Baila Baila . . .

Sirkus Finlandian tämän vuotinen kiertue päättyy ensi sunnuntaina Helsingin Kaisaniemen puistossa. Sään salliessa samana iltana puretaan teltta. Valtaosa taiteilijoista vielä yöpyy kentällä, mutta seuraavana aamuna kukin lähtee taholleen.

Finlandian henkilökunnan perinteisiin kuuluu viettää yhteistä juhlaa viimeistä edellisenä sunnuntaina. Maanantaihan on aina vapaapäivä. Näin tehtiin nytkin viereisessä ravintola Kaisaniemessä. Väkeä kertyi paikalle noin sata henkeä. Tarjolla oli herkkuja notkuva seisova pöytä ja ohjelmaa omasta takaa. Aamuyön pikkutunneilla kuulemma virkuimmat lähtivät vielä jatkoille diskoihin.

Tässä pari kuvaa juhlista. Oikeastaan tuo yläkuva kertoo hyvin millainen on sirkusyhteisö. Siinä maailman pohjoisin sirkusesiintyjä, saamelainen joikaaja Antero Vuolab irrottelee karaokessa Espanjan auringosta tulleen klovni Jose Michelin kanssa. Menossa on suomenkielinen iskelmä. Sirkuskiertueen loppuessa kumpikin laulaja lähtee omille teilleen, eivätkä ehkä koskaan enää tapaakaan. Ensi keväänä sirkukseen tulee taas joukko toisilleen tuntemattomia artisteja, jotka melko varmasti ovat kauden lopussa ikuisia ystäviä.  Ja näin se jatkuu.

Sama se on näiden sirkuslastenkin kanssa. Vanhempien mukana kuljetaan asuntovaunuissa. Uusia kavereita aina uudella kiertueella. Usein vanhemmat toimivat opettajina ainakin osan kouluvuotta. Iän karttuessa täytyy keksiä ratkaisut opiskelujen jatkamiseen. Näitä sirkuslapsia oli päättäjäisjuhlassa mukana yli kymmenen villiä menijää. Ja hauskaa oli kaikilla.

Joikaaja sirkuksessa

Utsjoen Outakosken Seitalasta lähtöisin oleva Antero Vuolab on tiettävästi koko maailman ainoa sirkuksessa esiintyvä joikaaja. Varmuutta ei kuitenkaan ole siitä onko hän ensimmäinen. Carl Hagenbeck (1844–1913) avasi Hampurissa eläintarhan, jossa hän esitteli myös eksoottisia ihmisrotuja, esimerkiksi  saamelaisia. Heidät esiteltiin telttoineen, aseineen ja poroineen heille sopivaksi rakennetussa maisemassa. Hagenbeck oli mukana myös sirkusbisneksessä, joten on paljon mahdollista, että saamelaisia nähtiin sielläkin.

Joikaus tai joiku (pohjoissaameksi juoigan, luohti) on saamelaisten ja Vienan karjalaisten proosalaulua jossa ainutlaatuisella tavalla esitetään jokin tarina tapahtuneesta tai tietystä ihmisestä. Joiku on useimmiten improvisoitu ja laulettu ilman soitinsäestystä. Toisinaan joikua kuitenkin säestetään jollakin lyömäsoittimella. Joiku on monimutkainen ja Euroopassa ainutlaatuinen laulutapa. Joiussa ääntä väritetään kurkunpäänlihaksilla ja melodiaa muunnellaan mielentilan mukaan. Sävelmät ovat tavallisesti kaksisäkeisiä ja avainsanoihin liittyy hyvin usein toistuvia kertaumatavuja, kuten nun-nu ja lal-la.

Joiuissa käsitellään esimerkiksi henkilöitä, paikkoja tai tapahtumia. Saamelaisille joikaaminen on edelleen tärkeä muistamisen ja sosiaalisen kanssakäymisen muoto siellä missä joikuperinne on säilynyt elävänä, ja vaikkapa jostakusta ihmisestä tehty joiku on samalla kuin toinen nimi. Kerran tehtyä joikua ei muuteta, vaan se säilyy kohtalaisen muuttumattomana jos on säilyäkseen. Joiku voi myös periytyä esimerkiksi esivanhemmalta jollekulle nuoremman polven edustajalle.

