Sirkus Eurooppa 1954

Sirkus Eurooppa kiersi Suomea 1952–1955. Sen omistivat Elisabeth Romanoff ja miehensä Lasse Patrikainen. Heillä oli iso teltta, johon mahtui 750 henkeä. Teltta oli ostettu Linnanmäeltä, jossa se oli ollut Peacock-sirkuksen käytössä.

Tässä pari lehti-ilmoitusta Sirkus Euroopan saapumisesta Tampereelle syyskuussa 1954. Ylimmäinen oli Hämeen Yhteistyössä 16.9.1954 ja alimmainen Kansan Lehdessä kaksi päivää myöhemmin. Sirkus mainostaa itseään Suomen suurimpana kiertävänä sirkuksena. Villipetoeläimet on kirjoitettu isoilla kirjaimilla.

Itse ohjelmasta ei taida olla tietoa paljoakaan. Two Iwarno esitti syöksytrapetsinumeron, saman joka silla oli Sirkus Sariolassa 1951. Eläinkouluttajat Kalle Nyman ja Zoja Romanoff olivat tietysti mukana.

Seuraavana vuonna Sirkus Eurooppa myytiin Arvo Kangasniemelle ja näin syntyi Sirkus Panakos ja Kalle Nymanista tuli Caru - kreikkalainen.

Fasadi

Sirkuksissa ja tivoleissa fasadiksi sanotaan tavallista mainoskylttiä isompaa julkisivumainosta tai useimmista levyistä rakennettua sisäänkäynnin julkisivua, jolla houkutellaan asiakkaita. Usein sillä peitetään kätevästi likainen tai muuten rähjäinen teltta. Komealla fasaadilla saadaan risaisestakin pikkuteltasta komea palatsi. Virallisesti fasadi (ranskaksi façade = etusivu, kasvot) on rakennuksen pääjulkisivu, mutta sillä voidaan tarkoittaa myös muuta, erityisesti koristeellista rakennuksen julkisivua tai sen osaa. Suomalaisten suussa se saa usein ylimääräisen a-kirjaimenkin eli fasaadi.

Tässä kuvat yhdestä fasaadista joka on kiertänyt artistilta toiselle Suurosen Surmanajotivolissa. Ylempi kuva on Markku Purhon teltasta vuonna 1977. Vuonna 1975 Markku oli Surmanajotivolissa Leikaksen kanssa. Alakuvassa poseeraavat Peter Daniels eli Pekka Pekkonen ja Monica vuonna 1982. Vuonna 1985 fasaadissa luki Mestari Fa kiiri, mutta ei taiteilijan nimeä. Onkohan niin, että sama fasaadi oli Mr. Henryllä eli Heikki Oravamäellä hänen taikoessaan Suurosella 1960-luvun lopulla. Ennen Purhoa sitä käytti ainakin Alexander Casso. Entäs näinä viimeisinä aikoina?

Tämä fasaadi oli tivolin omaisuutta ja siinä vain vaihdettiin artistin nimeä. Kukahan sen on maalannut? Sen vieressä olevalla paraatikorokkeella näkyy ainakin Tarmo Vilenin signeeraus. Onkohan se tehty samaan aikaan sisäänkäyntifasaadin kanssa. Tarmo Vilen oli akrobaatti, joka uransa jälkeen piti vaimonsa Katin kanssa baarivaunua Suomen Tivolissa useana kesänä. Tarmo maalasi fasaadeja Lasse Berkovitsin jälkeen. Ennen Lassea niitä maalasi Veikko Hursti.

