1905 • Nouveau Cirque • Hubert Cooke

Nouveau Cirque'n englantilainen sirkustirehtööri Hubert Cooke Sr. 

Siltasaaren maneesin pihalla 1905.

Alla oleva ilmoitus oli Helsingin Sanomissa 24.3.1905. Ranskalainen paininta oli yksi sirkusten suosituimmista ohjelmanumeroista. Myöhemmin sitä alettiin nimittää kreikkalais-roomalaiseksi painiksi ja esitykset siirtyivät pikku hiljaa urheilutiloihin. Painin lisäksi sirkus ja tivolit toivat Suomeen myös elokuvat aikoinaan.

Ilmoitus Tuomo Koiviston arkistosta.

Nouveau Cirque'n näytökset pidettiin Helsingin Siltasaaren maneesissa Sirkuskatu 2–4 (nyk. Paasivuorenkatu 2). Ylimmässä kuvassa Nouveau Cirque'n englantilainen sirkustirehtööri Hubert Cooke Senior poseeraa Siltasaaren maneesin pihalla 1905. Kuvaaja on mahdollisesti kenraali Babtshenko.

Tyylikäs painiasu sata vuotta sitten.

Hubert Cooke Sr. oli yksi aikansa kuuluisimmista taitoratsastajista. Hän vieraili Helsingissä vuosina 1886, 1905 ja 1907. Vuonna 1886 hän esiintyi ravintola ja tivoli Hesperiassa  Schumannin seurueen kanssa. Hesperia oli toiminnassa Helsingissä 1872–1891. Hubert Cooke Junior esitti myös taitoratsastusta Helsingin Hippodromissa 1910 ja 1913.

Painiotteita joskus muinoin.

Nimeä Nouveau Cirque käytti useampikin sirkus 1900-luvun alussa. Esimerkiksi 1907 Nouveau Cirque'n johtajana näkyy olleen Harry Althoff (1868–1930). Siltasaaren Maneesin johtaja Carl Ducander käytti myös joskus omissa näytöksissään nimeä Nouveau Cirque.


.

1896 Sirkus C. & J. Ducander

Herrat rakennusmestaritOhoi!!
Kaikki puuaine sekä sisäpuolelta kuin myöskin aitaus sirkuksen ulkopuolelta myydään lauvantaina 3 p. lokakuuta kello 1–2 Sirkuksessa ja puuaineita voipi joka päivä nähdä klo 2–3.
Sirkus C. & J. Ducander.

Tämä ilmoitus oli tamperelaisessa Aamulehdessä 29.9.1896. Ensimmäinen suomalainen sirkus, Sirkus C. & J. Ducander oli sijoittunut Hevostorille eli nykyisen Pyynikintorin paikkeille. He liikkuivat junalla, joten kaikki ylimääräinen tavara myytiin pois ennen Vaasaan ja Helsinkiin siirtymistä. Iso kahden tuhannen hengen teltta, monikymmenpäinen henkilökunta ja sama määrä hevosia vaativat valtavat tilat kuljetuksessa. Helsingissä esiintymispaikkana tuli olemaan Siltasaaren maneesi. Teltta kuitenkin pystytettiin Siltasaareenkin, mutta se tuli ratsastajien ja polkupyöräilijöitten käyttöön, jotka joutuivat luopumaan maneesista sirkuksen vuoksi. Pyöräilijöille asennettiin parina päivänä viikossa oma lattia telttaan.

Sirkus Ducander lähti valloittamaan maailmaa 6.2.1897. Ensimmäinen etappi oli Tallinna. Siitä siirryttiin kauemmas Eurooppaan. Carl Ducander palasi Helsingin Siltasaareen loppuvuodesta 1897. John Ducander jäi sille tielleen eikä palannut koskaan Suomeen takaisin. Hän jatkoi yksin sirkuksen kanssa. Sirkus Ducander päättyi konkurssiin Kööpenhaminassa 6.8.1899.

.

1907 Nouveau Cirque

Nimestään huolimatta nyt ei ole kyse "uuden sirkuksen" esityksestä. Nimeä Nouveau Cirque käytti useampikin sirkus 1900-luvun alussa. Tämä ilmoitus oli Työmies-lehdessä 23.9.1907. Johtajaksi on merkitty Harry Althoff (1868–1930). Samana vuonna eräässä toisessa lehdessä mainittiin William Judgen kesyt merileijonat Siltasaaren maneesissa. Olisiko hänen vaimonsa etunimi Juliette? Eli Harry Althoffin sirkus esiintyi Helsingissa Siltasaaren kiinteässä maneesirakennuksessa? Esityspaikkaa ei mainita ilmoituksessa. Maneesin johtaja Carl Ducander käytti myös omissa näytöksissään nimeä Nouveau Cirque.

