rakennettu Rieksin tapettitehdas. Myöhemmin se muutettiin maneesiksi.  Katsomoon mahtui 1175 henkeä.  Paloturvallisuussyistä toiminta loppui 1907. Siltasaaren maneesi purettiin 1912. Uusi ratsastuskeidas rakennettiin 1910. Hippodrom-rakennus sijaitsi nykyisen Töölön kisahallin pohjoisosan paikalla. Maneesin katsomossa oli tilaa tuhannelle hengelle ja tallitilaa 40 hevoselle. Hippodrom purettiin 1940-luvun lopulla. Carl Ducander oli toiminnassa mukana aina vuoteen 1926 asti.

Siltasaaren maneesin pihaa 1904 tai 1905. Englantilainen sirkustirehtööri Hubert Cook Sr sirkushevosen 

selässä. Hän oli aikansa kuuluisin taitoratsastaja. Vieraili Helsingissä vuosina 1886, 1905 ja 1907. 

Kuvaaja mahdollisesti kenraali Babtshenko.

.

Uusi sirkuskirja – The new Finnish circus book

Juuri ilmestynyt Heikki Nevalan kirja Huvielämän kiertolaisia jatkaa tarinaa siitä mihin Sven Hirn jäi kirjassaan Sirkus kiertää Suomea. Ilokseni huomasin jopa yhteläisyyksiä herrojen kerrontatavassa. Hirnin 1982 ilmestynyt kirja kertoi aikajaksosta 1800–1914. Nevalan kirja sijoittuu 1900-luvun ensimmäiselle puoliskolle. Aiemmin Nevalalta on myös ilmestynyt kirja Silmänkääntäjiä, konstiniekkoja ja loihtutaiteilijoita, joka kertoi taikureista Suomessa 1800-luvulta 1960-luvulle. Vuonna 2007 ilmestyi Nevalan toimittama yhdistyshistoriikki Suomen Taikapiiri Since 1945. Yli 700-sivuinen teos käsittelee Suomen vanhimman taikuriyhdistyksen värikkäitä vaiheita ja jäseniä.

Huvielämäm kiertolaisia on tyylikäs ja arvokkaan näköinen teos, joka sopii mainiosti lahjakirjaksi sirkuksesta ja kulttuurihistoriasta pitävälle. Kirja on mielestäni myös tieteelliset kriteerit täyttävä tutkimus, joka on kaikkea muuta kuin kuivaa tekstiä. Kuvitus on ihailtavan runsasta. Runsaat viitteet, lähdeluettelo ja henkilöhakemisto ovat arvokas lisä lukijalle.

Olen vasta aloittanut tarkemman lukemisen, enkä malttaisi välillä pistää kirjaa pois käsistäni. Tätä kirjaa luen vielä monta vuotta ja moneen kertaan. Kiitos Heikki Nevalalle loistavasta työstä ja suomalaisen sirkushistorian tallentamisesta.

Kirjaa saa ostaa Sirkuksen tiedotuskeskuksen toimistosta (Kaasutehtaankatu 1, Suvilahti, Helsinki). Kirjan hinta on 26 €, vain käteinen. Tiedustelut:  johanna.makela@sirkusinfo.fi . Kirja löytyy pikkuhiljaa myös hyvin varustelluista kirjakaupoista ja verkkokirjakauppojen valikoimista. Sen voi ostaa myös Keravan Sinkka -museon kaupasta. Painos ei varmaan ole kovin suuri tällaisessa kirjassa, joten kannattaa toimia heti.

Heikki Nevala kirjansa julkistamistilaisuudessa 4.9.2015.

.

Lupaviidakko – Permit Jungle

Voimistelu- ja Urheiluseura Toverit ry vuonna 1949 lähestyi vallesmannia tällaisella 

lomakkeella. "Lausuntaa" esitti Edward Hyyppä, "ksylofoonisooloja" 

esitti Eino Katajavuori ja "voimistelua" Olli Lehtinen ja Yrjö Irjanne.

