1881 • E. v. Rubini • Taikuri • Magician

Saksalainen E. v. Rubini oli oikealta nimeltään Emil von Moock. Hän esiintyi Suomessa 1881–1882 ja 1888–1889. Heikki Nevala kertoo kirjassaan Silmänkääntäjiä, Konstiniekkoja ja loihtutaiteilijoita tästä noiturista muun muassa näin: Ohjelma käsitti "japanilaisia leikkejä" ja keinotekoisen lumisateen. Vuoden 1882 käynnin lähtökohtana oli Pietari, jonka Arkadia teatterissa oli 30 kertaa seurattu taikurin ainoalaatuisiksi mainostettuja temppuja. Häntä pidettiinkin lajissaan näppäränä. Tammikuussa 1889 hän järjesti Oulussa 25-vuotisjuhlanäytännön, jolloin hän lupasi silmänräpäyksessä muuttua kolmeksi nuoreksi naiseksi. Myös kaulan katkaisu liittyi juhlaohjelmaan, jota seuraamaan kutsuttiin yleisöä Seurahuoneen ulkopuolella olevalla valtavalla ilmapallolla.  

Tuo ilmoitus oli Tapio nimisessä lehdessä jouluaattona 1881. Tapio oli Kuopiossa vuosina 1861–1888 ilmestynyt sanomalehti. Kuopion sivistyneistö ja kauppiaskunta perusti Tapion ajamaan maltillisen fennomaanista kansansivistyspolitiikkaa. Sen mielenkiinnon kohteita olivat erityisesti koulut ja kansan lukuhalun virittäminen. Lehti onnistui tavoitteessaan niin hyvin, että monin paikoin kaikkia sanomalehtiä kutsuttiin tapioiksi ja seinien päällystämistä sanomalehdillä nimitettiin tapioimiseksi.


.

1932 • 5 Dawudu's 5 • Keski-Afrikasta • From Central Africa

Heikki Nevala kertoo kirjassaan Huvielämän kiertolaisia, että vuonna 1932cSuomen Tivolin A-osaston yksi vetonauloista oli Kansantieteelliset esitykset Keski-Afrikasta. Ryhmää veti D. Burmistrovitsh, joka oli ollut jo vuonna 1931 Suomessa vierailleen tsekkiläisen Sirkus Konradon johtajana. Taiteellisena johtajana oli Karl Sembach. Vuonna 1932 ryhmän johtajaksi mainitaan myös Jack Davudus. Veikkaan siis, että tämä 5 Dawudu's 5 -taiteilijakortti liittyy juuri tähän esiintyjäryhmään. Kuvassa ei välttämättä ole itse Jack, sillä piirteet ovat hyvin naiselliset. Karl Sembach esitti Sirkus Konradon jääkarhut, tiikerit ja leijonat. Entä kuka oli alakuvassa esiintyvä kaunotar tiikerinpennun kanssa? Vuonna 1931 Tampereella vieraillesaan sirkuksesta karkasi tiikeri. Onneksi se saatiin heti kiinni teltassa. Arvaan, että mainosarvo oli valtava. Myöhemmin Karl Sembach nai Frieda Kronen ja hänestä tuli saksalaisen Circus Kronen johtaja.

.

Oscar Smedberg

Gentleman-jonglööri Oscar Smedbergin taiteilijapostikortti. Kuka hän oli ja mistä hän tuli? Oliko hän suomalainen? Milloin ja missä hän esiintyi?

Kommentit:

•••••••••••••••••••••••••••••••••
Liityen tämn päivän blogiin halusin lähettää tämän postikortin. Sain Solmu Mäkelältä vuosia sitten luvan kopioida hänen kokoelmistaan tämän postikortin. Tässä korttissa on myös kasvot, mutta eri nimi Arvid Alén. Olen ymmärtänyt että hän oli suomalainen, varma en kyllä ole. Heikki Nevala taitaa tietää enemmän.
BG

•••••••••••••••••••••••••••••••••

Kirjassaan Huvielämän kiertolaisia Heikki Nevala kertoo, että Veljekset Alén olivat tasapainotaiteilijoita, joista Antti Alén lisäksi jonglööri. Olikohan Antti sama kuin Arvid? Ja kuka on kopioinut ketä postikortin suunnittelussa?
Kari

•••••••••••••••••••••••••••••••••



.

