Kirjailija Eero Taivalsaari 1939–2015

Yhteiskuntakriittisenä kirjoittajana tunnettu kirjailija Eero Taivalsaari menehtyi pitkällisen sairauden murtamana 27.3.2015.  Sirkus Finlandiasta Taivalsaari  kirjoitti  keskimäärin 10 vuoden välein, ensimmäisen kerran Pirkka-lehteen vuonna 1986.  Taivalsaari kulki silloin hetken aikaa sirkuksen mukana.  Sirkus Finlandian historian kirjoittajana  Taivalsaari teki suuren urakan vuosina 2004–2005.  Kiitos kirjan kustantajan kirjaan tuli myös muuta kansallista sirkushistoriaa ajalta ennen Sirkus Finlandiaa.  Se oli kulttuurihistoriallinen teko, mistä kiitos  Eero Taivalsaaren lisäksi kuuluu Jernströmin perheelle.

Kokeneena toimittajana ja kriittisenä ajattelijana Taivalsaari uskalsi kysellä sellaisiakin kysymyksiä, joita muut toimittajat eivät ehkä olisi rohjenneet. Taivalsaari perehtyi aiheeseensa perusteellisesti ja onnistui haastattelemaan useita henkilöitä, jotka kirjan ilmestyessä olivat jo siirtyneet lopullisen rajan taa.  Eero Taivalsaari oli useana vuonna mukana Monacon sirkusfestivaaleilla  ja hän sai Pro Sirkus Finlandia  -mitalin  Monte Carlossa  20.1.2007.

Eero Taivalsaari palasi rakkaan aiheen pariin vielä 2011, jollin hän teki kirjan Lumoava Sirkus Finlandia.  Se kuvaa Sirkus Finlandian päivää.

Markku A

Eero Taivalsaari Lea-vaimonsa kanssa Leena Jurvakaisen juttusilla 26.9.2014 

Sirkus Finlandian Helsingin ensi-illassa. Taaempana Kari Siiki.

Sirkus Empire

Tästäkään sirkuksesta ei ole paljoa tietoa meidän päiviimme asti säilynyt. Se tiedetään, että Sirkus Empire toimi ainakin 1920-luvulla ja ainakin loppuvaiheissa sen omisti akrobaatti Arvid Berkovits (1883–1971). Kirjassaan Sirkuselämää Eero Taivalsaari tietää sen toiminnan päättyneen 1924, mutta Heikki Nevala kertoo kirjassaan Silmänkääntäjiä, konstiniekkoja ja loihtutaiteilijoita sen loppuneen jo 1922. Ankara huvivero kuritti kaikkia sirkusyrittäjiä noihin aikoihin.

Tuota valokuvaa ei ole pystytty ajoittamaan eikä siinä olevia henkilöitä nimeämään. Miesten oikealla puolella mainostetaan ekvilibristejä Wallenius Bros. Pariakrobatiaa tekivät noihin aikoihin myös Arvid Berkovits ja Herman Såltin. Taivalsaari heittääkin ilmaan kysymyksen, että olisivatko he käyttäneet taiteilijanimeä Wallenius Bros. Tässä blogissa oli 21. helmikuuta pari postikorttia Valleniuksen veljeksistä.

Edy Hyyppä

Eero Taivalsaaaren kirja Sirkuselämää kertoo, että Edwardo oli Edward Edy Hyyppä (1890–1958). Jo pikkupoikana hän kävi katsomassa Helsingin Siltasaaren maneesin esityksiä. Artistiura alkoi 1910-luvulla akrobaattiryhmässä Edvardos. Uransa alkuaikoina hän teki muun muassa ristiriipunnan renkailla pikkusormien  varassa. Edy Hyypän steppinumerosta, mihin oli yhdistetty akrobatiaa, tuli hänen tavaramerkkinsä.

