Huvipuisto Seiterä 1986

Suomalaisten kielenkäytössä nykyään huvipuistolla tarkoitetaan kiinteää huvittelukeskusta ja tivoli-sanaa käytetään puhuttaessa kiertävästä, liikkuvasta huvittelulaitoksesta. Niinpä puhumme tänään Tivoli Seiterästä.

Jo vuonna 1946 Lauri Seiterä oli mukana Lasten Päivän tapahtumissa. Oli siis selvää, että hän oli myös peleineen mukana kun Linnanmäen huvipuisto perustettiin 1950. Seuraavana vuonna Seiterä avasi Lintsillä Vedenneitohallin, josta puhui lähes jokainen suomalainen. Eläviä, pikku-bikineissä esiintyviä vedenneitoja heitettiin palloilla vesialtaaseen vuoden 1981 loppuun asti. Oman huvipuistonsa Seiterä aloitti 1966. Vaimo Johanna (os. Nuolioja) otti vastuulleen vedenneidot. Perheen poika Tuomo Seiterä vaimonsa Marin kanssa ottivat Huvipuisto Seiterän johdon käsiinsä 1991.

Nämä kuvat ovat vuodelta 1986. Ylhäällä yleiskuva huvipuistosta. Edessä pienoisautorata ja leppäkerttu-ajolaite. Takana Yrjö Niitlahden ampumateltta ja Round Up -ajolaite. Alhaalla Niitlahden ampumateltan julkisivu. Maalitauluseinästä löytyy nimikirjaimet LB. Fasadit on siis maalannut Lasse Berkovits.

Yrjö Niitlahti niitti aiemmin mainetta akrobaattina. Yhdessä Tarmo Vilénin kanssa he muodostivat ryhmän 2 Tornados, joka tunnettiin maamme rajojen ulkopuolellakin. He käyttivät myös nimeä Flying Tornados.

Fairground artisti Timo Kanerva

Fairground art tarkoittaa tivolien ja sirkusten käyttämien fasadien, kulisseiden, kylttien, julisteiden ja vastaavien suunnittelua ja valmistusta. Muistan vanhoista mestareista ainakin Lasse Berkovitsin, Tarmo Vilenin ja hyväntekijänä tunnetummaksi tulleen Veikko Hurstin. Uudemman ajan artisteista tulee mieleen Ari Backman ja Jarmo Lehto. Ja Kalevi Sariolankin liitän samaan listaan. Yksi ulkomailla mainetta niittänyt ja edelleen ahkerasti maalaava on Timo Kanerva, joka akrobaattiuransa katkettua jatkoi uraansa pensseli kädessä Euroopan sirkuksissa ja tivoleissa. Yläkuva on Timon viimeisestä näyttelystä. Timo esittelee taulua, jonka tilaaja tässä vaiheessa ilmoitti, että sirkuksen nimi onkin vaihtunut!
Näin Timo kertoi kuvataiteilijan urastaan nykyisessä kodissaan Tampereella:

Joskus ollessani varmaan 17 vuotias, minua pari vuotta vanhempi Tampereen Sisun jumppakaveri maalarinuorukainen Jarmo Lehto usutti minut hankkimaan öljyvärit. Siitä alkoi melko aktiivinen kuvaharrastus. Ollessani 24 vuotias kuvataiteilija ja kuvaamataidon opettaja Oiva Meriläinen ikäänkuin "löysi" minut ja otti oppilaakseen, ja Oiva oli seuraavat 6 vuotta mentorini kuvataiteissa ja täytyy sanoa, vähän koko elämässäkin. "Löytäminen" tapahtui siten, että kavereihini kuului eräs Outi Kalli, joka tunsi myös Oivan (Outista tuli myöhemmin Oivan vaimo). Hän nappasi minulla käydessään lähtiessään piirroksiani mukaansa sanoen näyttävänsä ne Oivalle. Jonkun ajan kuluttua tuli kutsu Oivan luo. Astuessani sisään Oivan asuntoon hän istui pöydän ääressä piippua poltellen piirrokseni edessään. Kun olin esitellyt itseni, huoneessa oli vähän aikaa hiljaista, vain Oivan piippu tuhisi. Sitten hän sanoi – Sää et osaa sitten yhtään mitään. Pysy mun luonani, mää opetan.

Alkutalvesta 1987 sattumalta kohdatessamme Jarmo Lehto ehdotti minulle töihin hakeutumista Särkänniemen huvipuiston koristemaalausostastolle. Jarmo Lehto oli siellä maalari-taiteilijana, ja joskus syksyllä osaston vastaava fairground artisti Ari Backman oli murtanut reitensä, joten Särkänniemen koristemaalausosasto tarvitsi vahvistusta. Olin silloin jo Thekla Quaiserin kanssa naimisissa oleva sirkusartisti, meillä oli jo yksi lapsi Tomi ja Thekla odotti tytärtämme Teaa. Sirkus Kalevan kiertuekin oli päättynyt, emmekä olleet suunnitelleet tulevan lapsen takia lähtevämme vuonna 1987 sirkuskiertueelle. 