Kun yhteiskunta ja sen viranomaiset eivät oikein tunne jotain asiaa, se koetaan helposti uhkatekijäksi.  Silloin viranomaiset asettavat sääntöjä ja määräyksiä, millä uhkaavaksi koettua ilmiötä yritetään rajata. Suomi on tällaisten rajoitusten ja määräysten luvattu maa. Sven Hirn sanoikin 1970-luvulla, että jos lakia tulkitaan oikein tiukasti, niin sirkusta ei voi pyörittää. Sirkus Finlandian aloittaessa toimintansa 1970-luvulla, oli voimassa seuraavia lupia. Tämä siis ajalla ennen EU:ta ja euroa.
Ennen kiertuetta hankittavat luvat:

– taiteilijoille työluvat ja viisumit
– joka paikkakunnalla maanomistajalta lupa pystyttää sirkus
– eläinten esitysluvat lääninhallitukselta
– musiikin esittämislupa Teostolta (per. 1928)

Toimenpiteet kiertueen aikana jokaisella esiintymispaikkakunnalla:
– anotaan poliisilta/vallesmannilta huvilupa
– maksetaan vastuuvakuutusmaksut
– terveyslautakunnalle meluilmoitus
– tehdään elintarvikkeiden myynti-ilmoitus
– eläinlääkärille ilmoitus mukana olevaista eläimistä

Silloin kun huvivero vielä oli voimassa (1915–1981), huvilupa-anomusten täyttäminen se vasta taidelaji olikin. Anomuksessa piti näyttää, että  esitettävä ohjelma on ihmistä henkisesti jalostavaa. Esimerkiksi sirkusakrobatia katsottiin viihteeksi, mutta taitovoimistelu oli hyväksyttävää. Kuplettilaulajaa ei kannattanut mainita, sen sijaan kannatti puhua lausuntaesityksestä. Taikuri oli viihdettä, mutta teatteritaide eli näytelmä sallittua; voitiin siis sanoa, että ohjelmassa on taika-aiheinen näytelmä. Jos ohjelma voitiin katsoa tarpeeksi taiteelliseksi, saattoi olla mahdollista saada huvivero pieneksi, jopa kokonaan pois ja sitten saatiin järjestää 1.5 tuntia tanssia; sehän oli kaiken tavoite. Paikallinen nimismies eli vallesmanni päätti veron suuruudesta. Veroliput piti ostaa etukäteen, joten rahaa piti olla ennen kuin ensimmäistäkään lippua oli myyty. Asiakkaalle piti antaa sekä varsinainen pääsylippu että verolippu.

Nykyään asiat hoidetaan hiukan yksinkertaisemmin, mutta aikamoista rumbaa lupien kanssa pidetään edelleen. Jopa samoilla virkamiehillä eri paikkakunnilla on hiukan erilaisia käytäntöjä tänäänkin. Onneksi nuo huviveron aiheuttamat kommervenkit ovat taakse jäänyttä elämää.

Lähde Markku Aulanko

Valmis lomake eri paikkakunnille mentäessä vuodelta 1955. Anottiin lupaa "juhlatilaisuudelle". Leena Rintala huolehti "tanssiesityksistä" ja Reijo Salmista ei manittu taikuriksi vaan hän näytti "sorminäppäryysesityksiä". Soittoa oli paljon. Taiteellinen taso pidettiin korkealla. Ja tietysti tanssia puolitoista tuntia ohjelman päätteeksi.

.

Circus Léonard 1874

Komea liikemerkki oli Jules Léonardilla sirkuksessaan. Virallista sukunimeä Houcke vältettiin koska se kalskahti saksalaiselta. Tämä on postikortti Solmu Mäkelän julistekokoelmasta. Circus Léonard vieraili Helsingissä 1874.

Sven Hirnin kirja Sirkus kiertää Suomea 1800–1914 kertoo, että seurue tuli omalla laivalla Tukholmasta ja järjesti Helsingin Rautatientorille pystytetyssä rakennuksessa näytäntöjä 1.8.–6.9. Amfiteatteriin mahtui pari tuhatta henkeä. Hevosia oli 38, tärkeimpinä esiintyjinä Houcken perheenjäsenten rinnalla musikaalinen klovni John Price (1831–1880).

Vierailunsa aikana sirkus antoi 37 näytöstä. Pyrkiä ilta toisensa jälkeen täyttämään 2 000 hengen katsomo kaupungissa, jonka väkiluku oli äskettäin ylittänyt 30 000, tulisi vain yltiöpään tai sirkustirehtöörin mieleen. Vierailu onnistui kuitenkin tyydyttävästi.