Sirkussuku Althoff on yksi maailman vanhimmista ja tunnetuimmista sirkusdynastioista. Esiintyjiä, näyttelijöitä, akrobaatteja ja eläintenkouluttajia suvussa löytyy todistettavasti 1660-luvulta lähtien. Alkuaan nimi on ollut Aldenhoven, mutta ainakin 1770 lähtien se oli muuttunut Althoffiksi. Yksi suvun haara ulottuu Suomeen asti. Sirkustaiteilija Edith Kleinbarthin (s. 1931) äiti Elise (1897–1958) oli omaa sukua Althoff. Perhe saapui Suomeen 1950 ja tänne jäivät. Edith kertoo kirjassaan Ballerina hevosen selässä, että 1967 Suomessa poikkesivat Leny Althoff ja Hans Kossmayer eläinnäyttelynsä ja kahden pienen sirkusteltan kera. Mukana oli myös Lenyn serkku Ady Althoff vaimonsa Johannan ja lastensa Adolfin ja Sylvian kanssa.

Carl Ducander

Ensimmäisen suomalaisen sirkuksen perustivat veljekset Carl ja John Ducander Terijoella 1.8.1896. Terijoki oli tuohon aikaan pietarilaisen yläluokan kesänviettopaikka. Ducanderien vedenpitävään telttaan mahtui 2 000 henkeä eli 800 enemmän kuin nykyiseen Sirkus Finlandiaan. Valaistusta varten heillä oli oma generaattori. Sirkusseurueeseen kuului toiminnan alkaessa 50 henkeä ja 30 hevosta. Sirkus ajautui kuitenkin konkurssiin kolmen vuoden jälkeen. Veljekset jatkoivat silti sirkusuraansa. Johnista viimeinen tieto tulee Tanskasta 1910.

Carl Ducander jäi Suomeen ja oheinen Kansallisesta digitointikeskuksesta löytynyt Helsingin Sanomien lehtileike 30.9.1910 kertoo hiukan hänen toimistaan: 

Kiitos. Herra johtaja C. Ducanderille, joka viime maanantaina t.k. 26 pnä ystäwällisesti kutsui Helsingin Kuuromykkäyhdistyksen (noin 70 henkilöä) sirkus Hippodromiin, lausumme täten lämpimän kiitoksen siitä, että hän jälleen muisti kuuromykkiä, jotka ennenkin owat saaneet häneltä osakseen samallaisia ystäwyyden osotuksia. Helsingissä syyskuun 28 päiwänä 1910. Helsingin Kuuromykkäyhdistyksen johtokunta.

Sirkus Ducander

Tänään on suomalaisen sirkuksen syntymäpäivä. Ensimmäinen suomalainen telttasirkus oli Sirkus Ducander. Se aloitti kiertueensa Terijoelta 1.8.1896 isolla 2 000 hengen teltalla. Ducanderin veljekset olivat aikaisemmin käynnistäneet ratsastusharrastusta sekä Turussa että Helsingissä. Sirkus Ducander meni konkurssiin kolmen vuoden kuluttua, mutta Carl Ducander pysyi suomalaisen sirkuselämän isähahmona kuolemaansa saakka järjestäen säännöllisiä sirkusesityksiä ensin Helsingin Sirkuskadulla sijainneessa Siltasaaren maneesissa lähes 20 vuoden ajan ja sen jälkeen Heikinkadulla sijainneessa Hippodromissa. (nykyisen Kisahallin B-osan paikalla).

Sen jälkeen on Suomessa kierrellyt kaikenlaisia sirkuksia enemmänkin – suomalaisia ja ulkolaisia. Toisten kanssa on tultu toimeen ja toiset on otettu vastaan vihollisina. Välillä on riidelty ja toisinaan taas reissattu sulassa sovussa.

Yläkuva on malliesimerkki hyvästä sovusta. Siinä on samassa lyhtypylväässä Sirkus Kalevan ja Kansallissirkuksen julisteet Järvelässä 1982. Näytökset olivat peräkkäisinä päivinä ja väkeä riitti molemmille.

Alakuva taas osoittaa mitä mieltä puolalaiset olivat vastaperustetusta Sirkus Finlandiasta vuonna 1976. Sirkus Warszawan toi Suomeen Ohjelma-Apu Oy.