Katumainokset • Street posters

Tienvarsijulisteet ovat yksi tehokkaimmista sirkusten nainosvälineista. Niilä tavoitetaan varmasti melkein kaikki lähiseudun asukkaat. Niillä luodaan ihmisille myös mielikuva sirkuksen tasosta. Kuten kaikessa muussakin mainonnassa. Katukylttien huomioarvo on korkea. Netti- ja lehtimainonnalla ei nykyään päästä samanlaiseen. Tässä muutama esimerkki vuosien takaa.

Sirkus Finlandia askarteli näitä asetelmia 70-luvulla.

Italialainen Circo Citta di Roma vieraili Suomeaa 1977.

Sirkus Finnstarin taulu kiinnitti huomion 1990.

Sirkus Apollon julisteet liimattiin vanerilevyille 2002.

Sirkus Caliba mainosti näin 2005.

Sirkus Florentino syntyi Suomeen 2007.


.

Lippukioskit • Ticket kiosks

Cirkus Scala, Sweden 1971.

Kiertävien perinteisten sirkusten lipunmyyntikioskit ovat kaikki erilaisia, tottakai. Tässä muutamia uusia ja vanhoja kioskityyppejä ulkomailta. Osa näistä sirkuksista on vieraillut Suomessakin. Kiertävä sirkus rakentaa kioskinsa tietysti pyörien päälle. Niiden ongelmana usein on perävaunuun rakennetun kioskin korkea maavara. Sitä varten joudutaan väsäämään ylimääräisiä askelmia ja liuskia, jotta asiakas ylettyisi helposti asioimaan lippuluukulla. Jokunen sirkus on kyllä onnistunut madalluttamaan asiointipisteitä niin alas, että asiakas voi asioida ilman kiipeämistä korokkeille. Rekan kyydistä maahan nostettavaa isoa lipunmyynti-konttia en ole vielä nähnyt.

Circo Citta di Roma, Italia 1977.

Cirque Alexis Gruss, France.

Cirkus Maximum, Sweden.

Cirkus Arena, Danmark.

Cirkus Dannebrog, Danmark.

Cirkus Eurooppa, Nokia, Finland 2007.

Moscow State Circus, Nottingham, United Kingdon 2018. 

Circus Renz, Orivesi, Finland 2002.

Cirkus Scott, Sverige.

Zippos Circus, Hyde Park, London, United Kingdom 2015. 

Ainakin Suomessa suurin osa sirkuslipuista myydään jo etukäteen netin kautta. EsImerkiksi Sirkus Finlandia ja Sirkus Tähti myyvät pääsylippujaan Ticketmasterin kautta. Trokareitakin löytyy netistä, mutta niitä on syytä varoa, sillä niiden hinnat ovat jopa kaksinkertaisia. Mutta lippukioskeja siis tarvitaan edelleen. Meillä Suomessa ne useimmiten nimetään sanalla Kassa. Minusta sana Lippukioski olisi parempi. Tässä alhaalla vielä muutama kuva kiinteiden sirkusten lipunmyyntipisteistä.

The Monte-Carlo International Circus Festival, Monaco 2012.

The Bolshoi State Saint-Petersburg Circus, Russia 2012.

Circus Hippodrom, Great Yarmouth, United Kingdom 2017.

Cirque Berserk, Theatre Royal, Nottingham, United Kingdom 2018. 

.

Vanhat lippukioskit • Old Ticket Boxes

Yläkuvassa jonkun suomalaisen tivolin sisällä olleen sirkusteltan lipunmyyntikoppi eli kassa. Teltan sisäänkäynnin vieressä mainostaulussa näkyy nimet Gentleman Jack, Anna-Lisa ja Avenius.

Tässä on näkymä kassan sisäosaan. Ei varmaan ollut kovin viihtyisä työpaikka. Kuva lienee 1950-luvulta. Samanlaiset lippukopit olivat myös tivolien side-show -telttojen edessä.

Varsinkin pienemmissä kiertävissä sirkuksissa lipunmyynti tapahtuu tänäänkin yksinkertaisesti asuntovaunun ikkunasta. Niinkuin tässä Zoo Cirkus Sandorissa joskus 50–60 -lukujen vaihteessa, useammalla eri  nimellä. Lipunmyyjänä toimii Sandor Kleinbarthin vaimo Elise "Lisje" Kleinbarth (os. Althoff).

