Vanhat lippukioskit • Old Ticket Boxes

Yläkuvassa jonkun suomalaisen tivolin sisällä olleen sirkusteltan lipunmyyntikoppi eli kassa. Teltan sisäänkäynnin vieressä mainostaulussa näkyy nimet Gentleman Jack, Anna-Lisa ja Avenius.

Tässä on näkymä kassan sisäosaan. Ei varmaan ollut kovin viihtyisä työpaikka. Kuva lienee 1950-luvulta. Samanlaiset lippukopit olivat myös tivolien side-show -telttojen edessä.

Varsinkin pienemmissä kiertävissä sirkuksissa lipunmyynti tapahtuu tänäänkin yksinkertaisesti asuntovaunun ikkunasta. Niinkuin tässä Zoo Cirkus Sandorissa joskus 50–60 -lukujen vaihteessa, useammalla eri  nimellä. Lipunmyyjänä toimii Sandor Kleinbarthin vaimo Elise "Lisje" Kleinbarth (os. Althoff).

Ruotsalainen Cirkus Scala vieraili Suomessa useampana vuonna 60–70 -luvuilla. Se oli iso, menestynyt sirkus. Sisäänkäynti oli komea rakennelma. Keskeltä fasadia pääsi sirkusalueelle. Sen molemmin puolin oli lipunmyynnit.

Vuonna 1977 Ohjelma-Apu Oy:n johtaja Janne Hakulinen toi Suomeen italialaisen suursirkuksen Citta di Roma. Kalusto oli loisteliasta. Kassavaunun katolla loisti valokyltti "Biglieteria". Sirkuksen johtaja oli Elio Bizzarro ja hänellä oli suomalainen vaimo, jonka nimen jo hukkasin.

Pieni tanskalais-sirkus Stella Nova saapui maahamme 1983 ja viihtyi täällä kahdeksan vuotta peräkkäin. Lippukioskina toimi sitä varten teipattu asuntovaunu. Sirkuksen johtohahmot olivat Ulla ja Jack Steckel. Ulla puhui hyvin suomea. Sitä hän oli opetellut jo aiemmin kiertäessään Suomea äitinsä ja isänsä kanssa tivoleissa. Isä oli kuuluisa taikuri Spinoza.


.

Zoo Cirkus Sandor

Ossi Elstelä (18.5.1902–10.4.1969) ja Alexander Sandor Kleinbarth (1895–1983) päättivät keväällä 1953 teettää purjekankaasta sirkusteltan helsinkiläisessä Ringing-telttatehtaassa. Siihen mahtui 500–600 henkeä. Sirkus sai nimen Zoo Sirkus Sandor ja ensi-ilta oli Porvoossa vappuna 1953. Suomalaisille on aina ollut vähän vaikeaa kirjoittaa tuo z-kirjain oikein päin.

Koska Kleinbarthin väki oli unkarilaisia, toiminta tapahtui Elstelän nimissä. Seurueeseen kuului myös Tuukka Soitso, joka oli Elstelän sihteeri. Sandorin uskollinen eläintenhoitaja oli Ernst Späth (1900–1983). Kleinbarthin perheen äiti oli Elise "Lisje" os. Althoff (k. 1957). Tytär Edith oli jo täysverinen huippujonglööri. Perhe saapui Suomeen 1950.

Sirkuksen mukana kiersi itävaltalaisen Alfred Pitschin ampumarata. Hän oli asunut Suomessa vuodesta 1937 ja oli naimisissa suomalaisen kanssa. Näytös kesti pari tuntia ja väliajalla oli mahdollisuus tutustua eläintalleihin. Ohjelma meni suunnilleen näin:
• A. Kleinbarth, opetettuja eläimiä (Sandor Kleinbarth)
• Edith, huippuluokan jonglööri (Edith tai Edit Kleinbarth)
• Jack Morton, veitsenheittäjä (Alfred Pitsch)
• Sisko & Veikko, voimaa ja taitoa (Sirpa Sandström ja Arvo Hiltunen)
• Taikuri
• Freulein Maud, opetettuja kyyhkysiä
• Miss Sirpa, tyttö ilman luita
• The Wictor, polkupyöränumero (suomalainen)
• Maneesipellet
30 eläintä ja 15 hauskaa esitystä

Tuo alla näkyvä ilmoitus on tamperelaisesta Kansan Lehdestä 3.7.1959. Muut kuvat Sandorin kuva-albumista. Sirkus-sana kirjoitettiin näköjään välillä suomeksi, joskus englanniksi ja välillä ruotsiksi.

Lähde: Edit Sandor Kleinbath, Balleriina hevosen selässä.