Hiuskarvan varassa

Helsingin Cir­ko-fes­ti­vaa­lilla (8.–12.5.) nähdään perjantaina ja lauantaina hiukan harvinaisempaa sirkustaidetta. Elice Abonce Muhonen ja Sanja Kosonen esittävät hiuksistariippumisnumeron. Maailmasta löytyy vain viitisenkymmentä hiusriippujaa. Viimeksi näin sellaista tammikuussa Monte-Carlon Sirkusfestivaaleilla. Esittäjinä olivat Daylis & Daramis (alakuvissa).

Vuonna 1989 Sirkus Finlandiassa bulgarialainen Lily Dimitrova esitti hiusakrobatiaa. Nuori sirkusprinsessa Heidi Jernström (nyk. Shershun) sai häneltä oppia tähän vaikeaan ja välillä tuskaiseenkin sirkustaitoon. Heidi esiintyi tällä numerolla melko pitkään. Yläkuvassa hän odottaa esiintymisvuoroaan klovni Waltterin eli Heikki Leppävuoren kanssa Sirkus Finlandia Juniorissa vuonna 1989.

Rans­kas­sa työs­ken­te­le­vät sir­kus­tai­tei­li­jat Mu­ho­nen ja Ko­so­nen ovat pari vuotta val­mis­ta­neet ny­ky­sir­kus­teosta, jos­sa klas­sis­ta riip­pu­mis­tai­toa hyö­dyn­ne­tään. Konsulteina ovat olleet Heidi Shershun ja Chris Lemon.

Hiuk­set ei­vät ole vaa­ras­sa ir­ro­ta pääs­tä, ei­kä pää var­ta­los­ta, mut­ta nis­kat ovat kuulemma kovalla koetuksella. Kampauksen teossa menee tunti, kun hiukset asetellaan oikein metallituen ympärille.

Hartkopfin vahamuseo

Vielä juttua eilisistä vahakabineteista. Hartkopfin vahamuseossa esiteltiin intiimejä sairauksia, kidutusvälneitä, eri rotuja edustavia nukkeja sekä historiallisia tapahtumia. Valokuvia ja lehtiä ei siihen aikaan kovin paljoa ollut tavallisen rahvaan saatavilla, mutta uutiset kansainvälisistä selkkauksista kuitenkin kulkivat. Vahakabinetissa sitten esitettiin kyseiset tapahtumat ja henkilöt luonnollista kokoa olevien vahanukkien avulla. Vahanukkeina olivat niin kuninkaalliset henkilöt kuin murhamiehetkin.

Tanskalaisen Niels Nielsenin omistama Hartkopfin vahamuseo kiersi Suomea 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa useita vuosia. Suurimmillaan sen kujettamiseen tarvittiin kahdeksan rautatievaunua. Museo oli jaettu erilaisiin osastoihin ja "vain miehille"-osastoon oli erillinen pääsymaksu. Oheinen kuva on otettu Vaasassa 1910 ja siinä on museon mukana todennäköisesti Sirkus Fennia. Teltta on ns. galgtält, jossa mastorakenteet muistuttavat kahta vastakkain asetettua hirsipuuta. Hartkopfin museo oli Suomessa lähes yhtäjaksoisesti vuoteen 1917 saakka. Uudelleen se tuli vuosina 1923-25 ja senkin jälkeen se teki lyhyempiä vierailuja.

Vahanäyttelyn suosio hiipui, Nielsen velkaantui ja joutui luovuttamaan osan kokoelmasta J.A.F. Sariolan Suomen Tivolille. Suuri osa Suomeen jääneistä nukeista sulatettiin lattiavahaksi. Niels Nielsen kuoli 2.5.1938 edelleen Tanskan kansalaisena.  Vahanukkien lisäksi Hartkopfin museossa vieraili eläviä erikoisuuksia, mm. jättiläinen Gustaf Edman. Nielsen on todennäköisesti itse mukana Edmanista 1906 otetussa muistokortissa alhaalla. Osa Nielsenin kokoelmasta on edelleen olemassa ja sen omistaa ruotsalainen Per Edström.

