Palle

Enpä osaa sanoa kuuluuko Palle tänne sirkusjuttujen joukkoon, mutta mielelläni hänet tänne sijoittaisin. Niin paljon iloa hän on ympärilleen luonut, varsinkin vaikeina sota-aikoina. Hän oli kirjailija, sanoittaja ja radiotoimittaja. Toisen maailmansodan aikana hän työskenteli valtion propagandatoimistossa ja sanoitti lauluja, joilla nostatettiin taisteluhenkeä. Monet näistä lauluista kiellettiin sodan jälkeen. Niistä ehkä tunnetuin oli Silmien välliin -sotakupletti.

Palle perusti Propaganda-aseveljet, joka järjesti viihdettä sotilaille sodan aikana. Pallella oli sormensa pelissä tuon Julius Sundmanin taikurikirjankin kanssa. Kaikesta huolimatta hän  joutui kärsimään koko loppu elämänsä sodan aikisesta toinminnastaan. Siviilissä Palmroth toimi muun muassa Chymoksen sosiaali- ja mainospäällikkönä, Suomi-Filmin myyntipäällikkönä ja elokuvavalmistamo Opuksen toimitusjohtajana.

Reino Wilhelm Palmroth (2.4.1906–2.5.1992) käytti salanimiä Lari, Palle, Palle-setä, Parkka, R. H., M. Turma ja Reino Hirviseppä. ”Palle ja Jorkka” esittäjäparina olivat Palmroth ja Georg Malmstén. Hänet ylennettiin reservin majuriksi 1965 ja kamarineuvoksen arvon hän sai 1982. Sodan jälkeen Palmroth perusti Helsinkiin Iloisen Teatterin, jonka sisäasianministeri Yrjö Leino lakkautti poliittisista syistä.

Minä pidän värikkäistä, uskaltavista ihmisistä. Perässähiihtäjiä löytyy joka korttelista.

Sirkus Mylly Tampereella 1952

Punainen Mylly oli jatkoa sisäministerin lakkauttamalle Iloiselle teatterille, jonka Ossi Elstelä ja Reino "Palle" Hirviseppä perustivat vuonna 1945. Iloisen teatterin esitykset kiellettiin ulkopoliittisesti arkaluontoisina. Punainen Mylly revyyteatteri toimi 1946–1965 Helsingissä Hämäläisen osakunnan juhlasalissa, joka nykyään tunnetaan paremmin Tavastia-klubina. Olympiavuonna 1952 päätettiin ottaa Suomeen saapuvasta turistimassasta kaikki mahdollinen irti. Punainen Mylly perusti Sirkus Myllyn, joka kesän aikana kiersi pääkaupungin ulkopuolellakin. Sirkus ei ollut mikään kultakaivos ja niinpä se lopetettiin samana vuonna.

Sirkuksen julisteessa ohjelma esiteltiin näin:
Sandor / unkarilainen hevoskouluttaja, koirat, apinat, ponit ja sebra
2 Hemadas / huimapäiset ilma-akrobaatit Ringling Bros’ista USA:sta
3 Powers / suomalaiset valioakrobaatit
Pikku-Kalle / klovni
Mlle Edith / suloinen ranskatar, jonglööri (Edith Kleinbarth)
Magda Sommer & partnerin / vauhti- ja tasapainoesitys pyörivässä kehässä (rhönrad)
3 Truzzi / italialaiset musikaaliset klovnit
The Virgianis / trampoliininumero Englannista
Veikko ja Sisko / amatöörikilpailun voittaneet nuoret taiteilijat

Sirkus Mylly saapui myös Tampereelle ja asettui VPK:n talon pihalle viikoksi. Ylläoleva ilmoitus oli Hämeen Yhteistyössä 14.06.1952. Ilmoituksessa mainitut kaikki eläinnumerot olivat ilmeisesti Sandor Kleinbarthin. Iloiset Nokipojat -ryhmällä tarkoitetaan 3 Powers -ryhmää. Katukivi Sinfonikot olivat ehkä nuo musikaaliset klovnit. Kaiken kaikkiaan 18 numeroa ja artisteja 7 eri maasta.

Punainen Mylly

Sirkus Myllystä on ollut jo aikaisemmin juttua. Sirkuksen omisti Punainen Mylly, joka oli Helsingissä toiminut Ossi Elstelän ja Anna-Liisa Hämeensalon vetämä revyyteattteri. Se toimi pitkään Hämäläisten talolla eli Hämiksellä Helsingin Kampinkadulla, joka nykyään on nimeltään Urho Kekkosen katu.

Punainen Mylly aloitti toimintansa vuonna 1945 revyyllä nimeltä Lähtölaukaus, minkä oli käsikirjoittanut Palle eli Reino Hirviseppä. Viimeinen esitys joulukuussa 1964 oli uusinta samasta Lähtölaukauksesta. Revyyn ohjelma koostui lyhyistä sketseistä, tanssi- ja musiikkinumeroista. Orkesteriin ovat kuuluneet mm Tauno Marttinen. Ohjelmassa oli mukana lähes poikkeuksetta ainakin yksi varieteenumero. Mukana ovat olleet mm. Edy Hyyppä, Keijo Invenius, The 3 Amicos jne.

Esitykset sisälsivät usein paljasta pintaa, mikä oli jonkin verran paheksuttavaa. Itseään arvostavat lehdet eivät juurikaan kirjoittaneet asiallisia arvosteluja. Tekijöiden joukossa oli usein mm. Repe Helismaa ja Toivo Kärki, jotka katsottiin pilipalihuumorin edustajiksi. Se ei ollut kulttuuria. Peacock-teatterissa toiminut Uusi Iloinen Teatteri eli UIT noudatti pitkälti samaa rakennetta, mutta ilman varieteenumeroita.

Kuvissa oleva ohjelmalehti koskee vuotta 1959, jolloin teatteri toimi Alppilan kesäteatterissa. Ohjelmalehti oli 44-sivuinen vihkonen, joka oli täytetty lähinnä mainoksilla. Mainosten lomassa on 13 kuvaa, mitkä liittyivät esitykseen, joka oli nimeltään Satu Persiasta. Ohjaus oli Ossi Elstelän. Ohjelmalehti on Esiintyvät Taiteilijat ry:n arkistossa.

Punaisen Myllyn tarina kerrotaan vuonna 2008 ilmestyneessä erinomaisessa kirjassa nimeltä Punainen Mylly. Sen ovat koonneet ja kirjoittaneet Jukka Pennanen ja Kyösti Mutkala ja se perustuu valokuvaaja Vilho Uomalan kuva-arkistosta löytyneeseen kuva-aineistoon.

Punaisen Myllyn Baletin vakiotanssijoihin kuului monta vuotta mm. Leena Rintala, joka sittemmin kiersi Tom Hertellin ryhmässä Pohjois-Suomea. Se on sitten oman juttunsa väärti.

Kommentit:

xxxxxxxxxxxxxxxxx

Lienen eniten Punaisen Myllyn näytöksiä nähnyt henkilö, joka siis ei ollut millään lailla henkilökuntaa. 

xxxxxxxxxxxxxxxxx