Sirkustarinoita Tennispalatsissa

Taiteilija: Sampsa Sarparanta: Identiteettikriisi 2, 2012. Copyright: © Yksityiskokoelma. Kuva: Sampsa Sarparanta.

Sirkuksen värikäs estetiikka ja voimakas vertauskuvallisuus ovat inspiroineet kuvataiteilijoita kautta aikojen. Tennispalatsin näyttelyyn 13.9.–17.11.2013 on koottu teoksia, joissa on aistittavissa sirkuksen taianomaista tunnelmaa. Näyttelyn maalaukset, veistokset ja videoinstallaatiot välittävät koskettavia tarinoita, ja teosten päähenkilöt sisältävät enemmän merkityksiä kuin päältä päin näyttää.
Sirkus houkuttelee vahvojen, vastakohtaistenkin tunteiden äärelle: kuolemanpelon kautta vapauttavaan nauruun. Sirkuksen lumovoimassa on mukana myös esiripun takainen, karumpi realiteetti. Sirkusseurueen aineellisesti ehkä köyhä mutta vapaudessaan tavoittelemisen arvoinen elämä on mahdollistanut suurten tunteiden ja inhimillisyyden eri puolien kuvaamisen.

Näyttelyssä on mukana 13 kuvataiteilijaa. Hollantilaisen Folkert de Jongin maalauksellisten veistosten kaihomieliset sirkustaiteilijat viittaavat voimallisesti taidehistoriaan. Mia Hamarin toden ja tarun välimaastossa seikkailevat puuolennot tuntuvat syntyneen unissa ja menneissä maailmoissa.

Kaksi videoinstallaatiota johdattaa katsojan taikuuden historiaan ja nykypäivään. Marjo Levlin on koostanut löytämästään esineistöstä kokonaistaideteoksen, joka kertoo suomalaisen taikuriperinteen keskeisen mestarin, Valkoisen Sheikin, tarinan. Nykysirkuksen kansainvälisillä areenoilla menestystä niittänyt taikuri ja videotaiteilija Kalle Nio tutkii elokuvan ja taikuuden yhtymäkohtia installaatiossaan Bardo.

Varhaisempia, modernistisia sirkusnäkyjä edustavat Birger Carlstedtin 1930-luvulla maalaamat värikylläiset ja eksotiikkaa huokuvat teokset. Rakastetun Alice Kairan ja nykymaalari Sampsa Sarparannan tulkinnat klovnihahmoista ovat ensi näkemältä toistensa vastakohtia, mutta molemmissa on aistittavissa yksinäisyyden ja yhteiskunnan ulkopuolisuuden aiheuttamaa surumielisyyttä. Muita näyttelyn taiteilijoita ovat Radoslaw Gryta, Outi Heiskanen, Pekka Jylhä, Mikko Kuorinki, Janne Kärkkäinen ja Satu Rautiainen.

Näyttelyn yhteydessä on toimintahuone, jossa yleisöllä on mahdollisuus harjoitella sirkustaitoja ja muuntautua jonglööriksi, akrobaatiksi, taikuriksi tai klovniksi.

 Taiteilija: Heiskanen Outi: Häpeänurkka: Hevosleikki, 1979. Copyright: © Helsingin taidemuseo. Kuva: Sakari Viika.

Tennispalatsi. Copyright: © Helsingin taidemuseo.

Kommentit:

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Myös Sirkus Finlandia osallistuu näyttelyyn omalla osastollaan.
Kalle
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Hei voinko saada lisää tietoa? Onko siis Sirkus Finlandian osasto mukana Tennispalatsin näyttelyssä? 
Johanna Mäkelä
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Sirkus Finlandiasta on tuotu hieman rekvisiittaa pukuja ja sen sellaista... 
Maria Jernström
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

.

Joikaaja sirkuksessa

Utsjoen Outakosken Seitalasta lähtöisin oleva Antero Vuolab on tiettävästi koko maailman ainoa sirkuksessa esiintyvä joikaaja. Varmuutta ei kuitenkaan ole siitä onko hän ensimmäinen. Carl Hagenbeck (1844–1913) avasi Hampurissa eläintarhan, jossa hän esitteli myös eksoottisia ihmisrotuja, esimerkiksi  saamelaisia. Heidät esiteltiin telttoineen, aseineen ja poroineen heille sopivaksi rakennetussa maisemassa. Hagenbeck oli mukana myös sirkusbisneksessä, joten on paljon mahdollista, että saamelaisia nähtiin sielläkin.