Hyyppä esiintyi jossain vaiheessa yhdessä Elvira Bonon kanssa. He tekivät pärssi-numeroa (perch). Viipurissa tanko kerran katkesi ja Elvira putosi alas. Alimmaisessa kuvassa Hyypän kanssa luultavasti juuri Elvira Bono. Kortti on lähetetty Lahdesta 21.9.1917. Postileima on venäjänkielinen. Yhdessä tanskalaisen Wieslanderin kanssa hän kiersi Eurooppaa ja he esittivät numeronsa 10 vuoden aikana aina Aleksandriaa myöten.

Palattuaan Euroopasta ja lyhyeltä Amerkina kiertueelta Hyyppä esiintyi mm. Suomen Tivolissa. Lehteen kirjoittamiensa muistelmien mukaan hänellä oli joskus oma sirkus. Minkähän niminen? Hyypän aktiiviura kesti melkein puoli vuosisataa ja vielä 1950-luvun alussa hän toimi Linnanmäen Peacockin näyttämömestrina. Hän opasti Linnanmäellä nuoria akrobaatteja ja mm. Esa Karttunen kertoo olleensa hänen opissaan. Hyyppä kuoli astmakohtaukseen vuonna 1958.

Ryhmäkuva on otettu Suomen Tivolissa ja siinä Edy Hyyppä on vasemmalla. Hänen vieressään ylärivissä Yrjö Halmevaara, sitten Inkeri Halmevaara ja sitten Raila Halmevaara. Yksi Halmevaaran sisaruksista oli nimeltään Ailakki, ja hänestä tuli Unto Sariolan vaimo. Polvihousuinen on ilmeisesti jonglööri Seppo Leivo (korj. Osmo Leivo). Jos joku tunnistaa muita, niin ollaan tiedosta kiitollisia.

 

Kommentit:

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
"Eddi" Hyypän muistan vuodelta 1950 tai 1951, jolloin hän treenasi minua parempaan sirkuskuntoon Punaisen Myllyn takahuoneessa (olen syntynyt 1945, eli olin pikkupoika). Hänellä oli mielestäni astma tai ainakin jonkilaisia hengitysvaikeuksia. Äitini kertoin hänen olleen kuuluisa steppinumeroistaan. Eddi oli vaativa, hän mm. päästi treeneistä kotiin vasta kun 50 ylimenoa oli suoritettu. Tuli siinä joskus itku silmään.
Terveisin Heikki Malinen
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Terveiset Heikki Maliselle Zoja Puskalta (o.s. Romanoff). Kävin tapaamassa Zojaa torstaina ja kerroin, että muistat kilpikonnat. Zoja täytti jokin aika sitten 80 vuotta. Asuvat edelleen samassa pihapiirissä. Leijonat vaan puuttuvat. 
terveisin Markku Aulanko 
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Tuo Edvwardo trapetsi-postikortti ei ole Edy Hyyppä, vaan virolainen Smironin, Eduard Simeon (Edwardo). Asian vahvisti Kaljo Kroll 1988.
Ryhmäkuvassa tunnistan Hyyppä, Seppo Leivo, Inkeri ja Raili Halmevaara.
Alimmaisessa Edvardos-kortissa on Edy Hyyppä ja Elvira Franciska Bono.
Björn Gammals
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Hei. Sirkusteltta blogissasi on virheellinen tieto. Ryhmäkuvassa polvihousuinen jonglööri ei ole Seppo Leivo, vaan hänen vanhempi veljensä Osmo - molemmat jonglööritaiteilijoita. 
Terveiset Osmo Leivo junior
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx


.

Sirkus Americano

Eero Taivalsaari kirjassaan Sirkuselämää jakaa sirkukset ryhmiin. Hänen määritelmänsä mukaan ohjelmakooste on sirkusta silloin, kun se esitetään teltassa pyöreällä areenalla, jota ympäröi katsomo, ja kun ohjelma käsittää vähintään kolme numeroa. Ilmeisesti Eero hyväksyy myös sirkusrakennukset, joita Euroopassa on vielä useita.