Voimailijapari Martikainen • Strong couple

Voimailijapari Martikaiset ja painonnostaja Martikainen postikorteissa. Voisiko olla niin, että Heikki Nevalan kirjassa mainittu Sirkus Olympian johtaja atleetti Martikainen vuodelta 1919 olisi tämä samainen herra? Taustatietoja pariskunnasta olisi mukava saada.

Kommentit:

Hei!
Minulla ei ole parempaa tietoa, kuin että Olympian Martikainen todellakin voi olla sama herra, kuin yllä olevissa postikorteissa. Hienot kortit.
Valitettavasti niin monen esiintyjän tiedot vuosikymmenien ja sadankin vuoden takaa unohtuneet.
t.Heikki Nevala

.

S.W. Harward

Heikki Nevalan kirjasta Huvielämän kiertolaisia löytyi tietoa näistäkin lehmipaimenista. Suomen Tivolilla oli 1930 kaksi osastoa: A- ja B-tivoli. Seuraavana vuonna niitä oli kolme. Edellisten lisäksi C-tivoli. S.W. Harward oli Suomen Tivolin mukana ainakin 1930 ja 1931. Ensin A-tivolissa, sitten B-tivolissa. S.W. Harward oli syntyjään tsekki ja oikealta nimeltään Vaclav Hladik (s.30.11.1895 Praha). Avustajana toimi latvialainen Sute Hladik (s. 12.12.1895). Kovin karamellimaisilta nämä cowboyt näyttävät, jos heitä vertaa esimerkiksi Clint Eastwoodin luomiin nykyisiin hahmoihin. 30-luvulla nuo olivat kuitenkin hienoja.

Ursus

Tässä pari taiteilijakorttia Långströmin pariskunnalta. Hanna Långström mainitaan tässä Suomen nuorimmaksi voimanaiseksi. Herra K.V. Långström oli voimamies ja esiintyi taiteilijanimellä Ursus. Heillä oli ilmeisesti hyvin kirjava sirkushistoria takanaan. Heikki Nevala kertoo kirjassaan Huvielämän kiertolaisia Långströmin kiertäneen Suomea jo 1919–1920 Voimistelunäytäntö-nimellä. Myöhempien reissujen aikana oltiin joskus viranomaisten ja poliisienkin kanssa tekemisissä. Ursus jopa istui vankilassa puoli vuotta lapsenryöstöstä. Ursus esiintyi myös viime sotien aikana viihdytysjoukoissa.

Jarmo Teinilä kertoi että Hanna Långström on Johanna Maria Långström omaa sukua Koivurova. Hanna oli naimisissa ainakin kaksi kertaa. 

Pelle Ardos – Clown Ardos

Kuka oli Pelle Ardos? Tuossa taiteilijakortissa on muistokirjoitus kirjoitettu suomeksi. Alakuva on otettu 1948 Suomen Tivolin vierailulla Paraisilla. Ardos on oikealla. Muut vasemmalta lukien: akrobaatit Niilo Kantokorpi, Tapio Kantokorpi ja Olli Lintunen, sitten trapetsitaiteiljat Heidi ja Kosti Sjöblad, hanuristi Harala ja notkeusakrobaatti Paavo Markkanen.

Heikki Nevalan kirja Huvielämän kiertolaisia kertoo klovni Ardoksen esiintyneen jo 1924 Berkovitsin omistamassa Sirkus du Nordissa.

Kommentit:

Pelle Ardos oli Voitto Aarne Lehtinen s. 22.10.1892  ja  k. 25.05.1965.

Kikka Ropelinen

.

