1916 Niels Nielsen

Tämä ilmoitus oli Tampereen Sanomissa elokuussa 1916.

Ainoastaan Lyhempi aika Tampereella! ! !
Helsingistä saapunut Niels Nielsenin
Panoptikon ja Anatoomillinen Museo
Yksi Euroopan suurimmista nähtävyyksistä.
Suurin matkustava Vahakabinetti.
Aleksanterin torilla. Ei sama kuin 2 vuotta takaperin.
Sisäänpääsy 50 penniä, anatoomiseen osastoon 30 pennin lisämaksu. Sotavero 10 p. – Kun sisäänpääsy on niin halpa, on kaikkien käytävä katsomassa.
Museo on auki joka päivä klo 10stä aamulla klo 10een illalla.
Kunnioittaen: Niels Nielsen, museon omistaja.

Ruotsalaisen Carl Hartkopfin (1828–?) vahakabinetti aloitti toimintansa 1864. Ensimmäisen kerran museo saapui Suomeen vuonna 1898. Tanskalainen Niels Nielsen (1857–1938) ryhtyi 1800-luvun lopulla hallinnoimaan Hartkopfin museota. Hartkopfin nimellä se esiintyi vielä 1914 Helsingissä. Nielsen muutti museon lopulta omiin nimiinsä.  Samasta museosta on käytetty monia eri nimimuunnoksia, mm. ”Hartkopfin Panoptikon ja Anatominen museo”, ”Hartkopfin vahakabinetti”, ”Colosseum Panoptikon” ja ”Niels Nielsenin museo”.

Niels Nielsenin Terveys- ja kansantieteellinen museo oli 1933 mukana Suomen Tivolin B-osaston kiertueella. Nielsen oli kuitenkin luopunut vahakabinetistaan jo 1920-luvun lopulla. Se oli siirtynyt Suomen Tivolin omistukseen, mutta ilmeisesti Nielsenin nimi veti vielä. Vahamuseo oli Suomen Tivolissa vielä 1935, mutta sen  lopuksi koituivat lopulta pulavuodet. Suurin osa vahanukeista ja vahamalleista sulatettiin puunausvahaksi.

Richard Olssonin omistama Sirkus Fennia Vaasassa vuonna 1913–1919. Alueella näkyvissä Fennian sirkusteltta sekä Niels Nielsenin kuvaushetkellä omistama Hartkopf's Museum -vahakabinetti.

.

Suomen Tivoli 1933

Nämä ilmoitukset olivat Kansan Lehdessä keväällä 1933. Ensimmäisessä ilmoituksessa halutaan lukijoitten huomaavan, että kyseessä on nimenomaan Suomen Tivolin osasto A 2. Samalla Kerrotaan, että Arenaseurue Kastor saapuu tivoliin vasta 22.5. "Pyhäjärven rannalla" on aika iso alue, mutta tarkoitetaankohan tässä Tampereen Eteläpuistoa?

Vuonna 1933 Suomen Tivolilla oli kiertueella kaksi tivolia: A ja B. Tämä ilmoituksessa mainittu kokoonpano ei stemmaa kumpaankaan osastoon, sillä Hj. Hautamäen omistama Kastor-teltta ja Vo-Chau-Te eli Moritz Voigt kuuluivat B-osastoon. Tässä on ilmeisesti sävelletty ihan oma kokoonpano Tampereelle nimellä A 2.

Terveys- ja kansantieteellinen näyttely on sama kuin Hartkopfin vahamuseo, jonka kanssa Niels Nielsen kierteli Suomessa jo ennen itsenäisyyttämme – tosin vain rippeet siitä.

Suomen Tivoli Terijoella 1932 tai 1933. Vasemmalla virolaisen taikurin Ernst Peernan esitysteltta, 

keskellä vuonna 1929 uusittu Iso Messukaruselli ja oikealla Sirkus Kastorin teltta. 

Niels Nielsen ja vahamuseo – wax museum

Toissapäivänä oli juttua Sirkus Fenniasta 1913. Sen mukana liikkui Hartkopfin vahamuseo, jonka omisti tanskalainen Niels Nielsen (k. 2.5.1938). Tämä lehti-ilmoitus vuodelta 1916 kertoo samaisesta vahakapinetista vaikka sen nimeä ei mainita. Sen sijaan käytetään termejä Panoptikon ja Anatoomillinen museo. Onkohan niin, että se tuli Tampereelle ihan yksin. Paikaksi oli valittu Aleksanterintori eli nykyinen Pyynikintori. Huomio ilmoituksessa kiinnittyy myös pääsylippujen hintoihin, joissa mainitaan Sotavero 10 penniä. Ensimmäisen maailmansodan ja itsenäistymisemme aikoihin perittiin sotaveroa monesta muustakin asiasta kuin huveista. Huviveroa Suomessa kerättiin
1915–1981.