Joikaamisesta ei yksistään saa etelän ihmiselle mieluisaa sirkusnumeroa, mutta se luo vahvaa jännitystä johonkin toiseen aiheeseen liitettynä. Sirkus Finlandiassa tämänvuotiseen taikuripari Duo Eventsin numeroon se sopisi mainiosti pienillä korjauksilla. Antero Vuolab voisi mielestäni  olla vielä näyttävämmin ja kuuluvammin esillä tässä numerossa. Moninkertaisesti näyttävämpi joikaaminen loisi muuten niin amerikkalaiseen numeroon ennenkokematonta eksotiikkaa. Nyt on kaksi hyvää numeroa pistetty yhteen – taikuri ja maneesia ympäri kulkeva saamelainen. Parilla istumisella en ole vielä löytänyt niille yhtymäkohtia.

Jostain lehtijutusta luin, että Anteron joiku kertoo orpolapsesta.

Kommentit:

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Olen myös sitä mieltä, että joikaaja pitäisi nostaa enemmän esille. Ehkä hänet pitäisi esitellä ennen hänen esiintymistään. Olen nähnyt vain ensi-illan. Siinä tajusin joikaajan mukanaolon vasta finaalissa kun hänet mainittiin. Duo Eventsin numeron aikana jännitin enemmän illuusioiden onnistumista. Se ei ole hyvä asia, jos on yhtä aikaa kaksi katsojan huomiokykyä vaativaa asiaa. 
Ehkä Antero Vuolabin pitäisi olla hetken aikaa yksin maneesilla luomassa pohjoisen yön mystiikkaa. Taustalla revontulet loimottaisivat ja sudet ulvoisivat. Ehkä shamaanirumpu kumahtaisi jossain vaiheessa. Asiasta voisi saada hyvänkin elementin. Tämä vain, mikäli se ei sodi saamelaisten traditioita vastaan. Sirkusnäytökset toistavat rakenteeltaan vuodesta toiseen samaa kaavaa. Miksi? Tästä voisi kehittää poikkeavan lapin kaamosta korostavan elementin. Välinetaikuri ei siihen tehtävään oikein käy. Ja ketkuttelevan klovnin osuutta voisi jopa vähän supistaa. 
MA 
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx


.

Antero Vuolab Finlandiaan

Huomenna juhlitaan saamelaisten kansallispäivää Sámiid álbmotbeaivi. Kansallispäiväksi on valittu 6. helmikuuta, sillä tuona päivänä vuonna 1917 Pohjoismaiden saamelaiset aloittivat valtionrajat ylittävän keskinäisen yhteistyön. Helsingin yliopiston julkaisemiin almanakkoihin kansallispäivä otettiin mukaan vuonna 2004. Tosin minun digi-kalenterissani sitä ei näy vaikka kaikki muut liputuspäivät näkyvät. Saamelaisille päivä on yleinen liputuspäivä, ja muuallakin Pohjoismaissa useat viranomaiset suosittelevat liputusta Euroopan unionin ainoan alkuperäiskansan kunniaksi. Montakohan Saamen lippua näkyy täällä Tampereen korkeudella. Alhaalla kuva lipusta.

Sirkus Finlandian esiintyjäkaarti koostuu joka kesä useista eri kansallisuuksista. Ensi kesänä mukana on myös saamelainen Antero Vuolab. Pohjoisen artisteja on useitakin esiintynyt sirkuksissa, mutta muistaako joku, onko saamelaisia ollut aiemmin?

Muuten – saksalainen Hagenbeck piti aikoinaan 1800-luvun lopulla Völkerschau-näyttelyssään saamelaisia näytteillä tavalla, joka nykyään katsottaisiin rasismiksi.