1896 • 1. suomalainen sirkus • 1st Finnish circus

Carl ja John Ducander.

Sirkuksen historia ylettyy 250 vuoden taakse. Suomalainen sirkushistoria on vasta hiukan yli 120 vuotta vanha. Ensimmäisen suomalaissirkuksen perustivat tanskalaisveljekset Carl Nilsson Ducander (1858–1943) ja John Nilsson Ducander (s. 1860). He saapuivat Suomeen 1890 ja asettuivat ensiksi Turkuun, sitten Helsinkiin. He olivat hevosten kouluttajia ja ratsastuksen opettajia. Siltasaaren maneesi oli heidän hallinnassaan 1895 lähtien.

Ilmoitus Wiipurin Sanomissa 26.8.1896.

Tänään 123 vuotta sitten eli 1.8.1896 Ducanderin veljekset perustivat ensimmäisen suomalaisen sirkuksen Terijoella, jonne innokkaita katsojia saatiin Pietarista asti. Sirkus Ducander vieraili samana vuonna ainakin Viipurissa, Turussa, Tampereella, Vaasassa ja Helsingissä. Talvi oltiin Siltasaaren maneesissa Helsingissä. Seuraavana keväänä Sirkus Ducander lähti valloittamaan Eurooppaa ensimmäisenä etappina Tallinna. Carl Ducander palasi Suomeen ja John jatkoi Euroopassa. Ja sinne matkalleen hän jäikin. Vuonna 1899 John Ducander ajautui konkurssiin Kööpenhaminassa.

Sisäkuva Siltasaaren maneesista Sirkuskadulla (nyk. Paasivuorenkatu) Helsingissä.

Nyt herää sitten kysymys: kuka oli ensimmäinen suomalainen joka perusti sirkuksen? Enpäs uskalla ihan heti sanoa, sillä 1800-luvun lopulla oli liikkeellä useitakin varietee- ja sirkusryhmiä, jotka eivät kuitenkaan täyttäneet ainakaan nykyisin sirkussanalle asetettuja kriteereitä. Yhtenä vahvana ehdokkaana on mainittu oululaiset veljekset Gustaf Westerlund (s.1854) ja Alexander Westerlund (s.1859). Esiintymisensä he aloittivat 1880. Siis paljon ennen Ducanderia. He olivat akrobaatteja, nuorallatanssijoita, miekannielijöitä ja klovneja ja liikuivat omalla teltalla tai vuokrasivat huoneiston esityksilleen. He nimittivät itseään taide-sukkeloitsijoiksi ja komedianteiksi. He olivat ensimmäisiä, jotka nimittivät esityksiään sirkukseksi. Sirkustaiteilijoita he olivat, mutta heidän näytöksensä ei ollut sirkusesitys. Siitä puuttui paljon sirkukseen kuuluvia elementtejä.

Siltasaaren maneesi Sirkuskadulla (nyk. Paasivuorenkatu) Helsingissä.

Tässä vielä palanen Siltasaaren historiaa: Varakkaan, Saksassa koulutuksensa saaneen Georg Rieksin vuonna 1858 Helsingin Siltasaareen perustama tapettitehdas oli aikoinaan Euroopan suurimpia. Siltasaari kaavoitettiin vuonna 1893 asuinkäyttöön, minkä seurauksena tehdastoiminta väistyi. Rieksin entisen tapettitehtaan tuotantorakennus katkaistiin kolmeen osaan. Tehdassalista tuli ensimmäinen pysyvä tila sirkukselle, joka toimi Siltasaaressa vuosisadan vaihteessa. Tästä ovat saaneet alkunsa Paasivuorenkadun ja -puistikon alkuperäiset nimet Sirkuskatu ja Sirkustori. (Lähde: Helsingin Sanomat, Noona Bäckgren)

.

1882 • Suomen ensimmäiset • First in Finland

Ensimmäiset suomalaiset ammattimaiset sirkusartistit olivat oululaiset veljekset Gustaf (s. 1854) ja Alexander Westerlund (s. 1859). Veljekset esittivät akrobatiaa, nuorallatanssia ja miekannielentää. He esiintyivät myös klovneina ja esittivät taikalyhdyllä heijastuskuvia (laterna magica). Joidenkin mielestä juuri he perustivat ensimmäisen suomalaisen sirkuksen. He aloittivat esitystoiminnan jo vuonna 1880 ja kiersivät ympäri maata esiintyen omalla teltallaan. Jo 1882 alkaen he käyttivät sirkus-nimeä. Huipussaan Westerlundien sirkus oli vuosina 1883–1887.