Jos numeroita on vähemmän kuin kolme, kysymys on sideshow- eli oheisohjelmasta. Taivalsaari jakaa sirkukset myös kokonsa perusteella. Suursirkuksilla on vähintään kahden tunnin ohjelma, elävä orkesteri ja yli 1000 hengen katsomo. Muut ovat keskisuuria- tai pikkusirkuksia ja tivolisirkuksia. Ihan käyttökelpoinen jako.

Yksi näistä tivolisirkuksista oli Sirkus Americano, joka toimi Tivoli Matti Sariolassa. Yläkuvassa ohjelmalehden kannet vuodelta 1960. Alakuvassa itse ohjelma, jonka on kuvittanut Briitta Gammals.  Kansainvälistä artistijoukkoa oli Suomen lisäksi Unkarista, Itävallasta ja Italiasta. Mistähän tulivat nuo inkkarit? Ilmeisesti vahingossa Henricon nimi on painettu k-kirjaimella. Minulla ei ole valokuvaa Sirkus Americanosta, mutta sen fasaadin maalasi hyväntekijänä tunnettu Veikko Hursti.

Kommentit:

Inkkarit tulivat Saksasta. Edit Sandor kertoo Balleriina- kirjassaan, että 7 Broadnes oli saksalaisen Erhard Bosslen perhe ja heillä oli teltta, missä he esiintyivät useita kertoja päivässä. Perheeseen kuului äiti, isä, anoppi ja viisi lasta. Heillä oli intiaaninumero ja kauniit intiaaniasut sulkapäähineineen. He pitivät pukuja yllään koko päivän myös käydessään kaupungilla ostoksilla. Se oli siis hyvää mainosta tivolille. Ihmiset luulivat heidän olevan oikeita intiaaneja, koska heidän ihonvärinsä oli hitusen tumma, aivan kuten intiaaneilla. heillä oli lassonheitto-, piiska- ja tarkkuusammuntanumero.
Myöhemmin lasten aikuistuttua he työskentelivät omassa Motorshowssa kuljettajina. He tekivät autolla kaikkia mahdollisia temppuja, esimerkiksi ajoivat kahdella pyörällä tai hyppäsivät henkilöautolla kymmenen pysäköidyn auton yli. Yksi pojista joutui onnettomuuteen ja sen seurauksena pyörätuoliin. Eräänä päivänä Erhard Bossle, hänen tyttärensä ja tämän mies ajoivat kaupunkiin. Vävy ajoi autoa. He ajoivat kolarin, missä Bossle menehtyi. Yleensä tytär istui siinä paikalla, jossa isä oli nyt istunut.
Erhardin veljellä Leonard Bosslella ja perheellä oli Motorshow Hell Drivers, jonka kanssa hän kiersi esiintymässä ympäri Suomea menestyksekkäästi. 

Markku Aulanko

Paavo Lipponen

Ihan totta. Tämä ei tosiaan liity mitenkään tuleviin presidentinvaaleihin, mutta sen verran innokas sirkusihminen Paavo Lipponen on, että hänenkin kuvansa voi näillä sivuilla näyttää. En tiedä onko mielenkiinto syntynyt jo varhainkin vai vasta lasten sirkusharrastuksen myötä.

Yläkuvassa Sirkus Finlandian delegaatio on luovuttamassa Sirkuselämää-kirjaa eduskunnan puhemiehelle 2006. Vasemmalta lukien Markku Aulanko, Carl-Gustaf Jernström, Paavo Lipponen ja Eero Taivalsaari. Alakuvassa Hanna-Leena Helavuori lainaa Paavo Lipposen silmälaseja mikrofonin korjaamiseen Suurenmoinen sirkus -näyttelyn avajaisissa Helsingin Kaapelitehtaalla 2004.

www.sirkusfinlandia.fi