Kuljetuskalustoa | Circus transport

Agregaattiauto "Prinsessa" 1990. Circus Piccolo oli Sirkus Finlandian omistuksessa.

Sirkusaiheisten pienoismallien rakentelu on hyvin suosittu Euroopassa. Vähemmän niitä näkee täällä Pohjolassa. Sirkus-pienoismallien rakentajilla on omia yhdistyksiä, omia lehtiä ja useita kansainvälisiä messuja. Monet sirkukset myyvät valmiita pienoismalleja mm. ajokalustostaan. Jotkut rakentavat ne itse alusta alkaen. Pienoismallien rakentajia silmälläpitäen julkaistaan usein kuvakirjoja, joissa esitellään vanhoja ja nykyisiä kuljetusvälineitä, telttoja, asuntovaunuja jne. Värikuvat ovat tietenkin halutuimpia. Tämä taka-ajatuksena julkaisen tässä muutamia kuvia suomalaisten sirkusten ajoneuvoista vuosien takaa. Jospa joku vaikka innostui harrastukseen, josta aiheet eivät lopu ikinä.

Sirkus Sariolan perävaunullinen rekka ajautuneena tielle poikittain 1953. 

Veikko Hurstin maalauksia Sirkus Finnstarin vaunun kyljessä. 

Sirkus Finlandian myyntitykki Wäinö Hamari Mossensa vieressä 1970-luvun lopulla.

Cirkus 4000. Oikealla eläintenhoitaja Ernst Späth ja hänen vieressään 

Paula akrobaattiryhmästä Neljä Kaksosta.

Sirkus Finnstarin karavaani lähdössä liikkeelle 1988. 

Traktori oli tehokas työväline Sirkus Finlandiassa perustamisvuonna 1976. Seppo Klingbergin arkisto.

Eläintenkuljetusauto toimi myös näyttelytarkoituksessa. Suomen tunnetuin 

villieläinkouluttaja Kalle Nyman oikealla.

Kouluvaunu Sirkus Finlandiassa 1970-luvun lopussa. Opettajalla oli oppilaina

 useita eri kansallisuuksia edustavia lapsia.

.

Anatoominen museo

Tämä nyt ei ole ihan sirkusta, mutta liippaa niin läheltä, että pakko on kertoa. Varsinkin kun aiemmin on ihmetelty mikä oli Museo, josta puhuttiin aikoinaan tivolien ja sirkusten yhteydessä.

Isoisovanhempiemme aikaan, kun ei vielä tunnettu sähköisiä viestimiä, tieto kulki vähän toisella tavalla ja toisella nopeudella. Sirkuksilla ja tivoleilla oli merkittävä rooli tiedon ja uutisten levittämisessä. Varsinkin vieraanvärisiä tai epämuodostuneita ihmisiä ja eläimiä käytiin innokkaasti katsomassa. Silloin sitä ei vielä koettu rasismiksi kummaltakaan puolelta. Myöhemmin elokuva mullisti tiedonkulun täysin. Meille näytettiin valkokankaalta kaikki luonnonmullistukset ja maailman hallitsijat ihan elävinä.

Vahakabinetti on museo tai näyttely, jossa on julkisuuden henkilöitä esittäviä luonnollisuuteen pyrkiviä vahanukkeja. Ne olivat ja ovat edelleen hyvin suosittuja. Kiinteä vahakabinetti löytyy tänään Visulahden matkailukeskuksesta. Maailman kuuluisin lienee Madame Tussaud'n (1761–1850) vahakabinetti, joka nykyään on levinnyt Lontoosta ympäri maailmaa.

