Tomi • suomalainen ja saksalainen • Finnish and German

Tomi hillitsee itsensä loistavasti kaunottarien lähellä.

Tomi Kanerva on Timo Kanervan ja Thekla Quaiserin poika, joten siksi hänellä on Suomen ja Saksan kansalaisuus. Tomi on huipputason jalkajonglööri ja valloittava klovni. Trumpettikin soi.
Tomi ei ole esiintynyt Suomessa vaikka osaa hiukan suomeakin.

Hän kuuluu arvostettuun Quaiserin sirkussukuun. Melkein kaikki suvun jäsenet ovat sirkustaiteilijoita. Omalla joukolla saadaan suurikin näytös aikaiseksi. Vuonna 1981 akrobaatti Timo Kanerva liittyi samaan seurueeseen ja tapasi tulevan vaimonsa Thekla Quaiserin. Heidän lapsensa Tea ja Tomi jäivät tietysti sirkusalalle. Olisipa mukava saada Tomi tänne Suomeenkin esiintymään. Tässä yksi videopätkä Tomin taidoista.

Tomin isoisä Felix Quaiser on suomalaisille hyvinkin tuttu. Vuosina 1976–2004 hän oli mukana täällä yhdessätoista eri sirkuskiertueessa. Joskus mukana oli lähes koko suku, joskus vain hevoset. Felix ja Margot Quaiser elävät nykyään paikoillaan eläkeläisinä hiljaiseloa Felixin omistamassa talvipaikassa Saksassa. Tomi on kasvanut arvostetun Quaiserin sirkussuvun huomassa, asuu ja vaikuttaa nykyään Saksassa Circus Quaiserissa.

Felix Quaiser Sirkus Finlandiassa 2004.

Fairground artisti Timo Kanerva

Fairground art tarkoittaa tivolien ja sirkusten käyttämien fasadien, kulisseiden, kylttien, julisteiden ja vastaavien suunnittelua ja valmistusta. Muistan vanhoista mestareista ainakin Lasse Berkovitsin, Tarmo Vilenin ja hyväntekijänä tunnetummaksi tulleen Veikko Hurstin. Uudemman ajan artisteista tulee mieleen Ari Backman ja Jarmo Lehto. Ja Kalevi Sariolankin liitän samaan listaan. Yksi ulkomailla mainetta niittänyt ja edelleen ahkerasti maalaava on Timo Kanerva, joka akrobaattiuransa katkettua jatkoi uraansa pensseli kädessä Euroopan sirkuksissa ja tivoleissa. Yläkuva on Timon viimeisestä näyttelystä. Timo esittelee taulua, jonka tilaaja tässä vaiheessa ilmoitti, että sirkuksen nimi onkin vaihtunut!
Näin Timo kertoi kuvataiteilijan urastaan nykyisessä kodissaan Tampereella:

Joskus ollessani varmaan 17 vuotias, minua pari vuotta vanhempi Tampereen Sisun jumppakaveri maalarinuorukainen Jarmo Lehto usutti minut hankkimaan öljyvärit. Siitä alkoi melko aktiivinen kuvaharrastus. Ollessani 24 vuotias kuvataiteilija ja kuvaamataidon opettaja Oiva Meriläinen ikäänkuin "löysi" minut ja otti oppilaakseen, ja Oiva oli seuraavat 6 vuotta mentorini kuvataiteissa ja täytyy sanoa, vähän koko elämässäkin. "Löytäminen" tapahtui siten, että kavereihini kuului eräs Outi Kalli, joka tunsi myös Oivan (Outista tuli myöhemmin Oivan vaimo). Hän nappasi minulla käydessään lähtiessään piirroksiani mukaansa sanoen näyttävänsä ne Oivalle. Jonkun ajan kuluttua tuli kutsu Oivan luo. Astuessani sisään Oivan asuntoon hän istui pöydän ääressä piippua poltellen piirrokseni edessään. Kun olin esitellyt itseni, huoneessa oli vähän aikaa hiljaista, vain Oivan piippu tuhisi. Sitten hän sanoi – Sää et osaa sitten yhtään mitään. Pysy mun luonani, mää opetan.

Alkutalvesta 1987 sattumalta kohdatessamme Jarmo Lehto ehdotti minulle töihin hakeutumista Särkänniemen huvipuiston koristemaalausostastolle. Jarmo Lehto oli siellä maalari-taiteilijana, ja joskus syksyllä osaston vastaava fairground artisti Ari Backman oli murtanut reitensä, joten Särkänniemen koristemaalausosasto tarvitsi vahvistusta. Olin silloin jo Thekla Quaiserin kanssa naimisissa oleva sirkusartisti, meillä oli jo yksi lapsi Tomi ja Thekla odotti tytärtämme Teaa. Sirkus Kalevan kiertuekin oli päättynyt, emmekä olleet suunnitelleet tulevan lapsen takia lähtevämme vuonna 1987 sirkuskiertueelle. 

Tein Särkänniemessä fairground art hommia muistaakseni loppukesään 1987, siihen asti, kun Ari Backman taas astui palvelukseen. Jarmo Lehto opetti minulle airbrushtekniikan ja hankin tarvittavat ruiskut ja muut välineet. Tajusin, että se työ on ihan oma maailmansa ja ammattinsa. Aloin suunnitella fairground artista leipäpuuta sen jälkeen, kun olisin liian vanha sirkusakrobaatiksi. Kun Thekla sitten halusi ehdottomasti muuttaa Saksaan komödianttiperheensä luo, tuli hatarista ajatuksistani realistisia. Päätin jatkaa sirkusartistiikkaa Theklan kanssa niin kauan kuin se on vaivoitta mahdollista, ja samalla siirtyä vähitellen Saksassa myös fairground artiin nimeä ja sen kautta työmahdolisuuksia saadakseni.