Ruotsalainen Cirkus Scala vieraili Suomessa useampana vuonna 60–70 -luvuilla. Se oli iso, menestynyt sirkus. Sisäänkäynti oli komea rakennelma. Keskeltä fasadia pääsi sirkusalueelle. Sen molemmin puolin oli lipunmyynnit.

Vuonna 1977 Ohjelma-Apu Oy:n johtaja Janne Hakulinen toi Suomeen italialaisen suursirkuksen Citta di Roma. Kalusto oli loisteliasta. Kassavaunun katolla loisti valokyltti "Biglieteria". Sirkuksen johtaja oli Elio Bizzarro ja hänellä oli suomalainen vaimo, jonka nimen jo hukkasin.

Pieni tanskalais-sirkus Stella Nova saapui maahamme 1983 ja viihtyi täällä kahdeksan vuotta peräkkäin. Lippukioskina toimi sitä varten teipattu asuntovaunu. Sirkuksen johtohahmot olivat Ulla ja Jack Steckel. Ulla puhui hyvin suomea. Sitä hän oli opetellut jo aiemmin kiertäessään Suomea äitinsä ja isänsä kanssa tivoleissa. Isä oli kuuluisa taikuri Spinoza.


.

Sirkusfriikki • Circus Freak

Kari Nieminen ja Björn Gammals Sirkus Finlandiassa 10.4.2015. 

Joo. Kyllä. Myönnän olevani sirkusfriikki. Jotkut kavereistanikin ovat sirkusfriikkejä. Esimerkiksi nämä Markku Aulanko ja Björn Gammals, jotka kaiken lisäksi ovat käveleviä sirkuksen tietosanakirjoja. On meitä sirkusfriikkejä paljon muitakin, mutta jätetään nyt mainitsematta, koska osa ei ole vielä tullut selvästi ulos kaapistaan.

Friikki-sana tulee englannista, niinkuin nykyään kaikki uudet termit. Sana freak käännetään suomeksi termeillä outo, oikku, päähänpisto, outo tyyppi, intoilija, kummajainen ja luonnonoikku. Englannissa sanalla on siis hiukan kahelimpi kaiku kuin meillä. Meillä ihan täysjärkinenkin voi olla jonkun asian friikki. Meillä friikki on jonkin (harrastus)alan intohimoinen, siihen vihkiytynyt harrastaja.

Nörtti-sana taitaa liipata aika läheltä friikki-sanaa, mutta se ei oikein istu vanhaan mieheen. Nörtti on arkikielessä käytetty ilmaus innokkaasta tietotekniikan, musiikin tai vastaavien asioiden harrastajasta. Stereotyyppisessä merkityksessään nörtti on harrastukseensa syventynyt ja sosiaalisesta elämästä hieman syrjäytynyt.

Toinen nörtille sukua oleva ilmiö on giikki (engl. geek). Geek saatetaan nykyisin määritellä ”sosiaalisesti lahjakkaaksi, ulkonäöstään huolehtivaksi nörtiksi”, joka on intohimoisen kiinnostunut jostakin tekniikkaan tai populaarikulttuuriin liittyvästä asiasta.

Markku Aulanko norsun parturoitavana Circo Citta di Romassa 1977.

.

Paussiklovni | Reprise clown

Vuonna 1977 Suomessa kiersi italialainen sirkus Citta di Roma. 

Tässä paussiklovni viihdyttää yleisöä maneesipoikien vaihtaessa maneesin mattoa. 

Hän kuuluu ilmeisesti Zacchinin musikaaliseen klovniryhmään.

Klassisen sirkuksen yksi peruselementeistä on klovni. Pääpiirteissään klovnien tehtävät voi jakaa kahteen osaan: paussiklovnit ja numeroklovnit. Joissakin sirkusnäytöksissä sama klovni hoitaa molemmat tehtävät, joissakin on erikseen klovnit kumpaankin tehtävään.

Espanjalainen klovni Totti Alexis on riisunut itsensä alushousuisilleen katsomossa 

ja huomio on taattu. Monikaan ei huomaa, kun samaan aikaan lähes pimeälle maneesille 

kannetaan seuraavan esiintyjän rekvisiittaa. Sirkus Finlandia 2013.