Ferdinand Becker

Tässä taikuri Ferdinand Beckerin juliste vuodelta 1834. Kuva on postikortista, joka on tehty Solmu Mäkelän julistearkistosta. Becker on esiintynyt myös Suomessa. Tämä saksalainen ”professori” esiintyi meillä 1851 laajan ohjelmiston hallitsevan seurueen kanssa. Huomiota herätti nuori Rudolf Becker juoksemalla Merkuriuksena vapaasti pyörivän pallon päällä. Kaulankatkaisutempun yhteydessä Becker tarjosi lääkäreille tilaisuuden koettaa ”ruumiin” olematonta pulssia. Rouva Beckerin järjestämät plastiset kuvaelmat herättivät jonkin verran moraalista närkästystä, kaikesta päätellen täysin aiheettomasti.

Lähde: Sven Hirn, Sirkus kiertää Suomea.

Circus Busch 1887

Tässä pari postikorttia Solmu Mäkelän laajasta julistekokoelmasta. Circus Busch vieraili Helsingissä 1887. Alempi juliste on vuodelta 1892.

Sven Hirn kirjoittaa vierailusta kirjassaan Sirkus kiertää Suomea: Paul Buschin (1850–1927) seurue tuli Tukholmasta ja palasi myös sinne vieraillen Helsingin Siltasaaren maneesissa 7.9.–16.10.1887 ja Viipurissa 20.–31.10.1887. Omien artistien ohella vaihtelua näytäntöihin saatiin tilapäisillä kiinnityksillä, esim. Miss Leonda ja viisi kuningasleijonaa. Klovneina nähtiin veljekset Adolf ja Willy Olschansky. Pantomiimit olivat upeita, kotimaisena huipentumana suutarimestari K.H. Bråddin koominen kouluratsastus. Seurueeseen kuului 110 henkeä, 62 hevosta, 20-miehinen orkesteri ja 16 balettitanssijatarta.

Anders Enevig

Tanskalainen sirkustukija ja kulttuurihistorioitsija Anders Enevig  (1923–2013) kuoli kotonaan Fyn saarella Tanskassa 26. lokakuuta viime vuonna, kuukausi ennen suomalaisen kollegansa Sven Hirnin poismenoa. Hän ehti täyttää 90 vuotta. Enevig oli tuottelias sirkuskulttuurin tutkija ja kirjoittaja. Hänen pääteoksensa on Cirkus i Danmark, kolmiosainen 1000-sivuinen Tanskan sirkushistoriaan perehdyttävä teos. Kirjan painatuksen aikaan ei värikuvien julkaiseminen ollut niin yksinkertaista kuin nykyään. Jokaisessa osassa onkin erillinen liite, missä on julkaistu vanhoja tanskalaisia sirkusjulisteita.  Sirkushistorian julkaiseminen ei Tanskassa ollut helppo urakka. Prof.  Sven Hirnin kertoman mukaan Enevig harmaantui sen prosessin aikana totaalisesti. Ohessa parin kirjan kansikuvat. Cirkus i Danmark (1-3) ilmestyi  vuonna 1982 ja Fakta om Elvira Madigan og Sixten Sparre vuonna 2005.

Tutkijavoimat vähenivät

Sven Hirn 1925–2013

Professori, kulttuurihistorioitsija Sven Hirn kuoli 20.11.2013. Hän ehti juuri täyttää 88 vuotta. Leipätyönsä hän teki Helsingin kaupunginkirjastossa toimien sen johtajana vuosia 1963–1987. Sven Hirn oli kummallinen kummallisuuksien tutkija. Häntä kiinnostivat marginaaliryhmät. Hänen pääteoksensa oli Sirkus kiertää Suomea, joka ilmestyi vuonna 1982. Neljä vuotta myöhemmin ilmestyi tivolitoimintaan pureutuva Kaiken Kansan Huvit. Molemmat kustansi Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.  Eläkkeelle päästyään monet vetäytyvät sohvan nurkkaan tai lähtevät maailmalle.