Joikaus tai joiku (pohjoissaameksi juoigan, luohti) on saamelaisten ja Vienan karjalaisten proosalaulua jossa ainutlaatuisella tavalla esitetään jokin tarina tapahtuneesta tai tietystä ihmisestä. Joiku on useimmiten improvisoitu ja laulettu ilman soitinsäestystä. Toisinaan joikua kuitenkin säestetään jollakin lyömäsoittimella. Joiku on monimutkainen ja Euroopassa ainutlaatuinen laulutapa. Joiussa ääntä väritetään kurkunpäänlihaksilla ja melodiaa muunnellaan mielentilan mukaan. Sävelmät ovat tavallisesti kaksisäkeisiä ja avainsanoihin liittyy hyvin usein toistuvia kertaumatavuja, kuten nun-nu ja lal-la.

Joiuissa käsitellään esimerkiksi henkilöitä, paikkoja tai tapahtumia. Saamelaisille joikaaminen on edelleen tärkeä muistamisen ja sosiaalisen kanssakäymisen muoto siellä missä joikuperinne on säilynyt elävänä, ja vaikkapa jostakusta ihmisestä tehty joiku on samalla kuin toinen nimi. Kerran tehtyä joikua ei muuteta, vaan se säilyy kohtalaisen muuttumattomana jos on säilyäkseen. Joiku voi myös periytyä esimerkiksi esivanhemmalta jollekulle nuoremman polven edustajalle.

Joikaamisesta ei yksistään saa etelän ihmiselle mieluisaa sirkusnumeroa, mutta se luo vahvaa jännitystä johonkin toiseen aiheeseen liitettynä. Sirkus Finlandiassa tämänvuotiseen taikuripari Duo Eventsin numeroon se sopisi mainiosti pienillä korjauksilla. Antero Vuolab voisi mielestäni  olla vielä näyttävämmin ja kuuluvammin esillä tässä numerossa. Moninkertaisesti näyttävämpi joikaaminen loisi muuten niin amerikkalaiseen numeroon ennenkokematonta eksotiikkaa. Nyt on kaksi hyvää numeroa pistetty yhteen – taikuri ja maneesia ympäri kulkeva saamelainen. Parilla istumisella en ole vielä löytänyt niille yhtymäkohtia.

Jostain lehtijutusta luin, että Anteron joiku kertoo orpolapsesta.

Kommentit:

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Olen myös sitä mieltä, että joikaaja pitäisi nostaa enemmän esille. Ehkä hänet pitäisi esitellä ennen hänen esiintymistään. Olen nähnyt vain ensi-illan. Siinä tajusin joikaajan mukanaolon vasta finaalissa kun hänet mainittiin. Duo Eventsin numeron aikana jännitin enemmän illuusioiden onnistumista. Se ei ole hyvä asia, jos on yhtä aikaa kaksi katsojan huomiokykyä vaativaa asiaa. 
Ehkä Antero Vuolabin pitäisi olla hetken aikaa yksin maneesilla luomassa pohjoisen yön mystiikkaa. Taustalla revontulet loimottaisivat ja sudet ulvoisivat. Ehkä shamaanirumpu kumahtaisi jossain vaiheessa. Asiasta voisi saada hyvänkin elementin. Tämä vain, mikäli se ei sodi saamelaisten traditioita vastaan. Sirkusnäytökset toistavat rakenteeltaan vuodesta toiseen samaa kaavaa. Miksi? Tästä voisi kehittää poikkeavan lapin kaamosta korostavan elementin. Välinetaikuri ei siihen tehtävään oikein käy. Ja ketkuttelevan klovnin osuutta voisi jopa vähän supistaa. 
MA 
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx


.

Leijona-ilta

Talikkalan taitovoimistelijat perustettiin vuonna 1933, mutta lakkautettiin syyskuussa 1939 ryhmän jäsenten saadessa kutsun kertausharjoituksiin. Olli Lehtinen ja Janne Irjanne jatkoivat esiintymistä samalla nimellä esiintyen paljon eri viihdytyskiertueilla. Marras-joulukuussa 1942 he olivat mukana Puolustusvoimain Viihdytystoimiston Leijona-ilta -kiertueella.

Ohjelma sisälsi taitovoimistelun lisäksi musiikkia, huumoria ja tanssia. Ohjelma kesti parisen tuntia.  Talikkalan taitovoimistelijoiden lisäksi ohjelmassa oli alikersantti Eino Katajavuoren, virtuoosimaisen ksylofonin taitajan esitys. Ksylofoni kirjoitettiin silloin pitkän kaavan mukaan eli xylophoni. Einollahan oli vakavan numeron lisäksi koominen hahmo. Tanssiesityksestä vastasivat Suomalaisen Oopperan tanssijat Orvokki Siponen ja Klaus Salin. Ohjelman juonsi ja huumorista vastasi Toivo Alajärvi.