Numero- eli entrée-klovneilla on oma numeronsa sirkusesityksessä. Paussi- eli reprise-klovnit esiintyvät sirkusnumeroiden välissä yrittäen kiinnittää yleisön huomion itseensä sillä aikaa kun maneesipojat vievät edellisen artistin tarvikkeet pois maneesilta ja tuovat seuraavan taiteilijan rekvisiitan paikalle. Paussiklovni koheltaa yleisön edessä niin kauan, että maneesi on kunnossa seuraavalle artistille.

Amerikkalainen klovni Michelle Musser touhuaa valokeilassa ja The Astronauts -ryhmä 

kokoaa semaforiaan keskelle maneesia. Sirkus Finlandia 2015.

Paussiklovnilla on sirkustirehtöörin lisäksi tärkeä tehtävä pitää yleisön mielenkiinto vireänä. Fiilinki putoaisi äkkiä, jos yleisön pitäisi seurata hiljaisuudessa vain jonkun rekkitangon pystyttämistä. Esitykseen ei saa tulla katkoja.


.

Ilman huviveroa yli 30 vuotta

Suomalaiset sirkus- ja varieteeihmiset hymisivät hiljaa itsekseen eilen. Jotkut jopa juhlivat sitä. Meidän on syytä muistaa, että 15.8.1980 tehtiin päätös lopettaa huviveron kerääminen. Kokonaan huvivero poistettiin seuraavana vuonna. Useista taidemuodoista ja monenlaisesta hauskanpidosta tuli sallittua viihdettä. Siitä ei enää rangaistu. Suurimmillaan huvivero oli 50 % pääsylipputuotoista. Jo 1800-luvulla rokotettiin huvitilaisuuksien järjestäjiä eri tavoilla. Huvivero perustui vuonna 1914 annettuun Venäjän keisarilliseen säädökseen "Armollinen asetus julkisista näytännöistä ja huvitilaisuuksista kannettavasta väliaikaisesta verosta". Huomioikaa sana väliaikainen.

Hyvä, että huvivero poistettiin. Se ehti kuitenkin tuhota monta viihdealan yritystä, artisteista puhumattakaan. Sirkus-ja tivolikulttuuri oli yhteen aikaan häviämässä kokonaan Suomesta. Tänään on tilanne toisin. Suomalaisten klassisten sirkusten vuotuiset katsojamäärät lähenevät kohta 300 000 rajaa.

Oheiset sirkuskuvat ovat huviveron viimeisiltä vuosilta. Yläkuvassa Sirkus Finlandian auto kurvaa sirkuskentälle Hämeenlinnassa. Alhaalla Markku Aulanko Suomessa vierailleen Circo Citta di Roman norsun parturoitavana. Alimmaisena kuva Tampereen Teatterikesästä 70-luvun lopuilla. Helppoheikin Markkinateatterin klovni Rainer Kaunisto viihdyttää yleisöä Saukonpuistossa.

Juri Nikulin Suomessa 1977

Suomessa oli 1977 sirkuksia ruuhkaksi asti. Edellisvuonna perustettu Sirkus Finlandia, italialainen Circo Citta di Roma, saksalainen Sirkus Europa ja Moskovan Suuri Sirkus. Sirkus Lapponiankin piti lähteä liikkeelle, mutta se ei toteutunutkaan. Moskovan sirkus kiersi keväällä Turun, Lahden, Oulun ja Helsingin. Jos oli edelliskerralla vähän eläimiä, niin nyt oli vielä vähemmän – vain hevoset. Koko ryhmän koko oli 67 henkeä.

Kiertueen ehdottomasti suurin vetonaula oli maailmankuulu klovni Juri Vladimirovich Nikulin (18.12.1921–21.8.1997). Hän oli myös näyttelijä ja maneesimestari. Uransa aikana hän vastaanotti lähes kaikki mahdolliset venäläiset ansiomitalit ja kunniamaininnat. Hän on saanut kuvansa postimerkkiinkin.

Circo Citta' di Roma

Vuonna 1977 maatamme kiersi italialainen sirkus, jonka tuotti maahan Ohjelma-Apu Oy. Circo Citta' di Roma on kotoisin Sisiliasta. Sirkuksen johtaja Elio Bizzarro vei vihille suomalaisen Maisa-neidin Kouvolasta 1967. Tämä selittää, miksi joku saa pähkähullun idean ajaa sirkuskaravaaninsa 6 000 km päähän kylmään pohjolaan. Elokuussa jo kerroin tästä sirkuksesta, mutta Björn Gammalsin kätköistä löytynyt ohjelmalehti toi mieleen muistot selkeämmin. Muuten ohjelmalehti oli suomenkielinen, mutta ohjelma oli kirjoitettu italiaksi. Ehkä siten on helpompi muutellla sitä matkan varrella, kun kukaan ei ymmärrä mitä siinä sanotaan.