Sven Hirn oli toista maata. Eläkkeelle pääsyn jälkeen hän julkaisi kulttuurihistoriallisen kirjan lähes joka vuosi.  Hän julkaisi kaiken kaikkiaan yli 30 teosta. Sirkuksen ja tivolin lisäksi ne käsittelivät  teatteria, tanssia, operettia, populäärimusiikkia, matkailua, nukketeatteria, valokuvausta, elokuvausta, jne. Vuonna 2000 hän huolestui kun näytti siltä, että kyseisenä vuonna ei tulisi ulos yhtään kirjaa.  Niinpä hän laati bibliografian omasta tuotannostaan.  Se tuli ulos Sven Hirnin 75-vuotispäivänä 18.11.2000. Yleensähän bibliografian  tekee joku ulkopuolinen jälkikäteen.

Sven Hirnin kirjoitushomma ei siihen pysähtynyt. Vuonna 2001 tuli ulos helsinkiläistä Apollo-teatteria esittelevä julkaisu, vuonna 2004 ruotsinkielellä Den Gastronomiska Hästen ja vuonna 2010  Nukketeatterimme varhaisvaiheet.  Sven Hirn hallitsi sujuvasti molemmat kotimaiset kielet. Den Gastronomiska Hästen on mielenkiintoinen kirja.  Se sisältää 100 artistijulistetta taustatietoineen.  Hirn suunnitteli sen julkaisemista suomeksi, jolloin sen nimeksi olisi tullut ”Herkutteleva hevonen”.  Sven Hirn oli tiiviissä yhteistyössä tanskalaisen Anders Enevigin ja ruotsalaisen Per-Arne Wåhlbergin kanssa.  Sven Hirn antoi auliisti tukea nuoremmille kirjoittajille.

Lähde: Markku Aulanko

 Sven Hirnin vieressä selin tekstiilitaiteilija Virpi Kinnunen.

Suurenmoinen sirkus -näyttelyn avajaisissa Teatterimuseolla 12.2.2004 Sven Hirn (vas.) ja Olli Alho.

Bruno Schenk

Tässä taas yksi postikortti Solmu Mäkelän mahtavasta julistekokoelmasta: taikuri Bruno Schenk vuonna 1891 ja hänen Edenteatterinsa. Oettermannin mukaan Schenk (1857–1932) kierteli Saksassa, Itävallassa, Italiassa, Venäjällä, Ruotsissa ja Suomessa. Vuonna 1891 hän toi Helsinkiin mittavan Eden-teatterinsa. Kaartin maneesin katsomoon mahtui 2000 henkeä ja säestävässä orkesterissa oli 16 muusikkoa. Lehtitiedot kuitenkin kertoivat tehosteiden olleen pinnallisia, eikä esiintyjäkään ollut mitenkään poikkeuksellinen. Hän myi  osan välineistään  ensimmäisen maailmansodan jälkeen meillä asuneelle  Ludwig Lebramille (1884–1969). San Martino de Kastrozza aloitti uransa Schenkin asistenttina.

Lähde: Sven Hirn: Makiaa magiaa, 2001.

Gustaf Edman

Gustaf Edman (1881–3.10.1912) syntyi Gotlannin saarella Ruotsissa. Hän kasvoi normaalisti 13 ikävuoteen asti, mutta jo 17-vuotiaana hän oli jo 218 cm pitkä ja painoi 140 kg. Hän avioitui Anna Perssonin kanssa ja heillä oli poika ja kaksi tytärtä. Perhekuva ylhäällä. Gustaf Edman kuoli Suomessa 31-vuotiaana punatautiin.

Gustaf Edman saapui Suomeen vuoden 1906 alussa ja esiintyi Niels Nielsenin kierrättämän Hartkopfin museon (vahakabinetti) elävänä nähtävyytenä. Edman oli kiertänyt Eurooppaa ja Yhdysvaltoja jo kuusi vuotta. Hänestä puhuttin julkisuudessa melko paljon ja katsojia riitti.

Uudestaan Edman esiintyi Suomessa 1912, edelleenkin Hartkopfin museon merkittävänä erikoisuutena. Ikä oli karttunut ja mitat komistuneet 243 cm ja 231 kiloa.

Edman esiintyi sekä maalaismarkkinoilla että suurkaupungeissa. Esittelyteltan ulkopuolelle oli yleensä asetettu Edmanin kengät, joilla oli pituutta 16 tuumaa. Sven Hirnin Kaunotar ja hirviöitä -kirjan mukaan Edmanin kengät olisivat ruotsalaisen Per Simon Edströmin hallussa. Kengistä lienee kuva Per Edströmin kokoamassa kirjassa Mördaren och helvetesmaskinen, missä Edström kertoo hallussaan olevan vahakabinetin tarinan.  Siinä Edman mainitaan suomalaiseksi jättiläiseksi.