Seurue Finlandia 1916 – Troupe Finlandia

Tämän kuun alussa kyselin milloin ja kenen omistuksessa toimi Sirkus Finlandia vuosisatamme alussa. Nyt se selvisi kun avasin Heikki Nevalan juuri ilmestyneen kirjan Huvielämän kiertolaisia. Jo vuonna 1914 Suomessa kiersi kaksi Finlandia nimeä käyttävää sirkusta: Grand Cirkus Hippodrom Finlandia ja Sirkus Finlandia. Olikohan 1919 sitten tämän Sirkus Finlandian loppu?

Yllä oleva ilmoitus on elokuulta 1916:
Uutta! Uutta!
Finlandia
saapunut Tampereelle ja antaa urheilunäytäntöjä teltassa Aleksanterintorilla. Ensi näytäntö lauvantaina t. k. 12 p. klo 8,15 ip. sekä sunnuntaina kaksi näytäntöä klo 6 ja 8,15 ip. – Ohjelma lähemmin ilmoituslehdessä.
Ensikerran "Ihmelapset" y.m. Tampereella. Pääsylippujen hinnat 1: 0. 1:– ja 50 p.
Kunnioittaen:
Seurue Finlandia.

Sirkuksen omisti Oskar Hildén (1886–1937). Aleksanterintori on nykyinen Pyynikintori. Nuo ihmelapset olivat ilmeisesti sirkustirehtöörin lapset Aune ja Sylvia. Tässä ilmoituksessa käytettiin nimea Seurue Finlandia. Pari vuotta myöhemmin esiinnyttiin myös nimellä Taidevoimisteluseurue Finlandia. Nimiä vaihdeltiin noihin aikoihin tiheästikin.

Uusi sirkuskirja – The new Finnish circus book

Juuri ilmestynyt Heikki Nevalan kirja Huvielämän kiertolaisia jatkaa tarinaa siitä mihin Sven Hirn jäi kirjassaan Sirkus kiertää Suomea. Ilokseni huomasin jopa yhteläisyyksiä herrojen kerrontatavassa. Hirnin 1982 ilmestynyt kirja kertoi aikajaksosta 1800–1914. Nevalan kirja sijoittuu 1900-luvun ensimmäiselle puoliskolle. Aiemmin Nevalalta on myös ilmestynyt kirja Silmänkääntäjiä, konstiniekkoja ja loihtutaiteilijoita, joka kertoi taikureista Suomessa 1800-luvulta 1960-luvulle. Vuonna 2007 ilmestyi Nevalan toimittama yhdistyshistoriikki Suomen Taikapiiri Since 1945. Yli 700-sivuinen teos käsittelee Suomen vanhimman taikuriyhdistyksen värikkäitä vaiheita ja jäseniä.

Huvielämäm kiertolaisia on tyylikäs ja arvokkaan näköinen teos, joka sopii mainiosti lahjakirjaksi sirkuksesta ja kulttuurihistoriasta pitävälle. Kirja on mielestäni myös tieteelliset kriteerit täyttävä tutkimus, joka on kaikkea muuta kuin kuivaa tekstiä. Kuvitus on ihailtavan runsasta. Runsaat viitteet, lähdeluettelo ja henkilöhakemisto ovat arvokas lisä lukijalle.

Olen vasta aloittanut tarkemman lukemisen, enkä malttaisi välillä pistää kirjaa pois käsistäni. Tätä kirjaa luen vielä monta vuotta ja moneen kertaan. Kiitos Heikki Nevalalle loistavasta työstä ja suomalaisen sirkushistorian tallentamisesta.

Kirjaa saa ostaa Sirkuksen tiedotuskeskuksen toimistosta (Kaasutehtaankatu 1, Suvilahti, Helsinki). Kirjan hinta on 26 €, vain käteinen. Tiedustelut:  johanna.makela@sirkusinfo.fi . Kirja löytyy pikkuhiljaa myös hyvin varustelluista kirjakaupoista ja verkkokirjakauppojen valikoimista. Sen voi ostaa myös Keravan Sinkka -museon kaupasta. Painos ei varmaan ole kovin suuri tällaisessa kirjassa, joten kannattaa toimia heti.

