Jouni Aalto

Sirkus Finlandian tiedottaja on Jouni Aalto (s. 1958). Kuten autoradiosta näkyy, medioista mieluisin hänelle lienee radiokanava Aalto. Jounin koti ja perhe on ollut Hollannissa jo parikymmentä vuotta – siis ihan aito Hollannin-suomalainen. Kesät Suomessa, talvet Hollannissa. Tai voisi Jounia nimittää maailmankansalaiseksikin, niin paljon hän on Eurooppaa työkseen kiertänyt.

Ensimmäinen kosketus Sirkus Finlandiaan tapahtui Forssassa 1977, kun Jouni pääsi hommiin tallipojaksi. Parin viikon sisällä huomattiin nuorukaisen puhelahjat ja hänet pistettiin kuuluttajaksi. Monena on mies eläissään ollut, jopa rekkakuskina, mutta aina palannut sirkukseen. Ja sirkuksessahan joutuu tekemään kaikkea – jopa tulkkaamaan Ritari Ässän KITT-autoa.

Vuonna 1982 Jouni Aalto heittäytyi artistiuralle. Sirkus Finlandiassa esiintyi vauhdikas kasakkaryhmä The Kaiser Troupe, jolla oli ongelma. Jostain piti saada yksi kasakka. "Saatanhan minä kokeilla" sanoi Jouni. Alkoi tiivistempoinen ratsastusharjoittelu ja Jounista tuli kasakka. Mustelmat peitettiin ja pilleriä pistettiin poskeen. Mutta arvatkaa kuka oli toinen ryhmän kasakoista!! Etelä-Afrikkalainen Paul Wentzel eli Sirkus Finlandian nykyinen telttamestari Pee-Wee. Tuossa alakuvassa herrat hymyilevät tiukoissa trikoissaan, Jouni oikealla, Pee-Wee vasemmalla. Kasakkaryhmä kiersi Suomen jälkeen vielä pitkään Euroopassa.

Hevoset

Hevoset kuuluvat ehdottomasti sirkukseen. Aikoinaan juuri niiden ympärille syntyi meidän tuntemamme taidelaji sirkus. Hevosista on pidettävä hyvää huolta. Eläinkouluttajan ja artistin toimeentulo riippuu siitä kuinka hyvin heidän eläimensä voivat. Niistä on pakko pitää huolta tai leipä loppuu artistiltakin.

Kasakkanumerossa ratsastajat pujottautuvat laukkaavan hevosen vatsan alitse ja suorittavat erilaisia voltteja laukkaavasta hevosesta kiinni pitäen.

Voltige on sirkustermi, joka kattaa ratsastajan hypyt satulasta maahan ja jälleen hevosen selkään.

Parforce tarkoittaa erilaisia tasapainotemppuja satulassa ja ratsun selkään kiinnitetyn jalustan päällä seisoen.

Hevosten vapaanumerossa ohjastajalla ei ole mitään kiinteää yhteyttä hevosiin. Hevosia voi olla maneesissa useita kymmeniä ja ne muodostavat ohjaajan käskyjen mukaan erilaisia kuvioita. Hevosten kuvioliikehdintää alettiin harrastaa 1800-luvun puolivälissä.

Korkea ja klassinen kouluratsastus ovat tuttuja esityksiä myös sirkusmaneesilla.

Muuten – Rauman Tekkalan puistosta löytyy Sirkushevonen-patsas. Sen on vuonna 1946 veistänyt vapaaherra Emil Herman Robert Cedercreutz (1879–1949), joka tunnetaan myös silueteistaan ja rakkaudestaan sirkukseen. Hän kirjoitti myös ansiokkaan ja paljon siteeratun  sirkuskirjan Cirkusliv i Norden vuonna 1946.