Alakuvassa täyteen kirjoitettu kortti on postitettu Ruovedeltä vuonna 1907. Liekö Edman ollut siellä näytillä. Ja paperihan on sitä varten, että sille kirjoitetaan. Kortti on Markku Aulangon arkistosta.

Tobio Quagliardi 1838

Tobio Quagliardi oli italialainen taikuri ja voima-akrobaatti. Hän oli sen ajan mukaan hyvin monipuolinen artisti, mutta temput rakentuivat enimmäkseen erilaisille voimanumeroille. Oheinen juliste on vuodelta 1838 ja koskee Turun vierailua. Turussa tämä voimamies koki Kupittaan kaivohuoneen ahtaaksi akrobatiatempuille ja esiintyi Turussa teatterissa. Quagliardi tuli Suomeen Baltian kautta.

Julisteessa olevaa Non Plus Ultra -puupiirroskuvaa taiteilija kujetti mukanaan. Se sijoitettiin mainosjulisteen ylälaitaan ja alle ladottiin paikkakuntakohtainen mainosteksti. Täsmälleen samalla kuvalla varustettu juliste löytyy tammikuulta Rigan museosta. Suomessa Quagliardi esiintyi ainakin Helsingin teatteritalossa heinäkuussa 1838 ja hän tuli Helsinkiin uudelleen joulukuussa. Myös Porvoosta löytyy merkintöjä. Voimailunumeroiden lisäksi hän teki taikatemppuja. Suomen kierros kesti puolisen vuotta.

Kuva: Turun Maakuntamuseon postikortti. Lähde: Sven Hirn, Den Gastronomiska Hästen.

Friedrich Treu 1815

Friedrich Treu oli tasapainotaikuri, volttiakrobaatti ja voimamies. Hän esitti myös "mekaniska konster". Hänellä oli siis mukanaan automaatteja, vieterillä ja monimutkaisilla vipukoneistolla toimivia pitkiä liikesarjoja suorittavia nukkeja. Samantapaisia nukkeja löytyy Monacon nukke- ja automaattimuseosta. Vuonna 2009 sirkusfestivaalien yhteydessä nukkemuseo oli rakentanut erityisen automaatteja esittelevän näyttelyn. Muutama laite oli entisöity ja niitä voitiin esitellä museon vieraille. Huomenna niistä lisää juttua.

Treun juliste on vuodelta 1815 ja koskee Ruotsin vierailua. Siinä kerrotaan, että ohjelmassa on myös koira, joka 31 numeroidun kortin joukosta osaa valita halutun kortin. Treu oli juutalaista syntyperää, mutta hän oli Tanskassa kääntynyt kristinuskoon. Se olikin välttämätöntä, sillä juutalaiset eivät saaneet Ruotsissa tai Suomessa oleskelu- tai työskentelylupaa. Suomen Turussa Treu vieraili ainakin vuonna 1807, sillä hän oli luovuttanut köyhien hyväksi sääntöjen mukaan annetusta näytännöstä kertyneet vaatimattomat tulot 2 riikintaaleria ja 16 killinkiä maistraatille. Maistraatti lähetti rahat asianmukaisesti Tukholmaan. Vuonna 1815 Treu esiintyi Tukholmassa ns. Kristensenin talossa. Ensimmäinen ilmoitus oli  Dagligt Allehanda -lehdessä 3.2.1815 ja se vastasi oheisessa julisteessa kuvattua. Toiminta jatkui samanlaisena pitkin kevättä ja viimeinen ilmoitus julkaistiin 27.5.1815.

Kuva: Turun Maakuntamuseon postikortti. Lähde: Sven Hirn, Yhtä Sirkusta.

Tunnistettavia

Tässä taas muutama mainospostikortti, joiden alkuperästä ei ole paljoakaan tietoa. Ovatko nämä artistit esiintyneet Suomessa?

Yläkuvassa permanto- ja vipulauta-akrobaatit 5 Alfredos. Vuonna 1952 esiintyi Zirkus Kniessä samanniminen ryhmä trampoliinilla, mutta tämä kortti on kyllä paljon vanhempaa vuosikertaa.