Heikki Nevala kirjansa julkistamistilaisuudessa 4.9.2015.

.

Huvikenttä Kaleva 1932 – Fairground Kaleva

Kukahan piti Kaleva-nimistä tivolia 1932?  Tämä ilmoitus oli Kansan Lehdessä syyskuussa 1932. Tivoli pystytettiin Tampereen Eteläpuistoon eli samaan paikkaan missä sirkukset nykyäänkin poikkeavat. Novello-niminen seurue piti ilmeisesti omaa telttaansa. Heidän ohjelmastaan mainitaan Valdan ja klovni Siponen. Erityisesti mainitaan, että kenttä on tasoitettu ja hiekotettu. Mitä mahtaakaan tarkoittaa oma radio-orkesteri? Aikaisemmassa ilmoituksessa mainostettiin eläintallissa olevaa gnuuta, joka on puoliksi lehmä, puoliksi hevonen.

Kommentit:

Kyseessä lienee Henrik Spåren johtama huviliike, sekavaksi asian tekee että v. 1932 maassa toimi kaksi Turun Sokeiden yhdistysten nimissä toiminutta Tivoli Kalevaa (Huvikenttä Kaleva ja Tivoli Kaleva). Näistä jälkimmäinen oli mahdollisesti Kalle Jokilammen luotsaama. Lisätietoa asiasta löytyy Heikki Nevalan koht' puoleen ilmestyvästä "Huvielämän kiertolaisia" -julkaisusta. 

Tommi / Keravan museo

.

Ursus 1943

Tämän artistin perään olen kysellyt aiemminkin pari kertaa. Kysnpä taas kun löytyi uusi kuva hänestä. Hänen taiteilijanimensä oli Ursus. Hän oli kahlekuningas, taikuri ja kuvan perusteella myös eläinkouluttaja. Kuva on Puolustusvoimain sodanaikaisesta arkistosta. Sen on kuvannut kersantti O. Korkea-aho 27.9.1943 jossain viihdytystilaisuudessa Helsingissä. Takaseinällä näkyy olevan maailman kartta. Kuvatekstiin on kirjoitettu: "Ursus nyrkkeilevän koiransa kanssa". Tunteeko kukaan tätä taiteilijaa?

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Ursus oli oikealta nimeltään K.V. Långström. 

Jo vuonna 1919-1920 hän mainosti julistessaan kahlekuningas Sunellin saloja. Lisäksi hän oli klovni ja voimistelija Mukana esityksissä taisi olla vain hän ja lapset. Hänestä on lyhyesti kerrottu Silmänkääntäjiä-kirjassa s. 133.

Kahlekuningas Långström jäi kiinni Lappeenrannassa 1924 huviveron kiertämisestä. Asia meni raastuvanoikeuteen, mutta mikä oli oikeuden päätös, ei ole tiedossani.

Vuonna 1936 Leppävaarassa Sirkus Olympian johtajana Långström otti sirkukseen mukaansa kaksi lasta ilman vanhempien lupaa. Yksitoistavuotias poika ja hänen vanhempi siskonsa olivat sirkuksessa kuukauden, ennen kuin heidät löydettiin. Långström vetosi siihen, että sirkukseen oli hakenut sata lasta töihin, joista hän oli valinnut kaksi. Långström joutui oikeuteen ja sai kuusi kuukautta vankeutta lapsenryöstöstä. Näihin aikoihin Långström tunnettiin nimenomaan nimellä Voimamies Ursus, ja lehdissä, joissa oikeusjuttua reposteltiin, kerrottiin hänen oikea nimensä: K.V. Långström.

