Yvonne ja Geovanni Otto

Sinikka Lehtinen löysi korttikokoelmastaan kaksi kuvaa, jotka lienevät isä ja tytär eli Geovanni Otto ja tytär Yvonne. Tässä blogissa on ollut kertomusta isästä, mutta olisi kiva tietää enemmän perheestä. Tietäisikö joku Yvonnen urasta?

Geovanni Otto oli tanskalainen sirkusalan monitoimimies. Hän oli taikuri, ajatustenlukija, kirjailija,taiteilija-agentti, bisnesmies, ohjelmajohtaja, ohjaaja ja ties vaikka mitä. Otto toimi tanskalaisen Cirkus Brdr Schmidtin palveluksessa ainakin vuosina 1947–1951. Vuonna  1949 impressaario Geovanni Otto hankki ohjelmaa myös Sirkus Sariolalle.


.

Juho Emil Huttunen

Viime viikolla kyselin artistin nimeä. Herra olikin tuttu monelle. Tässä vielä kolme kuvaa hänestä. Juho Emil Huttunen (1901–1980) oli monipuolinen suomalainen sirkustaiteilija, voimamies, hammasatleetti, lauluntekijä, runoilija, laulaja, kirjailija, keksijä, akrobaatti, ekvilibristi.........

.

Henry Miller

Mr. Slow, Jyrki Nousiainen Sirkus Finlandiassa 2010. 

Aikansa kirjallisten normien rikkoja Henry Miller (26.12.1891–7.6.1980)  rakasti sirkusta. Hän on jälkeensä jättänyt moniakin ajatuksia sirkusmaailmasta. Tässä hänen mietteitään klovnista:

Ilveilijät ja enkelit ovat niin jumalallisesti sovitetut, toinen toisiinsa.
Ilveilijä on toiminnan runoilija. Hän on se kertomus, jota esittää.
Nauru erottaa ilveilijän muusta maailmasta… se on hiljaista, sellaista jota nimitämme ilottomaksi nauruksi, Ilveilijä opettaa meidät nauramaan itsellemme. Ja tämä naurumme on syntynyt kyynelistä.
Maailma ei ole milloinkaaan ihmiskunnan historian aikana ollut niin täynnä tuskaa ja pelkoa kuin nyt. Siellä täällä tapaamme kuitenkin ihmisiä, joita yleinen surkeus ei kosketa, ei saastuta. He eivät ole sydämettömiä yksilöitä, kaukana siitä! He ovat tehneet itsensä vapaiksi. Heille, maailma ei ole sellainen, miltä se meistä näyttää. He näkevät sen toisin silmin. Me sanomme heistä, että he ovat kuolleet maailmalle. He elävät hetkessä, kokonaisesti ja täydellisesti, ja säteily, minkä he levittävät ympärilleen, on lakkaamatonta ilon laulua.
Minusta tuntuu, että ilveilijä yrittää jättää meille seuraavan sanoman: että meidän tulisi olla osallisina alinomaisessa virtaamisessa ja liikkeessä, että meidän ei tulisi pysähtyä miettimään, vertailemaan, analysoimaan, omistamaan, vaan meidän tulee virrata edelleen ja lävitse, lakkaamatta, kuin musiikki. Tämä on antautumisen lahja ja ilveilijä esittää sen symbolisesti. Meidän asiamme on tehdä se todellisuudessa.

Eipä tuo teksti ensi lukemalla auennut, rehellisyyden nimissä ei vielä toisellakaan, mutta kolmannella kerralla tunnustin jo olevani samaa mieltä joissakin kohdissa.

David Larible ja Jigalov, takana hymyilee Leena Jurvakainen, Monaco 2006.

Sebastian ja Don Christian Sirkus Finlandiassa 2008. 

Fumagalli ja Daris Monacossa 2015.

.