Kommentit:


••••••••••••••••••••••

Kun puhutaan sirkuksien, tivoleiden ja huvipuistojen fasadeista ja koristelusta, puhutaan omasta taiteenlajistaan, englanniksi "fairground art", eli tivolitaide. "Suuressa maailmassa" niiden suunnittelu ja tekeminen on oikea ammatti.
Timo Kanerva
••••••••••••••••••••••
Sisääntulo fasadin on maalannut Lasse Berkovitsch ja siinä on ollut myös Aleksander Casson nimi. Tuo fasadi oli tivolin omaisuutta. Paraatikoroke fasadin on maalannut Tarmo Vilen, antamani suunnitelman pohjalta. Tarmo oli tuolloin Huvipuisto Seiterän mukana 1976. Tarmo ja Kati Vilen olivat Tivoli Matti Sariolan mukana v.1974 pitämässä baarivaunua sekä heillä oli kaksi vapaaohjelmaa mastossa, The Tornados ja Klovni Slipi. Tuona kesänä minulla oli myös taikateltta Sariolassa. Samana kesänä polkupyöräili Lasse Berkovitsch turistina mukana ja asui teltassa. Hän maalasi silloin tuon paraatikorokkeen takana olevan television. Tuo näytösaika kello on itse tekemäni, kuin myös fasadin muu rakenne. Fasadi on siis omani. Suurosen vanhemman surmanajofasadin on maalannut Veikko Hursti ja se viimeisin on Lasse Berkovitschin maalaus.
Pekka Pekkonen
••••••••••••••••••••••
Markku Purholla ja Pekka Pekkosella käytössä ollut sama fasadi oli mahdollisesti fakiiri Pentti Tanskasella Mestari Fakiiri -tekstillä kun hän esiintyi Onni Suurosen Surmanajotivolissa vuonna1980. Tanskanen esiintyi Surmanajotivolin ohjelmateltassa fakiiriohjelmallaan, joka sisälsi mm. miekannielemistä, naulan työntämistä sieraimeen, piikkimatolla makaamista sekä kangasnauhan kuljettamista sieraimesta sisään ja suun kautta ulos.
Ylemmässä kuvassa Mestaritaikuri Markku Purhon fasadia kohti astelevat Nokialla vuonna 1977 Markku Aulanko ja Risto Pajunen, vasemmalla näkyy Purhon Volvo Amazon. Purho esiintyi Onni Suurosen tivolissa v 1975 Aimo Leikaksen kanssa ja vuonna 1977 yksin omilla näytöksillään.
Terv
Tk
••••••••••••••••••••••
Tietääkö kukaan teistä Tarmon akrobaatti kaverista nimeltä Yrjö Niitlahti mitään, heillä oli tietääkseni nimi The Tornados. 
Niina Niitlahti
••••••••••••••••••••••
Niin Purhon, kuin Peter Danielsinkin fasaadi oli myös minulla käytössä aiemmin, nimi vain oli Mestaritaikuri Mr. Henry. Kuten Pekka P edellä mainitsi, fasaadi oli Lasse Berkowitschin maalaama. Minulla oli ensimmäisenä vuonna (vuonna 1967) vielä Veikko Hurstin maalaama fasadi

Heikki Suikki, (entinen Oravamäki)
••••••••••••••••••••••
.

Sirkus Finlandian orkesteri Ukrainasta

Pöllähti yhtäkkiä mieleeni, että Sirkus Finlandian orkesteri tulee Ukrainasta. Toivottavasti pääsevät tulemaan vaikka maailma on mullin mallin heidän kohdallaan. Pidetään peukkuja, sillä se on yksi Euroopan parhaimmista sirkusbändeistä. Tosin sen kokoonpano hieman vaihtelee eri vuosina, mutta yhdeksän miehen Big Band on tulossa. Niin kuin monena aikaisempanakin vuonna.

Yläkuva on vuodelta 2010, jolloin kapellimestarina oli Oleksandr Krasyun. Alakuva on parin vuoden takaa ja kapellimestari oli Vasyl Romaniv.

The Wictor

Viktor Viljo Helpiö (16.7.1915–18.3.1991) tunnettiin taiteilijanimillä The Viktor, The Wictor, The Charles, Pyörä-Charles, Velocharles jne. Näyttävimmän osan urastaan hän loi polkupyörien päällä – enemmän tai vähemmän hajoavien. Onkohan niin, että tuo hajoava pyörä meni aikoinaan Tammisen Rakelle? Helpiöllä oli myös rullaluistinnumero kauniin avustajattaren kanssa. Ylläoleva kuva on Cabaret Fennian ohjelmalehdestä. Alakuvassa lehti-ilmoitus Punaisen Myllyn revyy-teatterista Lasten Päivän huvikentällä 1949. Henrico muistelee esiintyneensä Ladynsä kanssa samaan aikaan ravintola Kaisaniemessa Pyörä-Charlesin kanssa. Vuonna 1981 hän oli opettajana Linnanmäen sirkuskoulussa.

