Anatoli Durow

Anatole Durow (1864–1916) oli venäläinen klovni ja eläinten kouluttaja. Hän kuului Helsingissä vierailleeseen Cirkus M. Truzzin seurueeseen. Osa sirkuksesta vieraili Turussa muutamien artistien kanssa 9.2.1894. Tässä Grand Franco-Russe-Troupe -seurueessa oli julisteen mukaan tasapainotaiteilijoita, akrobaatteja, atleetti eli voimamies sekä sirkuksen suuri balettiryhmä.

Seurueen tähti oli kuitenkin Anatole Durow. Hän oli Venäjällä ja muuallakin Euroopassa kuuluisuus. Durow oli luonut oman klovnihahmon, joka oli  persoonallinen ja poikkeava ja jonka huumori perustui satiiriseen tekstiin. Hänen eläinvalikoimansa oli laaja. Siihen kuului rottia, kissoja, koiria, sika, villisika, kettu, kukkoja jne. Vasikka, kili ja lammas eivät kuuluneet Suomen vierailun seurueeseen. Durow oli siis nimen omaan erikoisten pieneläinten kouluttaja. Hän esiintyi klovnina eleganttina valkoisessa asussa, huolitellusti, varmasti ja valloittavasti. Durowin legendaarisin numero oli Sven Hirnin kirjan mukaan 'rottien rautatiematka'. Esiintyjiä oli pitkälti toista sataa ja ne toimivat paitsi pienoisrautatien matkustajina, myös konduktööreinä, kuljettajina, asemamiehinä jne.

Turussa seurue esiintyi Palokunnantalolla, mikä oli teatterirakennuksen ohella suosittu esiintymispaikka Turussa. Lehti-ilmoituksen mukaan esityksiä oli vain kaksi. Kuva on Turun Maakuntamuseon teettämästä postikortista.

Ernst Wehle

Ernst Wehle (synt. noin 1800) vieraili seurueineen Suomessa vuosina 1831–1832. Kiertue alkoi Viipurista toukokuussa 1831, kulki Loviisan, Helsingin, Hämeenlinnan, Turun, Vaasan, Uusikaarlepyyn, Kristiinankaupungin, Kokkolan, Oulun, Kuopion, Savonlinnan, Sortavalan ja Käkisalmen kautta takaisin Viipuriin, mihin kiertue päättyi helmikuussa 1832. Tämä julisteesta tehty postikortti on Turun vierailusta vuodelta 1834. Wehle oli "Kuninkaallinen Preussilainen Taiteilija", mikä tarkoitti sitä, että hän oli esiintynyt Preussin kuninkaallisille. Julisteessa olevat suihkut kuvaavat ilotulitusraketteja. Tempun tehoa ja vaarallisuutta lisättiin sillä, että ratsastaja pukeutui haarniskaan.

Wehlen seurue oli ratsastajapainotteinen. Ohjelmaan kuului taitoratsastusta, ponnahduslautahyppyjä, taikatemppuja ja ilmapallo. Wehle oli siis pääasiassa taikuri. Hän oli suuren Jacob Philadelphian oppilas. Kyseessä oli perheseurue. Lapsia seurueeseen kuului neljä ja he osallistuivat ohjelmiin.

Yksi Wehlen erikoisuus oli ilotulitukset. Wehle oli siis taikuri ja hänen kaulankatkaisutemppunsa oli myöhemmin kuuluisa. Vuoden 1834 vierailulla mainostettiin erityisesti sitä. Taikuri oli valmis illuusiossaan käyttämään myös vapaaehtoista yleisön edustajaa, mutta mikäli näitä ei ilmaantunut, oli kohteena oma Alexander-poika. Tämän pää näytettiin tempun jälkeen elottomana tinalautasella. Temppu esitettiin viimeiseksi ja sen vaikuttavuutta lisättiin kertomalla, että 'arvoisat herkkähermoiset naiskatsojat' voivat poistua ennen sitä. Kaikissa näytöksissä ei ollut ratsastusnumeroita vaan osa oli pelkkiä ilotulitusnäytöksiä.