Todennäköisesti ensimmäistä kertaa Suomessa nähtiin anatominen museo 1857, mutta kenen se oli? Nielsenkin kierteli vahamuseonsa kanssa Suomessa jo 1800-luvun lopulla. Suomessa hän kiersi lähes yhtäjaksoisesti vuoteen 1917 saakka. Uudelleen hän tuli vuosina 1923–25 ja senkin jälkeen hän teki lyhyempiä vierailuja. Bisnes kuitenkin hiipui, Nielsen velkaantui ja joutui luovuttamaan osan kokoelmasta mm. J.A.F. Sariolan Suomen Tivolille. Pari blogijuttuani tästä samasta vahakabinetista löytyy täältä ja täältä.

Vahanukkien lisäksi Hartkopfin museossa vieraili eläviä erikoisuuksia. 

Yksi vetonauloista oli karvainen Juliana Pastrana sekä hänen karvainen lapsensa. 

Kuva on vuonna 1895 ilmestyneestä Saltarinon kirjasta Fehrend  Folk.

Sirkus Fennia, Tampere 1913

Tämä ilmoitus oli Kansan Lehdessä lokakuussa 1913. Mikähän lienee ollut tirehtööri Richard Olssonin tarkoitus, kun ilmoituksessa sanotaan, että istumalipun ostajalla on oikeus viedä yksi nainen ilmaiseksi mukaansa. Siis poislähtiessä sai viedä yhden naisen mukanaan? Mielenkiintoista! Olsson oli ruotsalainen, joten ehkä tässä ilmoituksen laadinnassa on ollut hiukan kielivaikeuksia.

Alakuvassa Richard Olssonin omistama Sirkus Fennia Vaasan Cirkusplatsenilla  vuonna 1910, toisen tiedon mukaan 1913–1919  Yhden tiedon mukaan Sirkus Fennialla oli jo 1918 toinen omistaja, Oskar Hildén. Kuvassa näkyvissä Fennian sirkusteltta sekä Niels Nielsenin omistama Hartkopf's Museum -vahakabinetti.

.

Hartkopfin vahamuseo

Vielä juttua eilisistä vahakabineteista. Hartkopfin vahamuseossa esiteltiin intiimejä sairauksia, kidutusvälneitä, eri rotuja edustavia nukkeja sekä historiallisia tapahtumia. Valokuvia ja lehtiä ei siihen aikaan kovin paljoa ollut tavallisen rahvaan saatavilla, mutta uutiset kansainvälisistä selkkauksista kuitenkin kulkivat. Vahakabinetissa sitten esitettiin kyseiset tapahtumat ja henkilöt luonnollista kokoa olevien vahanukkien avulla. Vahanukkeina olivat niin kuninkaalliset henkilöt kuin murhamiehetkin.

Tanskalaisen Niels Nielsenin omistama Hartkopfin vahamuseo kiersi Suomea 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa useita vuosia. Suurimmillaan sen kujettamiseen tarvittiin kahdeksan rautatievaunua. Museo oli jaettu erilaisiin osastoihin ja "vain miehille"-osastoon oli erillinen pääsymaksu. Oheinen kuva on otettu Vaasassa 1910 ja siinä on museon mukana todennäköisesti Sirkus Fennia. Teltta on ns. galgtält, jossa mastorakenteet muistuttavat kahta vastakkain asetettua hirsipuuta. Hartkopfin museo oli Suomessa lähes yhtäjaksoisesti vuoteen 1917 saakka. Uudelleen se tuli vuosina 1923-25 ja senkin jälkeen se teki lyhyempiä vierailuja.

Vahanäyttelyn suosio hiipui, Nielsen velkaantui ja joutui luovuttamaan osan kokoelmasta J.A.F. Sariolan Suomen Tivolille. Suuri osa Suomeen jääneistä nukeista sulatettiin lattiavahaksi. Niels Nielsen kuoli 2.5.1938 edelleen Tanskan kansalaisena.  Vahanukkien lisäksi Hartkopfin museossa vieraili eläviä erikoisuuksia, mm. jättiläinen Gustaf Edman. Nielsen on todennäköisesti itse mukana Edmanista 1906 otetussa muistokortissa alhaalla. Osa Nielsenin kokoelmasta on edelleen olemassa ja sen omistaa ruotsalainen Per Edström.

Lähde: Sven Hirn: Kaunotar ja hirviöitä.

Anatoominen museo

Tämä nyt ei ole ihan sirkusta, mutta liippaa niin läheltä, että pakko on kertoa. Varsinkin kun aiemmin on ihmetelty mikä oli Museo, josta puhuttiin aikoinaan tivolien ja sirkusten yhteydessä.