Tein Särkänniemessä fairground art hommia muistaakseni loppukesään 1987, siihen asti, kun Ari Backman taas astui palvelukseen. Jarmo Lehto opetti minulle airbrushtekniikan ja hankin tarvittavat ruiskut ja muut välineet. Tajusin, että se työ on ihan oma maailmansa ja ammattinsa. Aloin suunnitella fairground artista leipäpuuta sen jälkeen, kun olisin liian vanha sirkusakrobaatiksi. Kun Thekla sitten halusi ehdottomasti muuttaa Saksaan komödianttiperheensä luo, tuli hatarista ajatuksistani realistisia. Päätin jatkaa sirkusartistiikkaa Theklan kanssa niin kauan kuin se on vaivoitta mahdollista, ja samalla siirtyä vähitellen Saksassa myös fairground artiin nimeä ja sen kautta työmahdolisuuksia saadakseni.

Asetuttuamme Saksaan aloinkin saamaan komödianttituttavilta fairground art töitä heidän sirkuksiinsa. 1988 keväällä sirkuksen ensi-illassa katkesi vasemman käden hauislihakseni. Keväällä 1989 sirkuksen ensi- illassa hajosi selkäni, ja se kausi oli taas siinä. Selkää ei saatu enää kuntoon, vaan tuli eteen ammatin vaihto. Otin käyttöön suunnitelma B:n. Maalaustyöt pitivät meitä kiikun kaakun leivässä. Halusin saada vielä lisää fairground art oppia. Appivanhempani tunsivat jostain fairground artistin Harry Knorrnin, johon otin yhteyttä. Hän tarvitsikin kisälliä ja siirryin hänen palvelukseensa 1990 joulun jälkeen. Harry Knorrn oli yksi johtavia Saksan fairground artisteja, kuulu myös Saksan rajojen yli, ja hänestä kerrottiin myö fairground art historiaa käsittelevässä kirjassa. Pääsin siis huipputekijän oppiin. Harry Knorrn ihmisenä oli hyvinkin originelli, ekstravagantti ja hyvinkin vaikea persoona. Fairground artistina hän oli ehdoton mestari. Kuvataiteiden puolella hänet tunnettiin nimellä Rudolf Harry, hän teki, kuten hän teoksiaan nimitti, objektitaidetta. Hänen palveluksessaan opin koko fairground artin skaalan ja sen tekemisen, fasadikuvista aina patsaisiin ja kaikkiin kuviteltavissa oleviin dekoraatioihin. Osallistuin myös hänen vapaan taiteen objektikuvien tekemiseen, nekin olivat hieman suurenlaisia. 

Fairground art tilaukset olivat useimmiten isojen Schaustellerlaitteiden malaamis- ja koristelutöitä. Suurin niistä oli Schausteller Renoldin valmistuttama vuoristorata pimeässä, jonka kokonaisbudjetti oli 13 miljoonaa DM. Fasadikuva oli 50 x 21 m, sen eteen tuli kolme vaunuasemaa koristeina paitsi maalaukset, myös patsaita ja muuta krääsä. Koristelimme sitä Baijerissa yhteensä n. 8 kk. 

Töitä oli "tivolirembrandtina", kiirettä niiden kanssa, ja haittana oli Schaustelerien ja komödianttien sanoisinko ei niin hyvä maksumoraali. Jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle 1996. Jatkoin kuitenkin maalaamista pyrkien saamaan jalansijaa työelämässä. 1997 tein viimeisen fairground art tilauksen Kreissparkasse Segebergille, koristelin ja maalasin heidän lastenjuhlien mainosvaunun Knaxburgin. Sen jälkeen lopetin ne hommat jatkaen vain vapaana kuvataiteliljana omaan tahtiini.

.

Almico

Taikuri, tulennielijä, kahlekuningas, hypnotisoija, fakiiri ja vaikka mitä. Almico (tai Almigo) oli siviilinimeltään Olavi Romppainen, esiintyi tivoleissa ja sirkuksissa 1970–1994, ehkä vielä 1996. Hän esiintyi ainakin Suurosen Surmanajotivolissa, Matti Sariolalla, Pellikan Villen Tivoli Scandiassa ja Euroopassa, ainakin yhden kesän Suomen Tivolin Royal-sirkusteltassa, talvikiertueilla Leikaksen Tähti Shown kanssa, Berglundin Apollossa sekä Finnstarissa ja Halosen FunFunissa. Yläkuvassa hän esiintyy Finnstarissa 80-luvun loppupuoliskolla. Romppainen esiintyi useimmiten kimpassa jonkun kanssa. Yksi kuuluisimmista taisi olla Aimo Leikas. Alakuvassa heidän julisteensa, joka ilmeisesti on Lasse Berkovitsin suunnittelema.