Poika Alexander Wehle vieraili Suomessa vuosina 1845-1846. Myös hän oli eriikositunut ilotulituksiin ja osa näytöksistä sisälsi pelkästään sitä. Lähde Sven Hirn: Sirkus Kiertää Suomea.

Jeton

Viime torstaina oli juttu herrasmies-jonglööreistä. Adanos mainosti itseään alansa viimeisenä edustajana, mutta kyllä Gentleman Juggler'eita näkee vielä nykyäänkin, tosin harvemmin. Adanos muuten esiintyi Cabaret Fenniassa vuonna 1956, Peacockissa 1957 ja samana vuonna myös Turussa Ravintola Itämeressä.

Yksi nykypäivän parhaimmista gentleman-jonglööreistä on kuvan saksalainen Jeton eli Jens Thorwächter (s. 1970). Kuvassa hän rakentaa pyramiidia kahvikupeista. Lopuksi lentää mukaan vielä kahvilusikka ja sokeripala.

Yksipyöräinen

Yksipyöräinen on vain yhdellä renkaalla varustettu polkupyörä. Yksipyöräistä voi ajaa joko renkaan sisältä (monocycle) tai renkaan ulkopuolelta (unicycle). Korkeissa yksipyöräisissä on ketjuvälitys ja niitä nimitetään kirahvipyöriksi. Yksipyöräisestä voidaan riisua pois satula ja runko, jolloin sitä kutsutaan nimellä ultimate wheel.

Yksipyöräisen historia alkaa polkupyörän keksimisestä. Skotlantilainen seppä Kirkpatrick Macmillan kiinnitti kammet ja polkimet etupyörään vuonna 1839 ja kutsui sitä velosipediksi. Ensimmäinen massatuotettu ajoneuvo, Michaux-velosipedi suunniteltiin vuonna 1863. Vuonna 1866 James Stanley keksi polkupyörän nimeltä penny-farthing, jossa oli todella suuri etupyörä ja pieni takapyörä. Se oli kulkuneuvo, joka toimi inspiraationa yksipyöräiselle.

Vakiintunut teoria yksipyöräisen keksimiselle on se, että 1800-luvun loppupuolella keksittiin ottaa takapyörä penny-farthing polkupyörästä pois ja kisailla kuka pääsee sillä pisimmälle. Tätä oletusta tukevat kuvat 1800-luvulla tehdyistä suurirenkaisista yksipyöräisistä. Yksipyöräisellä ajo vaatii suurempia ajotaitoja kuin kaksipyöräisellä ajaminen, joten monesta niillä ajamaan pystyvästä tuli viihdyttäjä. 1980-luvun loppupuolella muutamat extreme-urheilun harrastajat kiinnostuivat yksipyöräisistä ja maastoyksipyöräily (MUni) oli syntynyt.

The Arthur Klein Family oli yksi tunnetuimmista ryhmistä 1900-luvun alussa musikaalisella taitopyöränumerollaan. Yläkuvassa mainospostikortti ehkä 1920-luvulta heidän esiintyessään Cirkus Orlandossa.

Alakuva osoittaa, että yksipyöräinen voi olla myös kaksipyöräinen, mutta silloin sitä pitää polkea taaksepäin päästäkseen eteenpäin. Valtteri taiteilee sillä tänä vuonna Sirkus Finlandiassa.

Cirkus Maximum

Ruotsalainen Cirkus Maximum vierailee tänä viikonloppuna 6.–8.7. Maarianhaminassa. Voidaan kai sanoa, että nyt nähdään Suomessa The Diorios esiintymässä kahdessa paikkaa yhtäaikaa! Finlandiassa ja Maximumissa! Ja nähdään jopa norsuja, koska lait ovat vähän erilaisia tällä saarella.