Ihan kuin

Helsingin Eteläsatamaan ajaessani aivan riemastuin kun näin Olympialaiturin edessä sirkusteltan. Mutta kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun 20 sekuntia myöhemmin totesin sen olevan tietyömaan suojakatos. Voi, että se näytti sirkukselta kaukaa katsottuna. Jos oikein kunnon myrsky tulee, nuo kankaat lähtevät omille teilleen. Sen verran rennolla otteella ne on kiinnitetty. Hienoa, että kaupunki on antanut luvan noille graffiteille. Vai onko noin hienot maalaukset graffittia?

Pömpeli

Vielä 1950-luvulle asti sirkusten ja tivolien henkilökunnan melkein ensimmäinen tehtävä uudelle paikkakunnalle saavuttaessa oli järjestää itselleen yösijat. Useimmiten lähitaloista haettiin kortteeria vuokralle. Osa löysi makuusijan teltan sisältä tai kuljetusvaunuista. Sirkushaitaristi Veikko Ahvenainen kertoo nukkuneensa leijonahäkin katolla.

Vallan erinomainen keksintö oli pömpeli. Lotta Mattila kertoo kirjassaan Tivolihuveja Keravalta 1888–1978 koottavasta ‘pömpelistä’ majoituspaikkana. Siinä oli siipimuttereilla kiinnitettävät seinät ja vedenpitävä kangas kattona. Ylinnä kuva pömpelin perustuksesta ja sen alla kuva valmiista pömpelistä, joka näkyy myös edellisen kuvan taustalla. Majoituskämpän koko on 2,5 x 2,5 metriä. Ulla ja Toivo Sariolalla noita pömpeleitä oli kaksi. Kuva otettu ilmeisesti vuonna 1947. Silloin liikuttiin junalla. Lotta Mattilan kirjan mukaan ensimmäisen pömpelin rakensi Louis Billing.

Alhaalla on kuva Sirkus Bonnista 1951 Parikkalassa. Teltan takana oikealla näkyy yksi pömpeli. Teltan edessä vasemmalla näkyvä lipunmyyntikoppi muuttui varmaan yöksi asunnoksi. Lähempänä nykyaikaa pömpelin jälkeen tulivat sitten käyttöön miehistöparakit ja asuntovaunut. Olisi siinä tirehtööri saanut sydärin, jos olisi nähnyt millaisilla asuntovaunuilla ja -autoilla artistit nykyään liikkuvat (kuva alinna).

Kommentit:

Björn Gammals lähetti mielenkiintoisen kuvan pömpelin sisältä. Kuvan julkaisi Päivän Uutiset 24.7.1952. Se otettiin vuonna 1952 Olympia Tivolissa eli Topi Sariolan johtamassa Suomen Tivolin osastossa. Kuvateksti kuului: Herrasväki Li-Hua ja Toppy Pesonen heidän 2 x 2 m suuruisessa "asunnossaan". Li-Hua oli Leena Rintala, joka tanssi La Miquela -nimisessa Side Show -teltassa Toivo Pesonen avustajanaan. Topi hoiteli ja esitti mm. 7-metristä Prinssi-nimistä verkkopythonia.

Norsu karkuteillä

Aamulehti uutisoi Uudestakaarlebyystä sirkusnorsun seikkailuista kesäkuun 10. päivänä 1950. Elefantti-neitokainen Stina päätti karata omille teilleen heti rautatieasemalla kaupunkiin saavuttaessa. Koko kaupunki sulki ovensa ja ikkunansa, kunnes parin tunnin kuluttua vaara oli ohi. Jutussa puhutaan Sirkus Smithistä, mutta veikkaanpa, että se oli tanskalainen Cirkus Brdr. Schmidt, joka liikkui Suomessa näköjään junakyydillä.

Tätä kikkaa on moni muukin sirkus käyttänyt. Ilmaista mainostahan tällä tempulla saatiin. Takuulla jokainen siinä kaupungissa tiesi tämän jälkeen, että sirkus on tullut paikkakunnalle. Ja puhutaanhan siitä vielä nytkin, yli 60 vuotta myöhemmin. No – saattoi se olla vahinkokin.

Cirkus Brdr. Schmidt saapui Tampereella vasta 9.9. ja ilmoitti tulostaan hyvin lyhyesti Hämeen Yhteistyössä. Näytösten tuotosta lahjoitettiin osa sotainvaliideille ja näin saatiin huvivero vähän alemmaksi.

.

Tanskalainen Arena konkurssiin.

Tanskalainen Ekstra Bladet kertoi toissapäivänä Pohjolan suurimman sirkuksen Cirkus Arenan menneen konkurssiin velkojen noustessa yli 38 miljoonaan Tanskan  kruunuun. Lehti kertoi, että myös Cirkus Benneweis ja Cirkus Dannebrog ovat taloudellisesti ahtaalla. Ikäviä uutisia.

Muistan, että jossain mainittiin aiemmin Cirkus Arenan olevan Euroopan suurin sirkusyritys, sillä kerrottiin olevan 9 sirkustelttaa, joissa yhteensä lähes 20 000 istuinpaikkaa ja lähes 250 autoa. Tätä kalustoa on siis vuokrattu useammalle sirkukselle. Kaikkea tätä pyörittää Berdinon perhe.

Tämän kauden ohjelmasta yläkuvassa Patrick Berdino esittää norsut ja alakuvassa romanialainen Troupe Cretu.

Linnanmäki 1956

Vuonna 1956 Linnanmäen ohjelmakirja oli kokoa A5 nelivärikannella varustettuna. Takakannessa Rosenlewin pesukonemainos. Vihossa oli kansien lisäksi 44 sivua ja sen lisäksi keskellä oleva ohjelma-aukea.  Kansilehti oli Osmo Wallin piirtämä. Samaa kansikuvaa käytettiin myös seuraavana vuonna lisäämällä siihen vuosiluku.

Kolmossivun kirjoitus kertoo Peacockin vaiheet. Ensimmäinen teltta vuonna 1950 oli vaatimaton ja sinne mahtui katsojia 300. Seuraavana vuonna hankittiin uusi teltta, mihin mahtui jo 700 matkustajaa.  Paikkakin vaihtui.  Olympiavuonna teltta suureni jälleen ja nyt sinne mahtui 1 000 katsojaa.  Taas paikka vaihtui. Vuonna 1955 alkoi Peacock-teatterin rakentaminen ja se otettin käyttöön vuonna 1956. Katsojakapasiteetti vähän putosi. Teatterissa oli paikkoja 906.

Teatterihallista opasvihkosessa ei puhuta mitään, mutta Linnanmäki 50-kirja kertoo, että siellä esiintyivät Solmu Mäkelä ja Julius Sundman – ilmeisesti peräkkäisinä kuukausina. Samainen kirja kertoo, että Huviteatterissa pyöri Agapetuksen Syntipukki ja Pikkunäyttämöllä Einari Ketolan pienoisnäytelmiä ja fakiiri Jussi Pöyhönen (kuvassa ylhäällä). Missähän nämä kaksi viimeksi mainittua esityspaikkaa sijaitsivat?

Ulkoilmanäyttämöllä oli huimia ilmanumeroita, esimerkiksi kesäkuussa trapetsinumero Les Biancas ja elokuussa nuorallakävelyryhmä The 7 Eagles (alakuva).