Showing posts with label 1897. Show all posts
Showing posts with label 1897. Show all posts

Tuesday, 18 July 2017

1897 Sirkus Ducander


"Sirkustemppuja. Helsingissä nykyään esiintyvä sirkus Ducander on lähettänyt teiskolaiselle urheilijalle, talollisenpojalle Heikki Kuusniemelle kutsumuksen tulla painiskeluun sirkuksen ammattipainijan kanssa. Palkkioksi luwattiin vapaa matka ja 100 m. rahaa sekä 300 m., jos woittaa sirkuksen painijan. Sulkumerkeissä ilmoitti kutsuntuoja, että Kuusniemen – annettaisiin woittaa. Tuskin tarwinnee mainita, ettei tunnettu urheilija moiseen ilweilyyn suostunut, kertoo U:lehti. – Kuinkahan kauwan wedetään pääkaupunkilaista yleisöä nenästä?"

Tämä juttu oli Kylväjä-lehdessä tammikuussa 1897. Sirkus Ducander oli ensimmäinen suomalainen sirkus. Se aloitti toimintansa Terijoella edellisvuoden elokuussa. Se kiersi myös Tampereella, Vaasasssa ja Turussa päätyen lopulta Helsinkiin. Sirkus Ducander esiintyi Siltasaaren maneesissa. Helmikuussa 1897 Sirkus siirtyi Tallinnaan ja sieltä Eurooppaa valloittamaan – eikä palanut enää Suomeen.

Nyrkkeily-, paini- ja sirkusmainoksia lauta-aidassa Siltasaarenkatu 6 ja 
taustalla sirkusrakennuksen seinässä Siltasaarenkatu 8-10 vuonna 1907.

Sirkus ja tivoli toivat Suomeen aikoinaan myös elokuvat ja kreikkalais-roomalaisen painin. Lehtiartikkelin sävy on kuitenkin sellainen, että sirkuspainiin oltiin jo kyllästymässäkin. Tuon kuvan mukaan sitä harrastettiin kuitenkin vahvasti vielä 10 vuotta Ducanderin jälkeenkin sirkuksessa. Edelleenkin se on suosittu urheilulaji Suomessa – vähän asiallisemmilla säännöillä.


.

Saturday, 1 April 2017

Sirkuksessa syöty ihminen • Man eaten in circus


Itä-Karjala -lehdessä oli 1897 tällainen uutinen. Lukekaa loppuun asti, vaikka teksti on aika hurjaa:

Yöllä v. k. 26 päivää vastaan on Kööpenhaminassa – kertoo Politiken _ tapahtunut seikka, niin julma ja harvinainen, että sitä on vaikea uskoa. Ja kumminkin tapaus on tosi. Sirkuksen sihteeri, Karl Scheel-Wandel, on kuollut kamalalla tavalla, tosin oman varomattomuutensa takia, mutta hänen suuri suosionsa yleisön joukossa on vielä enemmän omiaan kiihottamaan mieliä.

Asia lienee tapahtunut seuraavalla tavalla, – kukaan tietysti ei ole ollut sitä näkemässä.

Sirkuksessa oli näytteillä ryhmä ihmissyöjiä raakalaisia. Illalla meni sirkuksen sihteeri heidän luokseen sirkussaliin. Ihmisystävällisenä miehenä on hän luultavasti tahtonut vielä silmäillä, että kaikilla olisi mitä tarvitsevat ja varomattomasti kyllä ei hän ottanut sirkuspalvelijaa mukaansa. Sen jälkeen häntä ei ole nähty.

Kun wartijat aamulla menivät raakalaisten makuusuojaan, oli kamala näky siellä heitä vastassa. Verijälkiä oli lattialla ja seinillä, siellä täällä näkyi puoleksi jyrsityitä luita ja huoneen koko epäjärjsetys  osotti, että kova taistelu siellä on tapahtunut. Ihmissyöjät olivat ilmeisesti syöneet suuhunsa herra Scheel-Wandelin. Hänen vaatteensa olivat raakalaiset latoneet erääseen nurkkaan – päälimmäiseksi panneet hänen silkkihattunsa.



Kuinka on taistelu tapahtunut? Hra Scheel-Wandel oli vankka mies joskin lihavanläntä. Luultavasti on joku raakalaisista takaapäin hypännyt hänen kurkkuunsa ja kuristanut hänet. Sen jälkeen ovat he riisuneet häneltä vaatteet ja sitten yökauden herkutelleet sirkussihteerin lihavahkoilla lihoilla. He ovat syöneet hänet raa'altaan. Reisiluut ovat he katkoneet imeäkseen niistä ytimen, joka raakalaisista on herkkujen herkkua.

Sirkuksenjohtaja saapui kalpeana ja pörristyttyneenä paikalle. Kutsuttiin poliisi, joka vangitsi ihmissyöjät, joilla ei näitä olevan minkäänlaista käsitystä siitä, että he olivat tehneet jotakin pahaa. Vartija kertoi, että kun hän aamulla saapui heidän huoneeseensa, istuivat he tyytyväisinä jalat ristissä ja kaivelivat hampaitaan ja yksi nuoleskeli sormiaan.

Tapaus on muuten vaatinut toisenkin uhrin. Tuo sama vartija sairastui myöhemmin päivällä ja lääkäri on selittänyt, että häntä on kohdannut kauhun synnyttämä aivohäiriö. Hän huutaa ja raivoo ja puhuu järjettömyyksiä.

Schel-Wandelin hautajaiset toimeenpantiin sirkkuksen kustannuksella. Sana "hautajaiset" on tässä tapauksessa muuten vähän omituinen sillä arkkuun pantavaa ei ollut muuta kuin muutamia jyrsittyjä luita.

Yksi muisto on vielä – lopettelee Politiken _ vainajasta mainittava. Hän oli ahkera mies ja on kirjoittanut Saksan kieliopin, jonka avulla muutamissa minuuteissa oppii saksankielen. Hänellä oli käsikirjoitus melkein valmiina ja se sattui hänelle mukaan sirkkuksessa. Koettivatko raakalaiset syödä senkin, siitä ei ole tietoa, vaan varsin hyvässä kunnossa se kumminkin löytyi. Se tulee nyt ulosannettavaksi ja esipuheen siihen kirjoittaa prof. Kr. Nyrop.

Eräs Kööpenhaminan etevimpiä juristeja on luvannut oikeuden edessä ruveta ajamaan raakalaisten asiaa ja toivoo saavansa heidät pelstetuksi, kun ei yksikään todistaja ole nähnyt että he olisivat syöneet hre Schel-Wandeli.

Emme luule löytyvän missään tänä vuonna ilmestyvässä lehdessä mukavampaa aprillikirjoitusta.


.