Asetuttuamme Saksaan aloinkin saamaan komödianttituttavilta fairground art töitä heidän sirkuksiinsa. 1988 keväällä sirkuksen ensi-illassa katkesi vasemman käden hauislihakseni. Keväällä 1989 sirkuksen ensi- illassa hajosi selkäni, ja se kausi oli taas siinä. Selkää ei saatu enää kuntoon, vaan tuli eteen ammatin vaihto. Otin käyttöön suunnitelma B:n. Maalaustyöt pitivät meitä kiikun kaakun leivässä. Halusin saada vielä lisää fairground art oppia. Appivanhempani tunsivat jostain fairground artistin Harry Knorrnin, johon otin yhteyttä. Hän tarvitsikin kisälliä ja siirryin hänen palvelukseensa 1990 joulun jälkeen. Harry Knorrn oli yksi johtavia Saksan fairground artisteja, kuulu myös Saksan rajojen yli, ja hänestä kerrottiin myö fairground art historiaa käsittelevässä kirjassa. Pääsin siis huipputekijän oppiin. Harry Knorrn ihmisenä oli hyvinkin originelli, ekstravagantti ja hyvinkin vaikea persoona. Fairground artistina hän oli ehdoton mestari. Kuvataiteiden puolella hänet tunnettiin nimellä Rudolf Harry, hän teki, kuten hän teoksiaan nimitti, objektitaidetta. Hänen palveluksessaan opin koko fairground artin skaalan ja sen tekemisen, fasadikuvista aina patsaisiin ja kaikkiin kuviteltavissa oleviin dekoraatioihin. Osallistuin myös hänen vapaan taiteen objektikuvien tekemiseen, nekin olivat hieman suurenlaisia. 

Fairground art tilaukset olivat useimmiten isojen Schaustellerlaitteiden malaamis- ja koristelutöitä. Suurin niistä oli Schausteller Renoldin valmistuttama vuoristorata pimeässä, jonka kokonaisbudjetti oli 13 miljoonaa DM. Fasadikuva oli 50 x 21 m, sen eteen tuli kolme vaunuasemaa koristeina paitsi maalaukset, myös patsaita ja muuta krääsä. Koristelimme sitä Baijerissa yhteensä n. 8 kk. 

Töitä oli "tivolirembrandtina", kiirettä niiden kanssa, ja haittana oli Schaustelerien ja komödianttien sanoisinko ei niin hyvä maksumoraali. Jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle 1996. Jatkoin kuitenkin maalaamista pyrkien saamaan jalansijaa työelämässä. 1997 tein viimeisen fairground art tilauksen Kreissparkasse Segebergille, koristelin ja maalasin heidän lastenjuhlien mainosvaunun Knaxburgin. Sen jälkeen lopetin ne hommat jatkaen vain vapaana kuvataiteliljana omaan tahtiini.

.

Timo Kanerva

Löysin netistä tiedon, että Timo Kanerva on palannut Suomeen ja Tampereelle jo vuonna 2008. Viimeksi näin Kanervan pyöräakrobaattina Särkänniemen esiintymislavalla joskus 70-luvulla. Sitten hän yhtäkkiä hävisi. Kertoivat hänen menneen Saksaan.

Kanerva (s. 8.4.1951) oli lahjakas voimistelija ja tie vei akrobaatiksi. Hän oli samanaikaisesti sähköteknikko. Aktiivisen sirkusuransa hän aloitti 1978. Vuonna 1981 hänellä oli sopimus Kansallissirkuksen kanssa, jossa tapasi tulevan vaimonsa Thekla Quaiserin. Kanerva esiintyi 20 vuotta eri puolilla Eurooppaa. Kun matkat Suomesta käsin tuntuivat työläiltä, hän muutti Saksaan.  Timon lapset Tomi ja Tea Kanerva ovat Saksan ja Suomen kansalaisia ja sirkusammattilaisia.

Loisteliaaseen uraan tuli katkos 1989, kun selkä petti. Selkää koitettiin saada kuntoon nelisen kuukautta, mutta turhaan. Selän kulumat olivat liian pahat. Edessä oli ammatinvaihto ja jäähyväiset akrobaatin uralle. Kanervan maailma romahti, tuli avioero, vakavat mielenterveysongelmat ja lopulta oli pakko siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle.

Uusi elämä jatkuu nyt kuvataiteilijana. Timohan on maalannut aina.  Jo 70-luvulla hän opiskeli maalausta Oiva Meriläisen oppilaana. Vuonna 1986 hän tapasi vanhan voimistelukaverinsa Jarmo Lehdon, joka Ari Backmannin kanssa oli Särkänniemessä koristemaalaamassa tivolilaitteita. Timo meni auttamaan poikia hetkeksi ja innostui alaan.  Hän haki vielä lisäoppia kansainvälisestikin tunnetun taiteilijan Harry Knorrnin alaisuudessa vuodet 1991 ja 1992.

Päälle kuuskymppinen Timo maalaa tänään sydämensä kyllyydestä. Paljon sirkusaiheisia tauluja. Oma näyttelykin on ollut. Mutta näihin maalauksiin palataan toisella kerralla.

Timo Kanerva opettaa Tampereen Mini-Sirkuksen nuoria Särkänniemessä 1977.

Duo Kanerva Kansallissirkuksen ohjelmalehdessä 1983. Thekla Timon olkapäillä.

Kansallissirkuksen ohjelmalehdessä 1981.