Kirjailija Eero Taivalsaari 1939–2015

Yhteiskuntakriittisenä kirjoittajana tunnettu kirjailija Eero Taivalsaari menehtyi pitkällisen sairauden murtamana 27.3.2015.  Sirkus Finlandiasta Taivalsaari  kirjoitti  keskimäärin 10 vuoden välein, ensimmäisen kerran Pirkka-lehteen vuonna 1986.  Taivalsaari kulki silloin hetken aikaa sirkuksen mukana.  Sirkus Finlandian historian kirjoittajana  Taivalsaari teki suuren urakan vuosina 2004–2005.  Kiitos kirjan kustantajan kirjaan tuli myös muuta kansallista sirkushistoriaa ajalta ennen Sirkus Finlandiaa.  Se oli kulttuurihistoriallinen teko, mistä kiitos  Eero Taivalsaaren lisäksi kuuluu Jernströmin perheelle.

Kokeneena toimittajana ja kriittisenä ajattelijana Taivalsaari uskalsi kysellä sellaisiakin kysymyksiä, joita muut toimittajat eivät ehkä olisi rohjenneet. Taivalsaari perehtyi aiheeseensa perusteellisesti ja onnistui haastattelemaan useita henkilöitä, jotka kirjan ilmestyessä olivat jo siirtyneet lopullisen rajan taa.  Eero Taivalsaari oli useana vuonna mukana Monacon sirkusfestivaaleilla  ja hän sai Pro Sirkus Finlandia  -mitalin  Monte Carlossa  20.1.2007.

Eero Taivalsaari palasi rakkaan aiheen pariin vielä 2011, jollin hän teki kirjan Lumoava Sirkus Finlandia.  Se kuvaa Sirkus Finlandian päivää.

Markku A

Eero Taivalsaari Lea-vaimonsa kanssa Leena Jurvakaisen juttusilla 26.9.2014 

Sirkus Finlandian Helsingin ensi-illassa. Taaempana Kari Siiki.

Anders Enevig

Tanskalainen sirkustukija ja kulttuurihistorioitsija Anders Enevig  (1923–2013) kuoli kotonaan Fyn saarella Tanskassa 26. lokakuuta viime vuonna, kuukausi ennen suomalaisen kollegansa Sven Hirnin poismenoa. Hän ehti täyttää 90 vuotta. Enevig oli tuottelias sirkuskulttuurin tutkija ja kirjoittaja. Hänen pääteoksensa on Cirkus i Danmark, kolmiosainen 1000-sivuinen Tanskan sirkushistoriaan perehdyttävä teos. Kirjan painatuksen aikaan ei värikuvien julkaiseminen ollut niin yksinkertaista kuin nykyään. Jokaisessa osassa onkin erillinen liite, missä on julkaistu vanhoja tanskalaisia sirkusjulisteita.  Sirkushistorian julkaiseminen ei Tanskassa ollut helppo urakka. Prof.  Sven Hirnin kertoman mukaan Enevig harmaantui sen prosessin aikana totaalisesti. Ohessa parin kirjan kansikuvat. Cirkus i Danmark (1-3) ilmestyi  vuonna 1982 ja Fakta om Elvira Madigan og Sixten Sparre vuonna 2005.

Tutkijavoimat vähenivät

Sven Hirn 1925–2013

Professori, kulttuurihistorioitsija Sven Hirn kuoli 20.11.2013. Hän ehti juuri täyttää 88 vuotta. Leipätyönsä hän teki Helsingin kaupunginkirjastossa toimien sen johtajana vuosia 1963–1987. Sven Hirn oli kummallinen kummallisuuksien tutkija. Häntä kiinnostivat marginaaliryhmät. Hänen pääteoksensa oli Sirkus kiertää Suomea, joka ilmestyi vuonna 1982. Neljä vuotta myöhemmin ilmestyi tivolitoimintaan pureutuva Kaiken Kansan Huvit. Molemmat kustansi Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.  Eläkkeelle päästyään monet vetäytyvät sohvan nurkkaan tai lähtevät maailmalle.

Sven Hirn oli toista maata. Eläkkeelle pääsyn jälkeen hän julkaisi kulttuurihistoriallisen kirjan lähes joka vuosi.  Hän julkaisi kaiken kaikkiaan yli 30 teosta. Sirkuksen ja tivolin lisäksi ne käsittelivät  teatteria, tanssia, operettia, populäärimusiikkia, matkailua, nukketeatteria, valokuvausta, elokuvausta, jne. Vuonna 2000 hän huolestui kun näytti siltä, että kyseisenä vuonna ei tulisi ulos yhtään kirjaa.  Niinpä hän laati bibliografian omasta tuotannostaan.  Se tuli ulos Sven Hirnin 75-vuotispäivänä 18.11.2000. Yleensähän bibliografian  tekee joku ulkopuolinen jälkikäteen.