Lähde: Sven Hirn: Kaunotar ja hirviöitä.

Anatoominen museo

Tämä nyt ei ole ihan sirkusta, mutta liippaa niin läheltä, että pakko on kertoa. Varsinkin kun aiemmin on ihmetelty mikä oli Museo, josta puhuttiin aikoinaan tivolien ja sirkusten yhteydessä.

Isoisovanhempiemme aikaan, kun ei vielä tunnettu sähköisiä viestimiä, tieto kulki vähän toisella tavalla ja toisella nopeudella. Sirkuksilla ja tivoleilla oli merkittävä rooli tiedon ja uutisten levittämisessä. Varsinkin vieraanvärisiä tai epämuodostuneita ihmisiä ja eläimiä käytiin innokkaasti katsomassa. Silloin sitä ei vielä koettu rasismiksi kummaltakaan puolelta. Myöhemmin elokuva mullisti tiedonkulun täysin. Meille näytettiin valkokankaalta kaikki luonnonmullistukset ja maailman hallitsijat ihan elävinä.

Vahakabinetti on museo tai näyttely, jossa on julkisuuden henkilöitä esittäviä luonnollisuuteen pyrkiviä vahanukkeja. Ne olivat ja ovat edelleen hyvin suosittuja. Kiinteä vahakabinetti löytyy tänään Visulahden matkailukeskuksesta. Maailman kuuluisin lienee Madame Tussaud'n (1761–1850) vahakabinetti, joka nykyään on levinnyt Lontoosta ympäri maailmaa.

Anatoomiset vahakabinetit poikkesivat noista edellisistä tarjoten nähtäväksi myös ihmisruumiin osia esitettynä luonnollisessa tai epäluonnollisissa muodoissa. Viimeisin tällainen Suomessa kiertänyt Vahakabinetti taisi olla taikuri Wäinö Hamarin ja akrobaatti Esa Karttusen Panoptikon vuosituhannen vaihteessa. Vahanuket olivat peräisin 1800-luvun lopulta, jolloin saksalaiset kuvanveistäjät Rudolf Pohlin ja Emil Kotschin muovasivat ne Dresdenin yliopistolle lääketieteelliseen opetuskäyttöön.

Ylhäällä on Kansan Lehdestä leikattu ilmoitus 1.10.1930. Tarkempaa tivolin nimeä siinä ei ole, olisikohan Hesperian Tivoli, joka mainitaan tekstissä? Yksi tivolin vetonauloista karusellien lisäksi oli Museo. Sillä ilmeisesti tarkoitettiin vahakabinettia, jonka sisällä oli erikseen anatoominen osasto. Siellä oli tarjolla vähän rajumpaa nähtävää ja sen vuoksi perittiin lisämaksu.

Toinen lehti-ilmoitus on vähän vanhempi. Se julkaistiin Helsingin Sanomissa 29.8.1914. Tämä Hartkopfin Panoptikon Anatoominen Museo oli suurin matkustava vahakabinetti. Se ei ollut siis minkään tivolin osana. Esillä oli kaikki elävät ihmisrodut ja kuuluisat henkilöt. Näyttely sisälsi yli 1000 numeroa, ryhmiä ja kuvia, vahasta valmistettuja luonnolliseen kokoon. Yksi vetonauloista oli karvainen Juliana Pastrana sekä hänen karvainen lapsensa. Pääsymaksu oli 50 penniä, mutta anatoomiseen osastoon piti maksaa 25 pennin lisämaksu. Museon omisti Niels Nielsen.

