Sirkus Finlandian karavaani Punkaharjulla siirtymässä Kerimäeltä Parikkalaan 12.7.2005.
Sirkuselämä on paljon muutakin kuin se kimaltava näytös, jota katselemme musiikin soidessa. Voisi kuvitella, että artisteilla on helppoa, kun tarvitsee vain näyttää 5–15 minuuttia pari temppua päivässä. Päivä ei kuitenkaan kulu noin helposti. Sirkuksessa kaikki päivät ovat arkipäiviä. Kesän aikana Sirkus Finlandia kiertää toista sataa paikkakuntaa välillä Raasepori–Ivalo. Aamuherätys on hevosmiehillä jo klo 5. Muidenkin on syytä olla aamuvirkkuja. Valtaosa karavaanista lähtee uudelle paikkakunnalle ennen aamuruuhkia. Perille päästyä pystytetään teltta, sitten päivän harjoitukset, kaluston huolto, illan näytös, teltan purku ja taas nukkumaan.
Karavaani saapuu Virroille 7.5.2017. Maahan on sahanpurulla merkitty teltan paikka.
Sirkus Finlandian karavaanissa on tänä vuonna yhteensä 53 autoa ja vain pari niistä ei vedä perässään mitään. Vanhin auto on vuodelta 1990 ja nuorin on vasta 5-vuotias. Pisin ajoneuvoyhdistelmä on yli 25 metriä. On siis mietittävä, mihin aikaan liikutaan ja millaisissa ryhmissä. Letkassa on syytä muistaa myös ajoneuvojen väliset riittävät etäisyydet. Kilometrejä tulee vuodessa noin 8 000 eli harvinaisen vähän, kun vertaa ammattikuljettajien työmääriin vuodessa. Henkilökuntaa, artistit mukaanluettuna on 85. Kuljettajia tarvitaan paljon. Niinpä jokaiselta vaaditaan rekkakorttia eli E-korttia, mutta C-kortillakin saattaa päästä töihin. Ydinporukka on suorittanut myös ammattipätevyystutkinnon.
Karavaani tankkaa 5.8.2010. Letkun päässä Ivan Savitski.
Dieseliä kuluu keskimäärin 23 litraa sadalla kilometrillä eli karavaani saastuttaa ilmaa koko kiertueen aikana noin 98 000 litran verran. Kuljetuspäällikkö Hannu Laaksonen vastaa siitä, että pyörät pyörivät. Kiertueen mukana kulkee Hantan oma verstas. Sellaista ongelmaa tien päällä ei ole vielä vuosien varrella tullut mistä ei olisi selvitty. Tästä vuodesta Hantta kertoo: – Kolhuja on tullut, mutta kolareita ei!
Jouni Aalto ohjaa karavaanin Ryhdin kentälle Ylöjärvellä 5.9.2010.
Paljon on vettä virrannut Kalajoessa. Vuonna1976 mitään GPS:ää ei ollut, kännykäistä puhumattakaan. Telttamestari Hans Conradzenin Scania lähti ensimmäisenä. Kuusen oksia heiteltiin tielle aina kun käännyttiin. Sitä saattoivat sitten luku ja kirjoitustaidottomat hevosartistit seurata. Jos reissuun lähti seitsemän jälkeen, saattoi olla helisemässä, kun jonkun kaupungin puhtaanapitolaitos oli ehtinyt oksia korjaamaan. Silloin saattoi Alois Kölner, Norsu, ja Kameli löytyä naapurikaupungista. Sieltä oli sitten poliisi ystävällisesti katsonut lehdestä Sirkuksen mainoksia, että osasi opastaa domtööriperheen oikeille urille.
Itse päädyin samoista syistä lähestymään Kankaanpäätä väärää tietä. 18-vuotiaana ABC kortti taskussa vedin norsun heinäautolla kassavaunua, mutta lain mukaan kuormautokortilla sai vetää tyhjää traileria opetustarkoituksessa (ja sirkuksen kassahan oli aina tyhjä). Matala siltahan siellä tuli vastaan, ja kun peruutustaidot oli mitä oli, niin kyllähän siinä hermostutti. Pääsin onneksi kääntymään ennenkuin kolahti.
Kahvilla satuin vilkaisemaan pöydällä ollutta Abbi Berglundin Ajokorttia. Miehellä oli 80 km/h rajoitus, vaikka 23-vuotiaana oli ollut tienpäällä jo vuosia. Kysyin että miten nyt noin?
"Kun vetää yhtä vaunua se on ok. Kun vetää kahta, poliisi sanoo että jätäppäs se toinen tienvarteen ja käy myöhemmin hakemassa. Kun vetää kolmea, ne kutsuu junaksi, ja ottaa kortin." Sirkus Scaalassa oli ilmeisesti ollut kalustosta pulaa. Niin oli Finlandiassakin. Alkukesästä 1976 vedettiin venäläisillä ursustraktoreita trailerita kahdessa ajossa.
Taikuri rekkakuski (1978) oli hieno homma. 80 mk päivä + ylläpito oli siihen aikaan kova liksa. Telttapojilla tienestit jäi 60 mk. Valtava palkankorotus edelliseen pestiin verrattuna, jollin mentiin taskurahoilla. Hymyä riitti.
Kettil Cedercreutz
.
No comments:
Post a Comment