Yllä oleva ilmoitus oli Hämeen Yhteistyössä 9.8.1949. Siinä kerrottiinn, että
Lasten Päivän Huvikenttä on saapunut Tampereen Hippokselle. Ulkolmanäyttämöllä oli ilmaista katseltavaa:
•
3 Ribars, lentävät unkarilaiset rekkiakrobaatit eli
Papin perhe,
•
Duo Invenius, Suomen paras akrobaattitanssipari,
•
A. Avenius, jonglöörimestari, eli
Arvo Konstantin Avenius, käytti myös nimeä
Konstantin,
•
Pelle Ville, uusi klovnilöytö. Kukahan oli tämä Ville?
• Tivolikentältä löytyi myös
Taikuriteltta, jota isännöi taikurimestari
Solmu Mäkelä.
Suurella katoksellisella tanssilavalla oli soittoa joka ilta klo 19.30–24.00. Avajaisissa soitti
TTY:n Soittokunta ja seuraavana päivänä
Arvo Nyströmin yhtye. Kaiken ympärillä hälisi erilaisia pelejä, karuselleja, ampumatelttoja jne. Lasten Päivällä oli käytössään omat poletit peleissään.
Lasten Päivän Säätiöhän perustettiin vasta 1957. Siihen saakka 1950 avattu
Linnanmäki oli nimeltään
Lasten Päivän huvipuisto. Lasten Päivän idea oli saatu Ruotsista ja sitä toteuttivat lastensuojelutyötä tekevät järjestöt sodan jälkeisessä Suomessa. Lasten Päiviä oli vietetty jo aikaisemmin ja toiminnan veturina oli
Lastensuojelun ja Nuorisohuollon keskusliitto. Keskusliitto teki sopimuksen neljän muun lastensuojelujärjestön;
Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Barnavårdsföreningen i Finland, Ensi-Kotien yhdistys ja
Koteja Kodittomille ry:n kanssa. Seuraavana vuonna mukaan tuli myös
Parasta Lapsille ry. Rahat jaettiin niin, että Keskusliitto sai 40 % tuotosta ja muut järjestöt 12 % kukin.
Lasten Päivä oli tapahtuma, jota vietettiin eri puolilla maata ja joka huipentui Helsinkiin. Tapahtuman kierrättäminen oli raskasta ja kallista ja jo vuonna 1947 syntyi ajatus kiinteän huvipuiston perustamisesta. Tivoli-sanalla oli vähän huono kaiku.
Suomessa oli pulaa monista elintarvikkeista. Niitä saatiin lahjoituksina. Tivolilaitteita vuokrattiin
Kansan Tivolilta ja Helsingissä mukana oli myös
Suomen Tivoli. Vuonna 1948 Lasten Päivät päätti uhrata 10 miljoonaa markkaa omien tivolilaitteiden hankkimiseksi. Huvipuistoa suunniteltiin sekä Kaisaniemen puistoon että Hesperian puistoon. Lopulta kaupunki osoitti paikaksi Vesilinnanmäen. Silloin oli todettu, että se on niin huono paikka, ettei edes tivoli voisi pilata sitä.
Ehkä Lasten Päivän huvikentällä oli vuonna 1949 jo omia laitteita, jotka sitten seuraavana vuonna sijoitettiin Vesilinnanmäelle. Puiston nimeksi suunniteltiin ensin
Vesilinnanmäki-Vattenkulle. Sitten Vesi-sana tipahti alusta pois ja nimeksi tuli
Linnanmäki-Borgbacken Lasten Päivän Huvipuisto.
Milloinkahan Suomessa ensimmäisen kerran vietettiin Lasten Päivää? Alla olevassa kuvassa Lasten Päivän kulkue ylittää rautatiesiltaa Tammelan puolelle Tampereen asemarakennuksen vierestä 1910-luvulla.
Lähde: Eeva-Kaarina Holopainen: Saisko Lipun Karuselliin.
Kommentit:
Eeva-Kaarina Holopaisen Saisko Lipun Karuselliin –kirja kertoo:
“Ensimmäisenä Lasten Päivää vietti 1900-luvun alusta lähtien Barnavårdsföreningen i Finland Ruotsin esimerkin innoittamana. Vuonna 1932 mukaan tulivat Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Koteja Kodittomille r.y. Päivien järjestäminen oli kuitenkin satunnaista. Sotien jälkeen Lasten Päivä sai uudelleen tuulta purjeisiinsa, kun Lastensuojelun ja Nuorisohuollon Keskusliiton puheenjohtajan, ylilääkäri Viljo Rantasalon johdolla kokoontuva työvaliokunta alkoi 1945 pohtia mahdollisuuksia laajentaa sen viettoa.
Keskusliitto teki sopimuksen neljän muun lastensuojelujärjestön kanssa: Nämä olivat Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Barnavårdsföreningen i Finland. Ensi-Koti Yhdistys ja Koteja Kodittomille ry (myöhemmin Pelastakaa Lapset). Sopimus koski syyskuussa 1945 järjestettyä tapahtumaa. Seuraavana vuonna mukaan tuli myös Parasta Lapsille ry.
Jo ensimmäisenä vuonna idea järjestää Lasten Päivä ympäri maata tapahtuvana, viikon mittaisena tempauksena osoittautui hyväksi. Tuotto ylitti odotukset, vaikka järjestelyissä oli joka suhteessa toivomisen varaa.“
Vuotuiset Lasten Päivät järjestettiin sekä Helsingissä että maaseudulla noin 200 paikkakunnalla ja ne olivat valtava organisaatio. Helsingissä järjestelyt olivat luonnollisesti suurimmat. Messukentälle oli pystytetty Suomen Tivolin ajolaitteita: Maailmanpyörä, Radioautorata, Lento-, Aalto- ja Vinokaruselli, Pyörivä tynnyri, Taikakeinu jne. Tarjolla oli myös mahdollisuus kokeilla onneaan peliautomaateissa ja välillä maistella jäätelöä tai karamellejä, joita Valio ja Fazer olivat saaneet valmistaa erikoisluvalla lahjoituksena saadusta sokerista.
“Lasten Päivät tuntuu heti perustamisensa jälkeen lunastaneen paikkansa myös esiintyvien taiteilijoiden sydämissä. Sen verran nimekkäitä esiintyjiä oli jo vuoden 1946 ohjelmissa. Olivat näyttelijä/lausujatar Ella Eronen, Oopperalaulaja Jorma Huttunen, Georg Malmsten ja Ragni-Marita, George de Gozinsky, Taikurisetä Solmu Mäkelä, Satutäti Irja Kuusla sekä kuuluttajina Olli ja Pipsa, Suomisen perhe-elokuvien suosikkikaksikko.”
Terveisin MA