En ole koskaan tavannut Helpiötä tai nähnyt hänen esiintyvän. Alan ammattilaisten tarinoista saa kuitenkin mielikuvan, että kyseessä oli aika värikäs henkilö. Hän oli kaiken muun lisäksi keksijä. Hän kehitti mm. vetävät rullaluistimet.  Selässä oli kannettava polttomoottori ja sieltä kulki taipuisa akseli toiseen rullaluistimeen, johon saatiin siis vetoa. Helpiö kertoi myös, että hän kehitti vetosysteemiä suksiin siten, että toisen suksen häntäpäähän tuli jonkinlainen pyörivä tela ja näin saataisiin itsestään kulkevat sukset.  Helpiö kertoi, että hän on testaillut niitä Helsingin edustalla meren jäällä. Sanoi, että armeijakin on niistä kiinnostunut! Tiedä häntä. Helpiö puhui myös usein keksimästään yhden sormen seisonnasta, jonka voi tehdä ilman käsinettä tai muutta peittoa.

Sirkus K. Lindberg 1912

Ilmoitus Kansan Lehdessä 18.5.1912 kertoi, että aivan kaupungin laidalle, Tampereen Hevostorille eli nykyiselle Pyynikintorille saapuu Suuri Sirkus K. Lindberg. Sinne pystytetään suuri Hippodromiteltta, johon mahtuu peräti 1500 henkeä. Maailmankuuluista esiintyjistä mainitaan klovni Waneman, ratsastajaperhe Ch. Lucesson ja monta iloista Pelle Jönssiä.

No – sitten kävikin niin, että suomalaiset virkamiehet näyttivät taas voimansa. Ratsastajat pääsivätkin Tampereelle vasta kolme päivää myöhemmin riideltyään sitä ennen tullivirkailijoiden kanssa. Ja vaikka se ei olisikaan ollut oikea syy viivästymiseen, niin se oli hyvä syy, jonka kaikki ymmärsivät. Laadittiin uusi ilmoitus Kansan Lehteen 21.5.1912.

Tällä välin oli sirkuksen nimikin tullut vähän hienommaksi – Grand Cirkus Lindberg. Matkustusongelmia oli myös venäläisellä Edvartsilla ja suomalaisella Pelle Gönsillä. Sirkuksen nimen lisäksi artistienkin taiteilijanimet kirjoitettiin miten sattuu.

Mikä sirkus tämä oli? Tämä oli ruotsalaisen Knut Lindbergin (1875–1918) omistama Grand Cirkus National. Mutta miksi se ei käyttänyt tuota nimeä, jota se oli käyttänyt jo vuodesta 1905 tai 1906 lähtien Suomea kiertäessään? Sillä nimellä se oli ollut Tampereellakin aikaisemmin. Vuoden 1907 vierailullaan se mainosti, että telttaan mahtuu 3000 henkeä. Silloin seurueeseen kuului 15 hevosta, 11 jalopeuraa ja 10 karhua.

Ensimmäisen kerran Suomessa vieraillessaan Lindbergin sirkuksen mukana kulki myös Louis Billing omalla ampumaradallaan. Toisen tiedon mukaan vasta 1915. Myöhemmin Billing tuli tunnetuksi Mustan Kabinetin esittäjänä.

Muuten – tuohon Pelle Jöns -nimeen törmäsin myös ruotsinkielisessä lehtiartikkelissa vuodelta 1949. Sen mukaan hän esiintyi Varieté-teltassa Lasten Päivän Huvikentällä Helsingissä. Ei voi olla kuitenkaan sama.