Zirkus E. Blumenfeld toimi ainakin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Sillä kerrotaan olleen 130 hevosta ja kuusi telttaa. Sillä oli myös laitteet oman sähkövalon tuottamiseen. Yritystä johti kolme Blumenfedin veljestä. Sven Hirnin kirjassa Sirkus kiertää Suomea mainitaan Suomessakin esiintynyt neiti Ernestine Blumenfeld 1800-luvun lopussa. Onkohan samaa sukua?

Tässä Glässner's Liliputaner, suuri artistiryhmä kääpiöitä 1900-luvun alkukymmeniltä. Ryhmän johtaja oli Rudolf Glässner. Esiintyivätkö he myös Suomessa?

Ipnotismia

Professori Roberth oli oikealta nimeltään Carlo Cesare Cozzi (1855–1923). Sven Hirnin kirjan Den Gastronomiska Hästen mukaan tämä milanolainen oli yksi taitavimmista taikureista, joka maassamme vieraili 1880-luvulla. Hän oli alunperin koulutukseltaan juristi, mutta erikoistui sitten pikakirjoitukseen. Hän kehitti itselleen menetelmän, millä hän saattoi rekisteröidä minuutissa 180 sanaa millä kielellä tahansa. Tästä menetemästä hän sai pedagogisen kongressin palkinnon Roomassa vuonna 1873. Se oli läpimurto hänen muistitekniikalleen.

Myös suomalaiset saivat nauttia professori Roberthin esityksistä. Vaasassa hän jakoi katsojille vuosien 1697, 1780, 1805 ja 1812 almanakat ja pystyi sitten kertomaan minkä tahansa päivämäärän mukaisen viikonpäivän. Helsingissä tämä muistitaiteilija opetteli kaupungin osoitekalenterin, minkä jälkeen hän hallitsi asukkaiden nimet, ammatit ja osoitteet.

Turun esitys oli nimeltään Pimeänäytäntö. Toinen osa esityksestä pidettiin pimeässä ja se sisälsi spiritistisiä temppuja. Julisteen kuva kertoo, että näytöksessä esitettiin myös hypnotismiin perustuvia leijutuksia. Esityspaikka Turussa oli  vuonna 1839 valmistunut Turun Teatteri. Rakennuksessa toimii nyt Åbo Svenska Teatern. Kuva on Turun Maakuntamuseon teettämästä postikortista.

Ernst Wehle

Ernst Wehle (synt. noin 1800) vieraili seurueineen Suomessa vuosina 1831–1832. Kiertue alkoi Viipurista toukokuussa 1831, kulki Loviisan, Helsingin, Hämeenlinnan, Turun, Vaasan, Uusikaarlepyyn, Kristiinankaupungin, Kokkolan, Oulun, Kuopion, Savonlinnan, Sortavalan ja Käkisalmen kautta takaisin Viipuriin, mihin kiertue päättyi helmikuussa 1832. Tämä julisteesta tehty postikortti on Turun vierailusta vuodelta 1834. Wehle oli "Kuninkaallinen Preussilainen Taiteilija", mikä tarkoitti sitä, että hän oli esiintynyt Preussin kuninkaallisille. Julisteessa olevat suihkut kuvaavat ilotulitusraketteja. Tempun tehoa ja vaarallisuutta lisättiin sillä, että ratsastaja pukeutui haarniskaan.

Wehlen seurue oli ratsastajapainotteinen. Ohjelmaan kuului taitoratsastusta, ponnahduslautahyppyjä, taikatemppuja ja ilmapallo. Wehle oli siis pääasiassa taikuri. Hän oli suuren Jacob Philadelphian oppilas. Kyseessä oli perheseurue. Lapsia seurueeseen kuului neljä ja he osallistuivat ohjelmiin.

Yksi Wehlen erikoisuus oli ilotulitukset. Wehle oli siis taikuri ja hänen kaulankatkaisutemppunsa oli myöhemmin kuuluisa. Vuoden 1834 vierailulla mainostettiin erityisesti sitä. Taikuri oli valmis illuusiossaan käyttämään myös vapaaehtoista yleisön edustajaa, mutta mikäli näitä ei ilmaantunut, oli kohteena oma Alexander-poika. Tämän pää näytettiin tempun jälkeen elottomana tinalautasella. Temppu esitettiin viimeiseksi ja sen vaikuttavuutta lisättiin kertomalla, että 'arvoisat herkkähermoiset naiskatsojat' voivat poistua ennen sitä. Kaikissa näytöksissä ei ollut ratsastusnumeroita vaan osa oli pelkkiä ilotulitusnäytöksiä.