Virallisesti ensimmäistä suomalaista, ihan oikeaa sirkusta eivät perustaneet suomalaiset vaan tanskalaiset. Ducanderin veljesten sirkuksen ensimmäinen ensi-ilta oli Terijoella, Pietarin ylimystön suosimassa lomakeskuksessa. Carl ja John Ducander pyörittivät Sirkus Ducanderia 1896–1899.

Anna Anthonius Porissa 1903–1905. 

Kuva Johan Englund, Keravan museo, Sariola kokoelma.

Sirkuspioneereja oli myös vaasalainen Anton Smirnoff eli voimamies Anthonius, joka perusti vuonna 1900 Sirkus Antonion. Se keskittyi voimanumeroihin ja painiin. Klovnina oli Pelle Siponen, mutta sirkuksen tähtenä Urjalan isokokoinen voimanainen Anna Anthonius (tai Antonius). Hän oli Anton Smirnoffin vaimo (o.s. Eskolin).

Italialaisen vanhan Bonojen sirkussuvun jäseniä päätyi Torinosta Ouluun 1890. Aluksi heillä oli tivolilaitteita ja eläintalli, johon kuului mm. leijonia, leopardi, krokotiili, jääkarhu ja käärmeitä. Ainakin 5.5.1893 tiedetään Varietè-seura Bono ja Stycken esiintyneen Turussa. Joskus noihin aikoihin Suomessa vieraili puolalainen Sirkus Musinski, joka myöhemmin kulki Bonojen nimellä. Vuonna 1923 Väinö Bono (Louise Bonon poika) ja Aurora Bono perustivat Sirkus Maximin. He ompelivat ajan yrittäjätavan mukaan itse sinisen teltan. 20-luvun lopulla tiedetään George ja Veera Bonon olleen Cirkus Empiren johdossa. Ainakin 1929 Sirkus Maxim oli Suomen Tivolissa (Helsingin Tivoli). Vuonna 1932 Väinö Bono perusti Sirkus Hesperian Ludvig Syversenin kanssa.


.

Sirkus Sariola 1949

Jos suomalaisia pyytää mainitsemaan jonkun sirkuksen nimen, aika usein tulee vanhemmilta ihmisiltä vastaukseksi Sirkus Sariola, vaikka se ei toiminut kuin viisi vuotta 1949–1953. Yläkuvassa on Sirkus Sariolan ohjelmalehden kansi  ensimmäiseltä toimintavuodelta. Teltta oli halkaisijaltaan 34 metrinen ja siihen mahtui 2 500 henkilöä. Silloin ei istuttu yksittäisillä istuimilla vaan pitkien lankkujen päällä, joihin mahtui paljon enemmän ihmisiä kun oikein pakattiin.

Tuossa ohjelmalehden kannessa kerrotaan, että suomalainen sirkus viettää 50-vuotisjuhlaansa. Sen mukaan suomalainen sirkus syntyi siis 1899. Mitähän sillä tarkoitettiin?

Sirkus Ducander perustettiin 1896 ja sitä pidetään ensimmäisenä suomalaisena sirkuksena. Tuossa ohjelmalehden takasivulla mainostetaan, että Suomen Tivoli on perustettu 1881. Nykyään Suomen Tivoli ja Tivoli Sariola kertovat, että J.A.W. Grönroos aloitti varsinaisen tivolitoiminnan Keravalla 15.6.1888. Hänen ensimmäisessä tivolissaan oli ampumarata, nuolen- ja renkaanheittokuja, onnenpyörä sekä teltta, jossa esiintyivät siihen aikaan suositut voimamiehet ja voimistelijat. Jo vuonna 1882 taidesukkeloitsijat Gustaf ja Alexander Westerlund käyttivät akrobatia-esityksestään ensimmäisen kerran nimitystä sirkus.

Mutta mikään näistä vuosista ei natsaa tuon 50-vuotisjuhlan kanssa. Joku varmaan tietää kertoa mitä sillä tarkoitettiin?

Tässä vielä alhaalla nuoren Björn Gammalsin muistiinpanoja vuodelta 1949. Onneksi jotkut ovat pistäneet näitä asioita muistiin.