Miss Barbette

Tämä on Miss Barbetten taiteilijapostikortti, joita myytiin näytösten yhteydessä pienen lisäansion toivossa. Moni mies varmaan tuon postikortin ostikin. Olihan se tavattoman uskaliaan rohkea kuva. Kortti on löytynyt Suomesta, mutta onkohan Miss Barbette esiintynyt myös täällä? Viehättävän näköinen neitokainen. Spagaatti vaatii kuitenkin vähän lisäharjoittelua.

Hippodromi Tivoli

Helsingissä Mannerheimintiellä nykyisen Töölön kisahallin pohjoispään, so. entisen B-Messuhallin paikalla sijaitsi Hippodromirakennus. Se palveli ensisijaisesti ratsastuksen harrastajia ja opetusta sekä sirkuksia ja myöhemmin myös tivoleita. Rakennus valmistui 1910 syyskuussa ja se purettiinn 1949. Yllä oleva kuva on vuodelta 1922. Raitiovaunu Hippodromin edustalla Läntisellä Viertotiellä (nyk. Mannerheimintie 19).

Alla oleva ilmoitus on vuodelta 1947. Hippodromin Tivolin omisti Niilo Valdemar Syversen. Kaupparekisterissä on maininta, että Hippodromin Tivoli lopetettiin 12.11.1948. Niilon isä Ludvig Syversen toimi myös sirkus- ja tivolialalla. Niilon isovanhemmatkin olivat samalla alalla. Ilmoituksessa mainostetaan sisaruspari Syverseniä, jotka ajavat yhdessä surmanajoa. He olivat Sylvi ja Otso Syversen. Sylvi avioitui surmanajaja Leo Paularinteen kanssa.

Tivoli-sana on syntynyt mutkien kautta Tivolin kaupungista siellä olevan Villa d'Esten kartanon ansiosta. Tivoli on kaupunki Italiassa, parikymmentä kilometriä Roomasta itään. Sen edeltäjä oli antiikin kaupunki Tibur. Tivolin antiikkinen Vestan temppeli  kuuluu nykyään UNESCO:n maailmanperintöluetteloon ja sitä pidetään nykyään niin italialaisen arkkitehtuurin kuin puutarhasuunnittelunkin mestariteoksena. Kartanoa ja puutarhaa on kehitelty 1500-luvulta alkaen entisestä luostarista. Luostarin alapuolen kaupunginosa muutettiin 4,5 hehtaarin kokoiseksi puutarhaksi ja sinne vedettiin vesijohto yläpuolisilta vuorilta. Veden käyttö oli uusi idea ja oli vaativa tehtävä saada suihkulähteet toimimaan luonnollisella vedenpaineella ilman pumppuja. Myöhemmin rakennus siirtyi Itävallalle, ja mm. Franz Liszt oleskeli siellä 1800-luvun puolivälissä. Näin voidaan ymmärtää myöhempi tivoli-idean kopiointi Wieniin ja sieltä myöhemmin Kööpenhaminaan. Italian valtiolle villa siirtyi 1920. Sen ulkotilat ja erityisesti niiden vesijärjestelmä on nykyisin entisöity.

Mutapainia ja vedenneitoja – Mud wrestling and mermaids

Tämä Tivoli Matti Sariolan ilmoitus on julkaistu Aamulehdessä Vappuna 1970. Kahlekuningas Aimo Leikas (1947–1976) näkyi olevan mukana. Mutapaini ja Vedenneidot olivat houkuttimina monien muiden ihmeiden joukossa.

Vedenneidot olivat tuohon aikaan jo vanha juttu. Lauri Seiterä (1915–1992) kehitti sen Linnanmäen huvipuistoon jo 1951. Ensimmäisenä vuotena Vedenneidot olivat teltassa, mutta vuodeksi 1952 tälle pelille rakennettiin oma halli Markkinatorille, muiden Seiterän pelien viereen. Asiakkaat saivat viisi palloa, joilla tuli osua parin metrin etäisyydellä sijaitseviin pieniin maalitauluihin. Niiden takana oli verkkoaita, jonka takana vedenneidot istuivat lavoilla vesialtaan yläpuolella. Pallon osumasta tytöt tippuivat kirkaisten alas. 1955 alettiin periä pääsymaksua Vedenneitohalliin, jotta pelkät töllistelijät jäisivät pois. 1970-luvulla vedenneitohallissa nähtiin kaunottaria yläosattomissa uimapuvuissa sekä tasa-arvon nimissä myös poikia. Kesällä 1980 kuultiin Vedenneitohallista viimeiset kirkaisut ja loiskahdukset.

Mutta kuka toi mutapainin Suomeen ja milloin? Olisiko sekin ollut Seiterän juttuja? Kettil Cedercreutz muisteli, että hän olisi katsellut mutapainia Huvipuisto Seiterässä vuonna 1967. Lauri Seiterä perusti tämän oman tivolinsa 1966. Nykyään se käyttää nimeä Tivoli Seiterä. Mutapainissa kilpailijat painivat kehässä, johon nykyään lisätään bentoniittia. Bentoniitti on erikoista luonnon savea, joka pystyy absorboimaan suuria määriä vettä ja suotuisissa oloissa laajenemaan sen seurauksena tilavuudeltaan jopa kymmenkertaiseksi. Bentoniittia esiintyy yleisesti ympäri maailmaa, mutta Suomessa sitä tavataan vain vähäisissä määrin. Sitä tuodaan tänne Yhdysvalloista tai Euroopan eteläosista.

.

Elokuva Sirkus - The Movie Circus

Eilen kirjoitin Chaplinin Sirkus-elokuvasta. Yhdeksän vuotta myöhemmin Tampereella nähtiin saman nimisen toisen elokuvan ensi-ilta. Elokuvateatteri Olympia mainosti sitä näin: Sirkuselämän sensaatioita, taustana neuvostolan kiintoisa yöllinen suurkaupunkielämä. Neuvostola tarkoitti varmaan Neuvostoliittoa. Elokuvan ohjasi G.A. Alexandrov ja pääosissa olivat L.P. Orlova ja S.D. Stoljarov. Osaako joku kertoa lisää tästä leffasta – tai Tampereella kun ollaan, pitää sanoa ellusta.

Mykkäelokuva – Silent movie

Charles ”Charlie” Spencer Chaplinin (1889–1977) mykkäelokuva Sirkus (The Circus) valmistui tammikuussa vuonna 1928. Saman vuoden elokuussa sitä esitettiin jo Tampereella elokuvateatteri Scalassa. Chaplin sai elokuvasta erikois-Oscarin ensimmäisessä Academy Awards -gaalassa. Chaplin teki vuonna 1968 elokuvasta uuden version, jonka hän varusti säveltämällään uudella musiikilla. Hän lauloi myös elokuvan alun kappaleen ”Swing, Little Girl”. Elokuvan kesto oli 70 minuuttia.

Tuossa Scalan ilmoituksessa mainitaan, että teatterin orkesteria johtaa kapellimestari Toivo Sund. Elokuvateatteri Scalan orkesteri sai myös kunnian esiintyä ensimmäisenä suomalaisena orkesterina radiossa, kun naapuritalossa Hämeenkatu 26ssa puhelinosuuskunnan ullakolla aloittanut Suomen ensimmäinen radioasema lähetti sen soittoa "eetteriin".  Scala-teatteri sijaitsi yksikerroksisessa jugendrakennuksessa, joka valmistui 1911. Pohjoismaisen Biografikomppanian omistama elokuvateatteri oli valmistuessaan Tampereen suurin 468 katsojapaikalla. Teatterirakennus purettiin 1930-luvun lopulla.