Cirkulära Notiser

Vaikka en osaa kunnolla ruotsinkieltä, niin Cirkulära Notiser on mielestäni lehti, joka on pakko tilata. Tätä sirkusalan lehteä julkaisee Akademien för Cirkuskonstens bevarande i Sverige eli arkikielellä sanottuna Ruotsin Sirkusakatemia. Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa ja vuosikerta 340 kruunua eli 35 euroa. Lisätietoa täältä.

Sirkuskolikko

Vuonna 2006 Sirkus Finlandia juhlisti 30-vuotista taivaltaan lyömällä kolikoita. Kolmella eurolla asiakkaat saivat lyödä itselleen muistokolikon. Kolikon toisella puolella oli Leena Jurvakaisen vuonna 1976 piirtämä sirkushevosen pää ja toisella puolella Sirkus Finlandian silloinen logo. Useimmiten vasaran vartijana seisoi PR-päällikkö Björn Gammals. Kaikilla esiintymispaikoilla sitä ei kuitenkaan ollut.

Kolikot olivat kuparia. Muutama hopeinenkin lyötiin. Asiakas sai käteensä sileän, pyöreän kuparilaatan, joka asetettiin lyöntialustalle. Päälle sovitettiin muotin pääliosa ja sitten isolla vasaralla paukautettiin napakasti päälle ja kolikko oli valmis. Montakohan niitä kaikkiaan lyötiin? Ja kumpi noista puolista on kruunu ja klaava?

Sirkustirehtööri Carl-Gustaf Jernström seuraa vierestä, kun Björn Gammals opastaa 

Ruotsin Sirkusakatemian Roy Himseliä kolikon iskemisessä.

Kommentit:

Hopeisia kolikoita lyötiin tasan 100 kpl. Jokainen niistä laitettiin pieneen muovirasiaan, joka numeroitiin. Hopeakolikon omistajat on luetteloitu. Kuvassa Björn Gammalsin nr. 1.

.

Cirkulära Notiser

Nyt on se aika jolloin viimeistään pitää tsekata ensi vuoden lehtitilaukset. Yksi meille sirkusihmisille tärkeimmistä lienee ruotsalainen Cirkulära Notiser. A4-kokoinen lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa ja sen vuosikerta maksaa 330 kruunua eli 38 euroa. Lehdessä on korkeatasoisia valokuvia ja asiantuntevia juttuja koko sirkusmaailmasta, mutta varsinkin Pohjoismaista, Suomi mukaanlukien. Lehteä julkaisee Ruotsin Sirkusakatemia, jolla on myös mahtavat arkistot ja sirkusmuseo takanaan. Parikymmentäsivuisen lehden levikki on vain reilu 500 kpl, mutta lehden anti on moninkertainen. Suosittelen. Tuossa lehden kansikuvassa on Aleksi Martin eli Martti Peltonen.

Lehden vastaava päätoimittaja on Roy Himsel, joka tässä toissakesäisessä kuvassa poseeraa Sirkus Finlandian emeritus-tirehtöörin Calle Jernström Seniorin kanssa (kuvassa oik.).

Sariolan historiaa talteen

Maaliskuun 25. päivänä oli Keravan museossa historiallinen tapahtuma. Sariolan suvun haarat luovuttivat osan arkistostaan Keravan museolle. Lahjoitus käsitti osan Jaffu Sariolan arkistosta. Lahjoituksen teki Jaffu Sariolan vanhimman lapsen Tauno Sariolan tytär Outi Strid. Lahjoitetussa materiaalissa oli kirjeenvaihtoa, sopimuksia ja muuta materiaalia. Osa materiaalista käsitteli rajan takana ollutta Karhumäen Tivolia.

Tilaisuudessa olivat edustettuina Jaffu Sariolan lapsista viisi. Paikalla oli Taunon, Sadun, Soilikin, Unton ja Matin jälkeläisiä. Jaffu ja Helmi Sariolalla oli yhdeksän lasta: Tauno, Satu, Sinikka, Soilikki, Toivo, Matti, Veikko, Kalle ja Unto. Veikko kaatui sodassa.

Lahjoituksen otti museon puolesta vastaan vs. johtaja Leena Karttunen ja museoamanuenssi Tommi Uutela. Leena Karttunen kertoi, että kyseessä on pesämuna, minkä ympärille museolla on tarkoitus systemaattisesti kerätä Sariolaan liittyvää materiaalia. Museolla on ennestään Sirkus Sariolan rumpalin Valde Larimon leikekirja. Lähtökohtana on siis keravalaislähtöinen viihdetoiminta sisältäen tivolin, sirkuksen ja elokuvan. Jaffu Sariola ja isänsä J.A.W. Grönroos olivat uranuurtajia kaikissa näissä. Museon suunnitelmissa on aiheeseen liittyvän näyttelyn järjestäminen parin vuoden kuluttua.