Sven Hirnin kirjoitushomma ei siihen pysähtynyt. Vuonna 2001 tuli ulos helsinkiläistä Apollo-teatteria esittelevä julkaisu, vuonna 2004 ruotsinkielellä Den Gastronomiska Hästen ja vuonna 2010  Nukketeatterimme varhaisvaiheet.  Sven Hirn hallitsi sujuvasti molemmat kotimaiset kielet. Den Gastronomiska Hästen on mielenkiintoinen kirja.  Se sisältää 100 artistijulistetta taustatietoineen.  Hirn suunnitteli sen julkaisemista suomeksi, jolloin sen nimeksi olisi tullut ”Herkutteleva hevonen”.  Sven Hirn oli tiiviissä yhteistyössä tanskalaisen Anders Enevigin ja ruotsalaisen Per-Arne Wåhlbergin kanssa.  Sven Hirn antoi auliisti tukea nuoremmille kirjoittajille.

Lähde: Markku Aulanko

 Sven Hirnin vieressä selin tekstiilitaiteilija Virpi Kinnunen.

Suurenmoinen sirkus -näyttelyn avajaisissa Teatterimuseolla 12.2.2004 Sven Hirn (vas.) ja Olli Alho.

Geovanni Otto

Geovanni Otto oli tanskalainen sirkusalan monitoimimies. Hän oli taikuri, ajatustenlukija, kirjailija,taiteilija-agentti, bisnesmies, ohjelmajohtaja, ohjaaja ja ties vaikka mitä. Ja aika paljon hän liikkui täällä Suomessa. Yläkuva hänen kultakalamalja-tempustaan.

Otto toimi tanskalaisen Cirkus Brdr Schmidtin palveluksessa ainakin vuosina 1947–1951. Vuonna 1948  Schmidtin Suomen vierailulla ohjelmajohtajana oli Geovanni Otto (alakuva). Hänellä oli myös oma numero ohjelmassa ajatustenlukijana ja taikurina. Sirkus liikkui huviveron vuoksi nimellä Lasten Päivän Sirkus.

Seuraavana vuonna 1949 tanskalainen impressaario Geovanni Otto hankki ohjelmaa Sirkus Sariolalle. Sanomalehdessä hänen kerrottiin kovalla työllä onnistuneen hankkimaan peräti 15 ohjelmanumeroa ympäri Eurooppaa. Suureen ääneen mainostettiin myös, että Suomen maaperällä asteli ensimmäisen kerran seepra. Osa sirkuksen tuotosta lahjoitettiin Ensi koti -liitolle – huviveron vuoksi jälleen.

Hammasatleetti J.E. Huttunen

Rovaniemellä 25.5.1901 syntynyt Juho Emil Huttunen oli suomalainen sirkustaiteilija, hammasatleetti, lauluntekijä, keksijä ja kirjailija. Huttusen keksintöihin kuuluivat mm. jarrut suksiin ja laivoihin, perheenemäntiä varten kehitetty harja jossa oli varressa vesisäiliö, torimyyjille tarkoitetut tyhjiöpohjilla varustetut kengät sekä myös maan vetovoiman ja avaruussähkön voimalla toiminut ikiliikkuja. Tuosta luettelosta päätellen varmaan aika velikulta.

Yksi hänen kirjoistaan on Sirkussankari, Huttusen omaelämänkerta. Erikoiseksi teoksen tekee se, että sen haamukirjoitti kirjailija Pentti Haanpää.

Parhaiten Huttunen muistetaan hammasatleettina, tasapainotaiteilijana ja akrobaattina. Jongleerauskin näkyy käyneen helposti alakuvassa. Pallo on tietysti Nokian valmistama.

Vuonna 1959 ilmestyneessä Maailman Peili -lehdessä oli J.E. Huttusesta juttu, joka päättyi opettavaisiin sanoihin: – Tässä olevat valokuvat esittävät J.E. Huttusen hammasvoimailunumeroita, jotka ovat todisteena, että hampaita kannattaa hoitaa ja vaalia, sekä treenata noin pari kertaa viikossa.