Poika Alexander Wehle vieraili Suomessa vuosina 1845-1846. Myös hän oli eriikositunut ilotulituksiin ja osa näytöksistä sisälsi pelkästään sitä. Lähde Sven Hirn: Sirkus Kiertää Suomea.

W.I. Komaroffskin Sirkus

Tässä vielä yksi postikortti Turun maakuntamuseon kokoelmissa olevista vanhoista julisteista. Venäläinen W.I. Komaroffskin Sirkus vieraili Suomessa vuonna 1882. Suomeen tultiin Viipurin kautta helmikuussa, sen jälkeen vierailtiin Turussa ja Helsingissä, minkä jälkeen matka heinäkuussa jatkui Libauhun. Pääpaino oli hevosnumeroilla niin kuin useimmilla muillakin seurueilla. Sirkus rakensi tilapäiset puurakennukset niille paikkakunnille, missä se vieraili. Viipurisa oltiin lähes kolme kuukautta, Turussa kuukauden verran ja Helsingissä puolitoista kuukautta. Seurueen nimekkäin ratsastaja oli Oskar D. Robinson, joka myöhemmin vieraili Suomessa omalla ryhmällään. Juliste on kaksikielinen. Komaroffskin vierailusta on jäljellä useampia erilaisia julisteita. Kaikissa niissä on jonkinlainen puupiirroskuva, joissakin useampia. Sven Hirnin kirjassa Sirkus Kiertää Suomea sivulla 75  olevassa julisteessa ylin kuva on ladontavaiheessa kääntynyt ylösalaisin.

Circus F. Ahrend

Turun Linnassa oli vuonna 2002 näyttely Yhtä Sirkusta! Näyttelyllä juhlistettiin sirkuksen Suomeen tulon 200-vuotisjuhlia. Näyttelyssä oli esillä myös osa Turun maakuntamuseon kokoelmissa olevista vanhoista julisteista. Muutamista julisteista tehtiin postikortteja. Tässä yksi niistä.

Circus Ferdinand Ahrend vieraili Suomessa vuoden vaihteessa 1886–1887. Perheyritys tuli Ruotsista Suomeeen ja jatkoi matkaa Venäjälle. Vierailu alkoi Oulusta syyskuussa 1886 ja kulki Oulusta Kokkolaan, Pietarsaareen, Uusikaarlepyyhyn ja sieltä Vaasaan. Vaasassa oltiin vuodenvaihde. Helmikuussa 1887 jatkettiin matkaa Tampereelle, sieltä Turkuun ja sen jälkeen Poriin. Lappeenrannan kautta mentiin Venäjälle. Sven Hirnin kirjan (Sirkus kiertää Suomea) mukaan esityksiä leimasi enemmän yritteliäisyys kuin taidokkuus.

Juliste on Turun vierailusta. Juliste oli kaksikielinen ja sellainen ladottiin kutakin esityspäivää varten erikseen. Julisteissa oleva kuva ja teksti vaihteli päivän mukaan. Tämä näytös on siis ollut klo 8 jälkeen puolen päivän eli klo 20.00. Suomenkieliset sanat ovat tämän julisteen latojalla olleet vielä hakusessa. Föreställning (esitys) on käännetty muotoon esitelmä. Muissa tätä vierailua koskeneissa julisteissa on käytetty näytäntö-sanaa. Tämä juliste on vierailun loppupäästä. Julisteessa kerrotaan, että lauantaina on viimeinen lastennäytös klo 14.00 ja viimeiset kokonäytökset ovat sitten sunnuntaina klo 18.00 ja klo 20.00. Näytös ei siis liene ollut kovin pitkä. Sen aikaisen käytännön mukaan siinä oli kuitenkin lopussa pantomiimi, tällä kertaa Suuri Beduini manöveri. Kyseessä lienee siis ollut beduiiniasuissa esitetty juonellinen ratsastusnumero. Eri päivinä saatettiin esittää eri pantomiimi.