Sariolan suku pyörittää edelleen kahta tivolia, Suomen Tivolia ja Tivoli Sariolaa. Suomen Tivolin tulevasta kiertueesta kertoi Lulu Sariola ja Tivoli Sariolan kiertueesta Ville Sariola. Molemmat edustavat kuudetta sukupolvea. Edessä ovat Sariolan suvun 125-vuotisjuhlakiertueet.

Kuvissa Sirkus Sariolan ensimmäisen vuoden juliste vuodelta 1949 ja Suomen Tivolin simpanssijulste. Simpanssijulisteen on tenyt kuvataiteilija, akrobaatti ja hyväntekijä Veikko Hursti. Julisteet kuuluvat Ruotsin sirkusakateman arkiston kokoelmiin.

Lähde: Markku Aulanko

Kommentit:

Loistavaa! Sukututkijoitakin kiinnostavaa! Etukäteiskiitoksin RRR! 

Zoo Cirkus 1946

Trolle Rhodinin Zoo Cirkus toimi Ruotsissa 1941–1963. Rhodinin dynastian sirkushistoria alkaa jo vuodesta 1899, kun Carl Rhodin perusti oman sirkuksensa. Hänen lempinimensä oli Brazil Jack ja sillä nimellä pyörii sirkus edelleen Ruotsissa saman suvun hallinnassa.  Zoo Sirkus vieraili tiheään myös Suomessa.

Tämä juliste vuodelta 1946 on Ruotsin Sirkusakatemian kokoelmista. Ruotsin Posti teetti siitä maksikortin kun ruotsalainen sirkustaide täytti 200 vuotta 10.10.1987.

Cirkus Schumann Ruotsissa

Circus Schumann oli hyvin vanha saksalainen sirkus, joka muutti Tanskaan 1916. Tanskalaisina he pysyivätkin viimeiseen näytökseensä asti vuonna 1982. He käyttivät nimitystä Tanskan Kansallissirkus ja ilmoittivat olevansa Skandinavian suurin sirkus. Cirkus Schumann oli tuttu vieras myös Ruotsissa vuosina 1875–1969.

Nämä julisteet Ruotsin Sirkusakatemian kokoelmista ovat 1950-luvun puolivälistä. Ruotsin Posti teetti niistä maksikortit kun ruotsalainen sirkustaide täytti 200 vuotta 10.10.1987. Yläkuvan postimerkissä esiintyy ruotsalainen nuorallakävelijä Reino. Alimmaisen julisteen tekijän tunnistaa tyylistään. Hän on tanskalainen taiteilija Oskar Knudsen (1898–1971), joka aikanaan maalasi valtavan määrän julisteita sirkuksille.

Jättiläinen Myllyrinne

Viime vuoden loppukesällä kerroin Väinö Myllyrinteestä tässä blogissani. Jatkan sitä vielä hiukan tällä kuvalla. Tässä ruotsalaisessa julisteessa houkutellaan Boråsin asukkaita katsomaan jättiläistä, joka viipyi paikkakunnalla vain seitsemän päivää. Vuosiluku on jo unohtunut.

Tämä juliste oli näytteillä myös Turun Linnassa järjestetyssä Yhtä sirkusta -näyttelyssä 2002–2003. Näyttelyluettelossa julistetta ei mainittu. Siellä oli esillä myös Myllyrinnettä esittävä nukke. Markku Aulanko kertoi, että paikalla vieraili myös Ruotsin Sirkusakatemian jäseniä ja joku heistä kertoi käyneensä katsomassa Myllyrinnettä juuri Boråsissa. Hänet tuotiin paikalle henkilöautolla. Se oli kuulemma jotenkin epätodellinen kokemus, kun pikkuautosta kömpi ulos 2,5 metrinen mies. Siinä jäivät lähellä olevat seisomaan suu ihmetyksestä auki.

Helmiä lahden takaa

Monista yrityksistä huolimatta Suomeen ei ole vielä saatu arkistoa, joka keräisi ja huolehtisi siitä valtavasta määrästä aineistoa, joka pikkuhiljaa kulkeutuu kaatopaikoille vahojen sirkuslaisten perinnönjakojen yhteydessä. Mitä enemmän me tietäisimme menneisyydestä, sitä helpompi olisi kulkea tulevaisuuteen. Onneksi meillä on fiksuja naapureita. Ruotsin Sirkusakatemia on jo kauan säilönyt pohjoismaista sirkuskulttuuria jälkipolville nähtäväksi. Sieltä nämäkin kaksi julistetta ovat kotoisin. Kuka se sanoikaan, että sillä aikaa kun suomalaiset yrittävät läpi harmaan kiven, ruotsalaiset kiertävät sen?

Yläkuvassa yksi Cirkusakademienin julisteaarteista. Suomalainen Cirkus Panakos eli vajaat kaksi vuotta 1957–1958 ja katosi sitten kuin tuhka tuuleen.

Alakuvassa Suomen Tivolin Sirkuksen vanha juliste ilmeisesti ennen sotia, sillä taikuri Julius Sundman käytti nuorempana taiteilijanimeä Julius Leoni.