Sirkuksen nimi on suomeksi Rooman kaupunki. Nimi johtuu siitä, että aikoinaan Firenzessä valtava tulva tuhosi koko sirkuksen kaluston. Silloin Rooman kaupungin asukkaat keräsivät kolehdin, jolla sirkus saatiin taas pystyyn. Mikä sirkuksen nimi oli ennen sitä, ei ole minulle vielä selvinnyt. Hallitsevana tässä sirkuksessa näytti olevan sirkussuku Florans Bizzarro.

Sirkus valitti ohjelmalehdessään, ettei Suomeen saanut tuoda villieläimiä. Norsu toki oli mukana. Samoin sirkuksen johto valitti Suomen järjetöntä huviveroa – ilmeisesti tuottajana olleen Ohjelma-Avun Janne Hakulisen suulla.

Ohjelmasta Tampereella on yhä mielessä kolme kohtaa. Kääpiö Ivan Carlo esitti voimamiestä, elefantti esitti parturia uhrinaan Markku Aulanko (alakuvassa) ja Pinocchio-kuvaelma. Tietenkin mieleen jäi myös suomenkielinen juontaja Maisa Bizzarro, yläkuvassa miehensä Elion kanssa ohjelmalehden sivulla.

Kommentit:

Olin katsomassa Citta do Roman myös Jyväskylässä ja taas jouduin avustajaksi, tällä kertaa voimakääpiö Ivan Carlon numeroon. Minut pistettiin makaamaan pitkin pituuttaan penkille, mihin oli kiinnitetty jonkinlaiset ketjut. Penkin kummallekin puolelle asetettiin keittiöjakkarat. Ivan Carlo kiipesi jakkaroiden päälle seisomaan ja otti kejuihin kiinnitetyn suukappaleen suuhunsa ja nosti koko systeemin suuhunsa. Hitaasti hän heijasi koko systeemiä edestakaisin.

 t. Markku Aulanko

Äänekkäät sirkusautot

Enpä ole muutamaan vuoteen enää kuullut sirkusten kaiutinautojen mainoksia ulkona liikkuessani. Viimeksi taisi olla kolme-neljä vuotta sitten. Olisikohan syynä kuntien järjestyssäännöt vuonna 2003 korvannut järjestyslaki, jossa mm. kielletään yleisen järjestyksen häiritseminen meluamalla tai muulla vastaavalla tavalla. Kieltämättä se olikin joskus aika puuduttavaa, jos kuuluttajalla oli kovinkin ärsyttävät maneerit puheessaan.

Tässä kuvia noista kulta-aikojen kaiutinautoista. Ylhäällä Sirkus Finlandian korea Talbot. Alhaalla Sirkus Apollon Hiace vuonna 2004, Sirkus Florentinon Volvo perustamisvuonnaan 2007, italialaisen Circo Citta di Roman Ford joskus 1976–78, Björn Gammalsin oma Datsun-maasturi Sirkus Kalevan käytössä 1984 ja tanskalaisen Sirkus Stella Novan Saab 80-luvun lopussa.

www.sirkusfinlandia.fi
www.sirkusflorentino.com

Kommentit:

Tuo Talbotti oli jo "legenda eläessään": muistaakseni vain muutamat vaihteet toimivat ja talvella sai olla taskussa bussimatkarahat varmuuden vuoksi ...

Citta di Roma

Joskus seitkytluvun lopulla Tampereella vieraili italialainen Circo Citta di Roma. Erikoista ohjelmassa oli parturoiva norsu. Yläkuvassa Markku Aulanko saa lopuksi vesiämpärin päähänsä. Toisella puoliajalla nähtiin hieno teatterimainen näytelmä Pinokkiosta valaan vatsassa.

Sirkuksella oli hieno kalusto. Kromi kiilsi ja valot välkkyivät. Muistelen, että sirkuksen johdossa oli joku suomalaissyntyinen rouva, joka toimi myös juontajana.
.