Tässä oli ylempinä postaus Seurue Olympiasta vuodelta 1930. Myös siinä mainittiin Ursuksen nimi. Joten olisiko Olympia ollut myös samaisena vuonna Långströmin ohjelmateltta, on ainakin minun valistunut arvaus. Kahlekuningas Elisabeth on minulle tuntematon, mutta jos Långström oli itse kahlekuningas, kyseessä voi olla hänen tytär, tai joku muu hänen opettamansa henkilö.

t.Heikki Nevala

Pieni korjaus. Långström siis mainosti 1919-1920 paljastavansa kahlekuningas Sunellin temppuja.

t.Heikki Nevala 

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Katso myös:

http://sirkusteltta.blogspot.fi/2015/01/taikuri-ja-kahlekuningas-k-v-langstrom.html

http://sirkusteltta.blogspot.fi/2013/08/kahlekuningas-ursus.html

http://sirkusteltta.blogspot.fi/2013/08/kuka-oli-ursus.html

http://sirkusteltta.blogspot.fi/2015/02/kahlekuningatar-elisabet-1930-shackle.html

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Elisabeth var Ursus Sambo och min fars mamma och farmor till mig. Hon hette Elisabeth Malm

(Elisabeth oli Ursus Sambo ja isäni äiti ja isoäiti minulle. Hänen nimensä oli Elisabeth Malm.)

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Mielestäni K.V.Långströmin vaimon sukunimi on väärä. Äitini kertoi, että se oli Koivurova. 

Jarmo Teinilä

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
.

Ilmeisesti Ursus oli naimisissa kahdesti? Toisen vaimon tyttönimi oli Elisabeth Malm ja toisen Johanna (Hanna) Maria Koivurova.

Kari

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Taikuri ja kahlekuningas K. V. Långström – Magician and escapologist

Sirkustaiteilija K. V. Långström oli taikuri ja kahlekuningas 1910- ja 1920-luvuilta. Ilmeisesti 1912 hän kiersi Suomessa omalla teltallaan. Heikki Nevala kertoo kirjassaan Silmänkääntäjiä, konstiniekkoja ja loihtutaiteilijoita, että K.V. Långström mainosti 1920 ohjelmajulisteessaan "paljastavansa kahlekuningas Uno Sunellin salaisuuksia". Parin vuoden päästä hän kuitenkin mainosti paljastavansa vain omien temppujensa salaisuuksia. Vähän erinäköisiä ovat nykypäivän taikurit.

Kommentit:

Katso:

http://sirkusteltta.blogspot.fi/2015/02/ursus-1943.html  

http://sirkusteltta.blogspot.fi/2013/08/kahlekuningas-ursus.html  

http://sirkusteltta.blogspot.fi/2013/08/kuka-oli-ursus.html  

http://sirkusteltta.blogspot.fi/2015/02/kahlekuningatar-elisabet-1930-shackle.html  


.

Esitelmä sirkushistoriasta

Heikki Nevala on tutkinut suomalaista sirkushistoriaa vuosilta 1900–1939 ja valmistelee aiheesta kirjaa. Sirkustaiteilijat äänessä -sarjassa Heikki esittelee viime vuosisadan alun suomalaista sirkushistoriaa Sirkuksen tiedotuskeskuksen kirjastossa (Cirko 4. krs) tiistaina 15.4.2014 klo 17–18.30. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.
Lähde: Sirkusinfo 

Kuva ylhäällä on artikkelista "Maailman vahvimmat naiset" Tosikertomuksia-lehden nr 14 vuodelta 1932. Alhaalla Kansan Lehdessä 15.9.1936 ollut juttu. Oma historiansa on tälläkin 23-vuotiaalla artistilla. Näitä pieniä tarinoita on sirkushistoria tulvillaan.