Taiteilijanimen Olavi Romppainen otti suoraan eräältä toiselta suomalaiselta taikurilta, joka käytti uransa alkuaikoina Al Mico -taiteilijanimeä. Romppaisen Olavi on poistunut keskuudestamme 90-luvulla.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

On ollut ilo tavata tuo persoona.
Monica Tuutti 
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Olavi Romppaisen näin Haminan Markkinoilla vuosina 1973 ja 1974. Esiintyi Aimo Leikkaan kanssa samassa teltassa. Taikurina Almico oli lupsakka ja positiivinen. Suomessa elettiin Harriesin aikaa, joka heijastui Almicon repertuaarista: Kiinalaiset sauvat, Kiinalaiset renkaat, vaeltavat pullot.

Ohjelman kohokohtia olivat Leikaksen kanssa tehdyt kahlekuningas temput. Ensimmäisessä Aimo pantiin käsiraudoissa pieneen hyvinkin huolella suunniteltuun arkkuun. Arkku oli pystyssä seisova ehkä metrin korkuinen sylinteri jonka pohja oli symmetrinen kahdelsankulmio. Kun Aimo oli arkussa Olavi työnsi sen läpi ristiin rastiin ehkä kahdeksan teräksistä miekkaa (oli Amilla väistettävää). Miekat poistettiin, ja numero päättyi kahlekuningas numeroon jossa miehet vaihtoivat hyvinkin nopeasti paikkaa keskenään. Mumero oli ammattilaisten työtä. Arkku oli hyvinkin ahdas, joka oli lukittu mustekalanomaisella ketjuryppäällä. Verho-vanne jota Olavi piteli oli sekin hyvinkin kapea. Muistan, että vaihto meni sutjakkaasti.

Romppaisen paras akti oli ilman muuta hänen isoilla soihduilla tekemät tulenmielemiset. Näitä katselimme poikaporukassa, ja pienen päättelyn jälkeen päästiin tulennielemisessä hyvään alkuun. Romppasta saan kiittää, paljolti juuri näistä taidoista.

Näytös päättyyi Leikaksen vaijerilla tasapainoilunumeron jälkeen giljotiiniaktiin, jossa asetelma oli sama. Olavi kahlitsi, ja aimo vapautui, vaikka terä tipahtikin ennen aikojaan, ja Aimo pää jäi lautaselle keikkumaan.

Miehet olivat olivat suomalaisen taikuuden "side show" miehiä. Muistan heitä lämmöllä!
Kettil Cedercreutz
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Almico kohtasi määränpäänsä traagisesti vuonna 1992 syksyllä sirkuskiertueen päätyttyä. Työskentelin hänen kanssaan useamman vuoden yhdessä ja mieleenpainuvin numero oli mielestäni aitojen partakoneenterien syönti.
Kalle
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
En muista Almicoa Sirkus FunFunista, vaikka olinkin siellä töissä vuonna 1993. Sen sijaan vuodet 1991 ja 1992 Apollossa sekä Finnstarissa; Almico oli siellä, kuten miekin. R.I.P. Olavi :)
Juhani 
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Minulla oli kunnia olla hänen avustajana jonkin aikaa ja minun piti mennä takaisin hänen luo mutta suunnitelmat muuttui. Löysin paljon kuvia ja kirjeitä tuota ajalta ja nyt mietin että olikohan hänellä perhettä tai jotain joita nuo muistot kiinnostaisi. Olisinpa katsonut aikaisemmin ❤🌹

Anonymous

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Otan ilomielin vastaan kaikki sirkukseen liittyvät valokuvat ja tekstit. Lähettäjän luvalla julkaisen niitä tässä blogissani. Kaiken materiaalin lahjoitan aikanaan Karjaalle perustettavaan Sirkusmuseoon.

Kari Nieminen – info@reklaamikari.fi

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

.

Fasadi

Sirkuksissa ja tivoleissa fasadiksi sanotaan tavallista mainoskylttiä isompaa julkisivumainosta tai useimmista levyistä rakennettua sisäänkäynnin julkisivua, jolla houkutellaan asiakkaita. Usein sillä peitetään kätevästi likainen tai muuten rähjäinen teltta. Komealla fasaadilla saadaan risaisestakin pikkuteltasta komea palatsi. Virallisesti fasadi (ranskaksi façade = etusivu, kasvot) on rakennuksen pääjulkisivu, mutta sillä voidaan tarkoittaa myös muuta, erityisesti koristeellista rakennuksen julkisivua tai sen osaa. Suomalaisten suussa se saa usein ylimääräisen a-kirjaimenkin eli fasaadi.

