Hevoset

Hevoset kuuluvat ehdottomasti sirkukseen. Aikoinaan juuri niiden ympärille syntyi meidän tuntemamme taidelaji sirkus. Hevosista on pidettävä hyvää huolta. Eläinkouluttajan ja artistin toimeentulo riippuu siitä kuinka hyvin heidän eläimensä voivat. Niistä on pakko pitää huolta tai leipä loppuu artistiltakin.

Kasakkanumerossa ratsastajat pujottautuvat laukkaavan hevosen vatsan alitse ja suorittavat erilaisia voltteja laukkaavasta hevosesta kiinni pitäen.

Voltige on sirkustermi, joka kattaa ratsastajan hypyt satulasta maahan ja jälleen hevosen selkään.

Parforce tarkoittaa erilaisia tasapainotemppuja satulassa ja ratsun selkään kiinnitetyn jalustan päällä seisoen.

Hevosten vapaanumerossa ohjastajalla ei ole mitään kiinteää yhteyttä hevosiin. Hevosia voi olla maneesissa useita kymmeniä ja ne muodostavat ohjaajan käskyjen mukaan erilaisia kuvioita. Hevosten kuvioliikehdintää alettiin harrastaa 1800-luvun puolivälissä.

Korkea ja klassinen kouluratsastus ovat tuttuja esityksiä myös sirkusmaneesilla.

Muuten – Rauman Tekkalan puistosta löytyy Sirkushevonen-patsas. Sen on vuonna 1946 veistänyt vapaaherra Emil Herman Robert Cedercreutz (1879–1949), joka tunnetaan myös silueteistaan ja rakkaudestaan sirkukseen. Hän kirjoitti myös ansiokkaan ja paljon siteeratun  sirkuskirjan Cirkusliv i Norden vuonna 1946.