Isoisovanhempiemme aikaan, kun ei vielä tunnettu sähköisiä viestimiä, tieto kulki vähän toisella tavalla ja toisella nopeudella. Sirkuksilla ja tivoleilla oli merkittävä rooli tiedon ja uutisten levittämisessä. Varsinkin vieraanvärisiä tai epämuodostuneita ihmisiä ja eläimiä käytiin innokkaasti katsomassa. Silloin sitä ei vielä koettu rasismiksi kummaltakaan puolelta. Myöhemmin elokuva mullisti tiedonkulun täysin. Meille näytettiin valkokankaalta kaikki luonnonmullistukset ja maailman hallitsijat ihan elävinä.

Vahakabinetti on museo tai näyttely, jossa on julkisuuden henkilöitä esittäviä luonnollisuuteen pyrkiviä vahanukkeja. Ne olivat ja ovat edelleen hyvin suosittuja. Kiinteä vahakabinetti löytyy tänään Visulahden matkailukeskuksesta. Maailman kuuluisin lienee Madame Tussaud'n (1761–1850) vahakabinetti, joka nykyään on levinnyt Lontoosta ympäri maailmaa.

Anatoomiset vahakabinetit poikkesivat noista edellisistä tarjoten nähtäväksi myös ihmisruumiin osia esitettynä luonnollisessa tai epäluonnollisissa muodoissa. Viimeisin tällainen Suomessa kiertänyt Vahakabinetti taisi olla taikuri Wäinö Hamarin ja akrobaatti Esa Karttusen Panoptikon vuosituhannen vaihteessa. Vahanuket olivat peräisin 1800-luvun lopulta, jolloin saksalaiset kuvanveistäjät Rudolf Pohlin ja Emil Kotschin muovasivat ne Dresdenin yliopistolle lääketieteelliseen opetuskäyttöön.

Ylhäällä on Kansan Lehdestä leikattu ilmoitus 1.10.1930. Tarkempaa tivolin nimeä siinä ei ole, olisikohan Hesperian Tivoli, joka mainitaan tekstissä? Yksi tivolin vetonauloista karusellien lisäksi oli Museo. Sillä ilmeisesti tarkoitettiin vahakabinettia, jonka sisällä oli erikseen anatoominen osasto. Siellä oli tarjolla vähän rajumpaa nähtävää ja sen vuoksi perittiin lisämaksu.

Toinen lehti-ilmoitus on vähän vanhempi. Se julkaistiin Helsingin Sanomissa 29.8.1914. Tämä Hartkopfin Panoptikon Anatoominen Museo oli suurin matkustava vahakabinetti. Se ei ollut siis minkään tivolin osana. Esillä oli kaikki elävät ihmisrodut ja kuuluisat henkilöt. Näyttely sisälsi yli 1000 numeroa, ryhmiä ja kuvia, vahasta valmistettuja luonnolliseen kokoon. Yksi vetonauloista oli karvainen Juliana Pastrana sekä hänen karvainen lapsensa. Pääsymaksu oli 50 penniä, mutta anatoomiseen osastoon piti maksaa 25 pennin lisämaksu. Museon omisti Niels Nielsen.

Gustaf Edman

Gustaf Edman (1881–3.10.1912) syntyi Gotlannin saarella Ruotsissa. Hän kasvoi normaalisti 13 ikävuoteen asti, mutta jo 17-vuotiaana hän oli jo 218 cm pitkä ja painoi 140 kg. Hän avioitui Anna Perssonin kanssa ja heillä oli poika ja kaksi tytärtä. Perhekuva ylhäällä. Gustaf Edman kuoli Suomessa 31-vuotiaana punatautiin.

Gustaf Edman saapui Suomeen vuoden 1906 alussa ja esiintyi Niels Nielsenin kierrättämän Hartkopfin museon (vahakabinetti) elävänä nähtävyytenä. Edman oli kiertänyt Eurooppaa ja Yhdysvaltoja jo kuusi vuotta. Hänestä puhuttin julkisuudessa melko paljon ja katsojia riitti.

Uudestaan Edman esiintyi Suomessa 1912, edelleenkin Hartkopfin museon merkittävänä erikoisuutena. Ikä oli karttunut ja mitat komistuneet 243 cm ja 231 kiloa.

Edman esiintyi sekä maalaismarkkinoilla että suurkaupungeissa. Esittelyteltan ulkopuolelle oli yleensä asetettu Edmanin kengät, joilla oli pituutta 16 tuumaa. Sven Hirnin Kaunotar ja hirviöitä -kirjan mukaan Edmanin kengät olisivat ruotsalaisen Per Simon Edströmin hallussa. Kengistä lienee kuva Per Edströmin kokoamassa kirjassa Mördaren och helvetesmaskinen, missä Edström kertoo hallussaan olevan vahakabinetin tarinan.  Siinä Edman mainitaan suomalaiseksi jättiläiseksi.

Alakuvassa täyteen kirjoitettu kortti on postitettu Ruovedeltä vuonna 1907. Liekö Edman ollut siellä näytillä. Ja paperihan on sitä varten, että sille kirjoitetaan. Kortti on Markku Aulangon arkistosta.