Anatoomiset vahakabinetit poikkesivat noista edellisistä tarjoten nähtäväksi myös ihmisruumiin osia esitettynä luonnollisessa tai epäluonnollisissa muodoissa. Viimeisin tällainen Suomessa kiertänyt Vahakabinetti taisi olla taikuri Wäinö Hamarin ja akrobaatti Esa Karttusen Panoptikon vuosituhannen vaihteessa. Vahanuket olivat peräisin 1800-luvun lopulta, jolloin saksalaiset kuvanveistäjät Rudolf Pohlin ja Emil Kotschin muovasivat ne Dresdenin yliopistolle lääketieteelliseen opetuskäyttöön.

Ylhäällä on Kansan Lehdestä leikattu ilmoitus 1.10.1930. Tarkempaa tivolin nimeä siinä ei ole, olisikohan Hesperian Tivoli, joka mainitaan tekstissä? Yksi tivolin vetonauloista karusellien lisäksi oli Museo. Sillä ilmeisesti tarkoitettiin vahakabinettia, jonka sisällä oli erikseen anatoominen osasto. Siellä oli tarjolla vähän rajumpaa nähtävää ja sen vuoksi perittiin lisämaksu.

Toinen lehti-ilmoitus on vähän vanhempi. Se julkaistiin Helsingin Sanomissa 29.8.1914. Tämä Hartkopfin Panoptikon Anatoominen Museo oli suurin matkustava vahakabinetti. Se ei ollut siis minkään tivolin osana. Esillä oli kaikki elävät ihmisrodut ja kuuluisat henkilöt. Näyttely sisälsi yli 1000 numeroa, ryhmiä ja kuvia, vahasta valmistettuja luonnolliseen kokoon. Yksi vetonauloista oli karvainen Juliana Pastrana sekä hänen karvainen lapsensa. Pääsymaksu oli 50 penniä, mutta anatoomiseen osastoon piti maksaa 25 pennin lisämaksu. Museon omisti Niels Nielsen.

Sirkus Finlandia 1982

Vuonna 1982 presidentiksi valittiin Mauno Koivisto. Moottoripyöräilijöille ja mopoilijoille määrättiin suojakypärä pakolliseksi. Helsingin metro aloitti säännöllisen liikennöinnin. F1-kuljettaja Keke Rosberg voitti Dijonissa ensimmäisenä suomalaisena Formula 1 -kilpailun. Suomessa lunastettiin miljoonas väritelevisiolupa. Ja Sirkus Finlandia lähti keväällä taas kiertueelleen, niinkuin joka vuosi. Yläkuvan ohjelmalehti kertoi sirkuksesta seuraavaa:

Ohjaaja Carl-Gustaf Jernström
Kapellimestari Bogdan Trzeciecki
Kuulutus Erja Alstola ja kreivi Carl-Erik Creutz
Mainospäällikkö Wäinö Hamari
Telttamestari J. Kotavuo
Kassa J. Jurvakainen (Leena?)
Kuljetuspäällikkö Hannu Laaksonen
Tallimestari J. Mrva
Huoltopäällikkö P. Pasanen
Johtava sähköasentaja Jan Eklund

Ohjelma:
• Ouverture
• The Kaiser Troupe – vauhdikkaat kasakat, ratsastusnumero
• Karl de Cortie – rola-rola, Karl Rebernik & co., (Itävalta)
• Johnny Boys – merimieshenkistä akrobatiaa,
      Gianni, Giovanni & Pascale Jarz, Maria Elena Gonzales Lopez (Italia)
• Ponnytime – Sirkus Finlandian ponit
• Maria & Jan – (Puola)
• Kari Salmi & Partner – illuusiot, Kari ja Oili Salmi (Suomi)
• Ramirez de Mexico – naurua, jännitysta (Meksiko)
• Tauko
• Sirkusorkesteri
• The Flying Jarz – lentävä trapetsi,
      Gianni, Giovanni & Pascale Jarz, Maria Elena Gonzales Lopez (Italia)
• Trude Berni – lintunumero, Trude Rebernik (Itävalta)
• Kari Salmi & Partner – illuusiot, Kari ja Oili Salmi (Suomi)
• Duo Zalewski – tasapainonumero, perch, (Puola)
• Sirkus Finlandian Charlie tyttö
• Addies Seelöwen – merileijonanumero, Addie Jepsen (Tanska)
• The Reberniggs – klovnit, Karl Rebernik & co. (Itävalta)
• Grande Final