Taikuus esittävissä taiteissa

Aika: keskiviikko 10.4.2013 klo 17.00–18.30
Paikka: Sirkuksen tiedotuskeskuksen toimisto, Cirko-keskus, Kaasutehtaankatu 1, 4. krs, Suvilahti, Helsinki (metro Kalasatama)

Sirkustaiteilijat äänessä - keskustelusarjan toisessa osassa kuullaan alustuspuheenvuoroja taikuutta eri näkökulmista pohtivilta illuusioiden ja esittävän taiteen ammattilaisilta:
Heikki Nevala: "Taikuuden historia ja perinteen vaikutus omaan työhön."
Kalle Nio: "Taikuuden suhde muihin taiteenlajeihin."
Robert Jägerhorn: "Pelkkä taikuus ilmaisumuotona - mihin se riittää?"
Mika Leskinen: "Taikuuden lumo ja miten ajatella taikuutta merkityksellisenä esittävän taiteen lajina juuri nyt."
Alustusten jälkeen keskustelua.

Tilaisuus on tarkoitettu kaikille taikuudesta kiinnostuneille. Vapaa pääsy. Ilmoita tulostasi 5.4. mennessä: johanna.makela@sirkusinfo.fi, 050 464 3203

Kuvassa Liivinmaalla syntynyt, yksi aikansa tunnetuimmista taikureista, professori San Martino de Kastrozza. Hän oli oikealta nimeltään Julius Skrastin (13.4.1877–21.6.1946). Tuon proffesorin arvon hänelle myönsi tsaari Nikolai II. Kastrozza kiersi paljon Suomessakin mm. Suomen Tivolin kanssa.

Simsalabim-lehti

Simsalabim on Suomen Taikapiiri ry:n äänenkannattaja, joka ilmestyy noin neljä kertaa vuodessa. Niin kauan kuin minä muistan, lehti on ollut A5-kokoinen. Viimeisin lehti oli  järjestyksessä nro 209, kauttaaltaan värillinen ja 36-sivuinen. Harmi, että sitä ei yhdistyksen ulkopuoliset voi tilata.

Suomen Taikapiiri perustettiin 16.1.1945 yhdistämään suomalaisia taikureita. Ensimmäinen Simsalabim-lehti ilmestyi heti samana vuonna elokuun ensimmäisenä päivänä. Päätoimittajana 1945–1959 toimi Börje Stenman. Esikuvina Stenman piti norjalaista Magikern- sekä tanskalaista Magi-lehteä.  Stenman toimi pitkään radiotoimittajana Yleisradiossa. Ruotsinkielisellä puolella hän tuli tunnetuksi tietokilpailujen pitäjänä. Hänen harrastuksensa oli myös sanaristikoiden laatiminen. Niitä julkaistiin vuosien varrella useissa lehdissä. Myöhemmin Stenman toimi Valtiokonttorin toimistopäällikkönä. Stenman toimitti ruotsinkielisen Litet Trollerilexicon`in 1953. Se herätti heti ilmestyttyään laajaa kansainvälistä huomiota taikurien parissa. Omakustanne myytiin hetkessä loppuun.

Stenmanin jälkeen lehti vietti muutaman vuoden hiljaiseloa ja se alkoi ilmestyä uudestaan vuonna 1963 Solmu Mäkelän toimittamana. Solmu Mäkelän päätoimittajakausi oli 1963–1997. Neljä lehteä tuona ajanjaksona teetettiin myös Osmo Jokisella, Arvi Rädyllä ja Timo Kulmakolla. Vuosina 1998–2004 päätoimittajana oli Kimmo Viskari. Päätoimittajina sittemmin olivat Heikki Nevala (2008–2011) ja Timo Kulmakko (2005–2007 ja 2012).

Sirkus Empire

Tästäkään sirkuksesta ei ole paljoa tietoa meidän päiviimme asti säilynyt. Se tiedetään, että Sirkus Empire toimi ainakin 1920-luvulla ja ainakin loppuvaiheissa sen omisti akrobaatti Arvid Berkovits (1883–1971). Kirjassaan Sirkuselämää Eero Taivalsaari tietää sen toiminnan päättyneen 1924, mutta Heikki Nevala kertoo kirjassaan Silmänkääntäjiä, konstiniekkoja ja loihtutaiteilijoita sen loppuneen jo 1922. Ankara huvivero kuritti kaikkia sirkusyrittäjiä noihin aikoihin.