Ohjelmalehtisessä oli kansien lisäksi 32 sivua. Tiukka taloudellinen tilanne heijastui siinä, että ohjelmalehdessä olleet mainokset olivat pääasiassa tekstimuotoisia kannatusilmoituksia. Ohjelmalehden etukannen sisäsivulla näkyy olevan Taika-Magic -taikatemppuvälinekaupan mainos. Kyseessä on ainoa alan erikoisvalmistamo Suomessa. Kenenköhän kauppa on ollut kyseessä?

Klara-J

Sirkus Finlandia järjestää tarvittaessa isoimmilla paikkakunnilla koululaisille, päiväkerholaisille ja vastaaville ryhmille yhteisiä lastennäytöksiä, mikäli kiinnostusta ilmenee. Tampereella saatiin kokoon melkein täysi teltta, eli noin 900 isompaa ja pienempää nuorta. Esitys kesti tunnin ja se oli koottu Sirkus Finlandian kaksituntisesta showsta. Pois lähtiessään lapset saivat muistoksi hihaansa sirkuksen heijastimen.

Ohjelmassa nähtiin yksi yllätysnumero, jota ei muuten Sirkus Finlandiassa nähdäkään: jalkajonglööri Klara-J. Hän on australialaisen nuorallakävelijä Ramonin vaimo, joka pitää taitojaan yllä, vaikka kaikki aika menee vielä esikoisen kanssa. Antipodisti Klara-J muovaa nimensä ilmeisesti tyttönimestään Klara Janečkova. Nykyään hän käyttää Ramonin sukunimeä Kathriner. Klaran esitys oli aivan loistava huolimatta parin vuoden esiintymistauosta. Tuon numeron saa myytyä koska vaan. Pari kuvaa tuossa ylhäällä. Avustajana toimi Ramon.

Tässä koululaisnäytöksessä tein myös toisen poikkeavan havainnon. Calle Jr:n numerossa Ignat Ignatov ohjasi Frosty-hevosta juoksutusremmillä. Aina aiemmin ohjaus on tapahtunut ilman remmiä. Juoksutusremmillä kuitenkin hevosen hallinta käy helpommin. Jatkossa mennään näin, koske se on Calle Jr:llekin helpompaa seistä tasaisesti liikkuvan hevosen selässä.

Sirkus toi painin Suomeen

Tamperelaisessa Kansan Lehdessä oli heinäkuun viimeisenä päivänä 1920 yllä oleva ilmoitus:
Kiinalais- Jättiläissateenvarjon alla
Läntinen puistokatu 20
Anthonius-Lampey Seurue
tänään lauant. klo 8 ip. Suuri Ilta-näytäntö. Huom.! Painihaaste. Huom.!
Hyvät painijat voivat ilmoittautua. Kolme palkintoa jaetaan, Smk 1,500:–, 1,000:– ja 500:–.

Esiintymispaikka oli nykyisessä Hämeenpuistossa suunnilleen pääkirjasto Metson kohdalla. Tarkoitettiinko tuolla sateenvarjolla esiintymispaikkaa vai jotain ohjelmanumeroa? Joka tapauksessa paini oli se joka taatusti toi väkeä paikalle. Muusta ohjelmasta ei puhuta mitään.

Ensimmäiset ammattilaispainijat kiersivät 1800-luvun loppuvuosina sirkusten mukana ja tekivät painia tunnetuksi ympäri Suomea. Ammattiatleetit haastoivat yleensä yleisön joukosta itselleen vastustajan, ja voittaja sai rahapalkinnon. Lajina oli ranskalainen paini, joka nykyisin tunnetaan nimellä kreikkalais-roomalainen paini. Nimivaihdos juontaa juurensa kunnioituksesta painin helleenisen kulttuurin taustoihin. Kyse oli siis oikeasta urheilusta. Sirkuksissa painia ei enää nähdä. Muita voimamiehiä kylläkin.

Nykyaikainen showpaini  puolestaan on viihdemuoto, jossa osanottajat kamppailevat näytösluontoisissa, ennaltakirjoitetuissa otteluissa. Joissakin maissa se on hyvinkin suosittua.

Alakuvassa poseeraa ilmeisesti helsinkiläinen Iivari Tuomisto, joka kiersi ammattilaisena painimassa sirkuksissa paitsi Suomessa, myös eri puolilla Eurooppaa. Vuosina 1911–1912 Tuomisto toimi painivalmentajana Ruotsissa ja valmensi suomalaispainijoille kovat vastustajat Tukholman olympiakisoihin 1912.

Toisessa taiteilijakortissa esiintyy Suomalainen Nais-painimestari Neiti Sirena Hagel.

Kommentit:

•••••••••••••••••••••••••••••
Kuvassa on isoisäni Iivari Tuomisto 

Pekka Turtiainen
•••••••••••••••••••••••••••••
Kuvassa isoisäni veli Iivari Tuomisto.
Siis korjaan: isoisoisäni veli Iivari Tuomisto :) 
•••••••••••••••••••••••••••••
.