Suomeen syntynyt uusi sirkussuku esiteltiin ohjelmalehdessä valokuvin (alhaalla). Sirkuskiertueen mainonnassa käytettiin ainakin kahta alimmaisena näkyvää julistetta. Seura-lehti oli mukana kuvioissa. Charlie-kosmetiikkaa mainosti hyvännäköinen neitonen klovnin kera.

Luurankotakit

Klassisen sirkuksen isä on englantilainen Philip Astley (1742–1814). Hän liittyi 17-vuotiaana rakuunarykmenttiin ja kohosi urallaan vääpeliksi. Astley oli loistava ratsastaja ja ratsastuskoulun pitäjä. Ensimmäisen pyöreässä maneesissa suoritettavan ratsastusnäytöksen – höystettynä lisäohjelmalla – hän järjesti Lontoossa 9.1.1768. Siitä lähtien hevoset ovat aina kuuluneet perinteiseen sirkusesitykseen. Vasta paljon myöhemmin hän alkoi itse nimittää näytöstään sirkukseksi. Tästä johtuu sirkuslaisten mieltymys ratsastusaiheiseen pukeutumiseen. Varsinkin luurankotakin eri versiot ovat hyvin suosittuja.

Luurankotakki ja hurmahousut olivat myös Suomen ratsuväen ja rakuunain juhlapuku m/22. Takin nimitys tulee vaakatasossa olevista raidoista, jotka muistuttavat kylkiluita. Hurmahousut olivat väriltään punaiset keltaisin sivunauhoin. Asuun kuului ranskalainen miekka mallia m/1822. Kenraali Adolf Ehrnrooth oli rakuuna.

Sirkus Finlandian maneesipojilla 1976 ei ollut vielä luurankotakkia vaan vasemmalla näkyvä musta puku hopeisin koristenauhoin. Ypäjältä kotoisin oleva Hannu Levander puki asun päälleen vanhojen sirkuslaisten tapaamisessa 2007 syksyllä. Takana vasemmalla seisoskelee Wäinö Hamari. Oikealla Jukka Kotavuo.

Alhaalla sitten nykypäivän kuvia 2010. Ensin maneesimestari Carlo Jarz maneesipoikien kanssa ja alimmaisena vahtimestari Toni Eklund opastamassa asiakkaita.

Muuten – vahtimestari on myös vanha käytöstä poistunut ratsuväen sotilasarvo, joka vastasi muiden aselajien vääpeliä. Ratsuväessä oli käytössä myös varavahtimestarin sotilasarvo, joka vastasi ylikersanttia.

www.sirkusfinlandia.fi

Mossella mentiin

Sirkus Finlandian markkinointipäällikkö Wäinö Hamari poseeraa tässä upean Mossensa vieressä Tampereella 1977. Tällä paikalla jököttää tänään Iskun tavaratalo Hakametsän jäähallin lähellä.

Muodikkaasti leveälahkeiseen farkkuasuun pukeutunut Hamari oli korvaamaton apu Sirkus Finlandian alkutaipaleella. Hän oli alunperin taikuri, mutta elämä on miestä kuljettunut monissa eri hankkeissa ympäri maailmaa. Monet muistavat hänet myös Panoptikon - anatomisesta vahakabinetista, perhosnäyttelystä, käärmeistä . . .

Moskvitsh Elite oli Neuvostoliitossa 1964–98 valmistettu perheauto. Pick-up -avolavamallia valmistettiin ainakin 70-luvulla. Elite oli todella suosittu auto Suomessa, mutta vuonna 1971 markkinoille tulleen Ladan myötä sen myynti laski, vaikka Mosse olikin paljon Ladaa halvempi.

www.sirkusfinlandia.fi

.