Tuota valokuvaa ei ole pystytty ajoittamaan eikä siinä olevia henkilöitä nimeämään. Miesten oikealla puolella mainostetaan ekvilibristejä Wallenius Bros. Pariakrobatiaa tekivät noihin aikoihin myös Arvid Berkovits ja Herman Såltin. Taivalsaari heittääkin ilmaan kysymyksen, että olisivatko he käyttäneet taiteilijanimeä Wallenius Bros. Tässä blogissa oli 21. helmikuuta pari postikorttia Valleniuksen veljeksistä.

Velhotaiteilijatar Pauline Schmidt

Eräs sirkusharrastaja lähetti oheiset valokuvat, jotka todennäköisesti yllättävät monet Tampereen historian tutkijat. Pohjoismaiden ehkä tunnetuin 1800-luvulla maatamme kiertänyt taikuri oli jokaisen tamperelaisen tunteman valokuvaaja Niels Rasmussenin vaimo!

Tanskalaissyntyinen taikuri Pauline Wilhelmine Schmidt (5.9.1865–14.6.1944) sai jo 17-vuotiaana ruotsalaislehdistössä nimen Pohjolan suurin taikataiteilijatar. Paulinen isä Laurids Pedersen Schmidt (1833–1914) (alakuvassa) piti ampumakojua ja ilmeisesti myös Laterna Magicaa. Hän todennäköisesti innosti Paulinen taikomaan. Pauline esiintyi lähes kuusi vuotta Pohjoismaissa, Suomessa 1887 ja 1888.

Loihtutaiteilijatar sai lehdistössä paljon kehuja. Savo-Karjala Kuopiosta totesi: Mieltymyksellä katseltiin hänen temppujaan, jotka osoittivat erinomaisen sukkelanäppäryyttä. Miellyttävämpiä olivat korttitemput sekä erittäin rahojen noukkiminen milloin mistäkin.

Suomen kiertueen loppuessa hän meni naimisiin tunnetun tamperelaisen valokuvaajan Niels Rasmussenin (22.2.1852–29.4.1911) kanssa, lopetti taikurinuransa ja muutti Tampereelle töihin miehensä valokuvastudiolle. Miehensä kuoltua Pauline myi studion pojalleen Sigurdille 1917. Viimeiset vuotensa hän asui Helsingissä.

Lisätietoa mm. Heikki Nevalan kirjasta Silmänkääntäjiä, konstiniekkoja ja loihtutaiteilijoita.

Kommentit:

Pauline Wilhelmine Schmictistä on kattava kirjoitus myös Jokeri-Taikuutta taikureille lehden 1/2009 numerossa. Numeroa voi tiedustella osoitteesta www.markkupurho.fi
Pekka 

Maagista historiaa

Sain mielenkiintoisen kirjan. Heikki Nevalan kirja Silmänkääntäjiä, Konstiniekkoja ja Loihtutaiteilijoita tulee takuulla olemaan käden ulottuvilla tulevaisuudessakin. Kirja kertoo Taikurien vaiheista Suomessa 1800-luvulta 1960-luvulle. Kirjan on kustantanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2011.

Omaa mielenkiintoani lisää lukuisat viittaukset sirkuksiin ja tivoleihin. Vaikka kirja kertookin taikureista, siitä löytyy paljon muutakin. Ja jos oikein ymmärsin, tekijältä on tulossa uusikin kirja jossain vaiheessa.


Kommentit:

Kirjasta olen lukenut arvostelun mutta mistä sen voi ostaa? 
Kalle
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 


Ainakin Akateeminen Kirjakauppa myy sitä. Tai sitten suoraan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran nettisivuilta.
Kari Nieminen
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .


Minulla oli tää kirja matkalukemisena viime kiertueella Ruotsissa ja täytyy suositella. Erittäin kiinnostavia juttuja ja hyvin kirjoitettu.
Klovni Sebastian
. . . . . . . . . . . . . . . . . .