Tässä kuvat yhdestä fasaadista joka on kiertänyt artistilta toiselle Suurosen Surmanajotivolissa. Ylempi kuva on Markku Purhon teltasta vuonna 1977. Vuonna 1975 Markku oli Surmanajotivolissa Leikaksen kanssa. Alakuvassa poseeraavat Peter Daniels eli Pekka Pekkonen ja Monica vuonna 1982. Vuonna 1985 fasaadissa luki Mestari Fa kiiri, mutta ei taiteilijan nimeä. Onkohan niin, että sama fasaadi oli Mr. Henryllä eli Heikki Oravamäellä hänen taikoessaan Suurosella 1960-luvun lopulla. Ennen Purhoa sitä käytti ainakin Alexander Casso. Entäs näinä viimeisinä aikoina?

Tämä fasaadi oli tivolin omaisuutta ja siinä vain vaihdettiin artistin nimeä. Kukahan sen on maalannut? Sen vieressä olevalla paraatikorokkeella näkyy ainakin Tarmo Vilenin signeeraus. Onkohan se tehty samaan aikaan sisäänkäyntifasaadin kanssa. Tarmo Vilen oli akrobaatti, joka uransa jälkeen piti vaimonsa Katin kanssa baarivaunua Suomen Tivolissa useana kesänä. Tarmo maalasi fasaadeja Lasse Berkovitsin jälkeen. Ennen Lassea niitä maalasi Veikko Hursti.

Kommentit:


••••••••••••••••••••••

Kun puhutaan sirkuksien, tivoleiden ja huvipuistojen fasadeista ja koristelusta, puhutaan omasta taiteenlajistaan, englanniksi "fairground art", eli tivolitaide. "Suuressa maailmassa" niiden suunnittelu ja tekeminen on oikea ammatti.
Timo Kanerva
••••••••••••••••••••••
Sisääntulo fasadin on maalannut Lasse Berkovitsch ja siinä on ollut myös Aleksander Casson nimi. Tuo fasadi oli tivolin omaisuutta. Paraatikoroke fasadin on maalannut Tarmo Vilen, antamani suunnitelman pohjalta. Tarmo oli tuolloin Huvipuisto Seiterän mukana 1976. Tarmo ja Kati Vilen olivat Tivoli Matti Sariolan mukana v.1974 pitämässä baarivaunua sekä heillä oli kaksi vapaaohjelmaa mastossa, The Tornados ja Klovni Slipi. Tuona kesänä minulla oli myös taikateltta Sariolassa. Samana kesänä polkupyöräili Lasse Berkovitsch turistina mukana ja asui teltassa. Hän maalasi silloin tuon paraatikorokkeen takana olevan television. Tuo näytösaika kello on itse tekemäni, kuin myös fasadin muu rakenne. Fasadi on siis omani. Suurosen vanhemman surmanajofasadin on maalannut Veikko Hursti ja se viimeisin on Lasse Berkovitschin maalaus.
Pekka Pekkonen
••••••••••••••••••••••
Markku Purholla ja Pekka Pekkosella käytössä ollut sama fasadi oli mahdollisesti fakiiri Pentti Tanskasella Mestari Fakiiri -tekstillä kun hän esiintyi Onni Suurosen Surmanajotivolissa vuonna1980. Tanskanen esiintyi Surmanajotivolin ohjelmateltassa fakiiriohjelmallaan, joka sisälsi mm. miekannielemistä, naulan työntämistä sieraimeen, piikkimatolla makaamista sekä kangasnauhan kuljettamista sieraimesta sisään ja suun kautta ulos.
Ylemmässä kuvassa Mestaritaikuri Markku Purhon fasadia kohti astelevat Nokialla vuonna 1977 Markku Aulanko ja Risto Pajunen, vasemmalla näkyy Purhon Volvo Amazon. Purho esiintyi Onni Suurosen tivolissa v 1975 Aimo Leikaksen kanssa ja vuonna 1977 yksin omilla näytöksillään.
Terv
Tk
••••••••••••••••••••••
Tietääkö kukaan teistä Tarmon akrobaatti kaverista nimeltä Yrjö Niitlahti mitään, heillä oli tietääkseni nimi The Tornados. 
Niina Niitlahti
••••••••••••••••••••••
Niin Purhon, kuin Peter Danielsinkin fasaadi oli myös minulla käytössä aiemmin, nimi vain oli Mestaritaikuri Mr. Henry. Kuten Pekka P edellä mainitsi, fasaadi oli Lasse Berkowitschin maalaama. Minulla oli ensimmäisenä vuonna (vuonna 1967) vielä Veikko Hurstin maalaama fasadi

Heikki Suikki, (entinen Oravamäki)
••••••••••••••••••••••
.