Sirkus Finlandia Senior 1989

Vuonna 1989 kansainvälinen ympäristöjärjestö Greenpeace ilmoitti perustavansa toimiston Helsinkiin, Ajatolla Khomeini lupasi kolme miljoonaa dollaria Salman Rushdien surmaajalle, Tiedekeskus Heureka avattiin Vantaan Tikkurilassa, Suomesta tuli Euroopan neuvoston jäsen ja Sirkus Finlandia Senior lähti rinta rottingilla taisteluun lamaa vastaan. Kiertue lähti 22.4. Karjaalta ja päättyi Inkooseen 22.10.. Helsingissä oltiin syyskuun lopusta lokakuun puoliväliin.

Ohjelmalehdessa luetellaan sirkuksen runsas henkilökunta:
Sirkustirehtööri Carl-Gustaf Jernström
Johtaja Jukka Rossi
Pääkassa  Leena Jurvakainen
Kulttuurisihteeri Stefan Bergman
Graafinen taiteilija Sirkka Tikka
Myynninedistäjä  Lasse Kother
Telttamestari Giovanni Jarz
Kapellimestari Czeslav Murakovski tai Miroslaw Wojtas, oktetti
Palo- ja turvallisuuspäällikkö Aarne Hakkarainen
Juontaja Erja Kotavuo (yläkuva)

Ohjelma:
Lily Dimitrova / hiusakrobatia, Bulgaria
Nadia Romaniuk / hulavanne, hula-hoop, Bulgaria
Bobon / paussiklovni, Lasse Nørager, Tanska (nykyisin Bonbon)
Truppe Waldemar / vauhdikas kasakkaratsastusnumero, Bulgaria
Truppe Boitchanovi / ryhmäakrobatia hyppylaudalla, Bulgaria
Duo Ivanovi / folklorenumero
4 King / venäläinen aisa ja voltteja, neljän hengen ryhmä, Puola
Tomovi / koulutetut koirat, Bulgaria
Simet / korkea vaijeri, Unkari
Flying Lorimars / lentävä trapetsi
Nikols Family / ikarialaiset leikit, perheen lapset esiintyivät myös, Espanja
Sirkus Finlandian baletti / kahdeksanhenkinen tanssiryhmä, Bulgaria
Doro / kisailevat nuket, Romania

Heidi Jernström innostui myös Lily Dimitrovan hiusakrobatiasta ja esiintyikin ahkerasti (alakuva).

Kommentit:

1989 meni vielä lujaa, lama alkoi vasta 1991... 


.

Sirkus Finlandia Junior 1989

Vuonna 1989 painettiin Sirkus Finlandia Juniorille ja Seniorille yhteinen ohjelmalehti, jonka keskiaukeamalla oli kaksi eri ohjelmaa. Tässä Juniorin osuus:

Markku Karvo / taikuri (myöh. Marko Karvo), Suomi (alin kuva)
Ivan ja Ludmil / jonglöörit, Bulgaria
Reni / soolotrapetsi
Anelia Jordanova / kautsuk, notkeusakrobatia, Bulgaria
Retro / tasapainotaiteilijat
Truppe Jordanovi / koulutetut koirat, Bulgaria
Trio Fancy / pystytangon akrobatiaa
Truppe Kovatchevi / hyppylauta, Bulgaria
Miss Iva / venäläinen aisa, Iva Jordanova & co., Bulgaria
Duo Grigorievi / ekvilibristit, Anatoli Grigoriev, Rumiana Grigorieva, Bulgaria
Penka Gentcheva / poninumero, Bulgaria
Waltteri / paussiklovni, Heikki Leppävuori, Suomi
(Eräässä sanomalehdessä Leppävuori esiteltiin nimellä Mr Walters)

Kiertue starttasi Hyvinkäältä 21.4. ja päättyi Pohjaan 24.9.. Maarianhaminassa poikettiin 26.–30.7.. Juontajana ja johtajana toimi Jukka Rossi. Seura-lehti oli mukana kuvioissa. Nykyajan suuriin halleihin ei silloin ollut varaa. Autot talvehtivat Mustiolla metsän siimeksessä.