Yksipyöräinen

Yksipyöräinen on vain yhdellä renkaalla varustettu polkupyörä. Yksipyöräistä voi ajaa joko renkaan sisältä (monocycle) tai renkaan ulkopuolelta (unicycle). Korkeissa yksipyöräisissä on ketjuvälitys ja niitä nimitetään kirahvipyöriksi. Yksipyöräisestä voidaan riisua pois satula ja runko, jolloin sitä kutsutaan nimellä ultimate wheel.

Yksipyöräisen historia alkaa polkupyörän keksimisestä. Skotlantilainen seppä Kirkpatrick Macmillan kiinnitti kammet ja polkimet etupyörään vuonna 1839 ja kutsui sitä velosipediksi. Ensimmäinen massatuotettu ajoneuvo, Michaux-velosipedi suunniteltiin vuonna 1863. Vuonna 1866 James Stanley keksi polkupyörän nimeltä penny-farthing, jossa oli todella suuri etupyörä ja pieni takapyörä. Se oli kulkuneuvo, joka toimi inspiraationa yksipyöräiselle.

Vakiintunut teoria yksipyöräisen keksimiselle on se, että 1800-luvun loppupuolella keksittiin ottaa takapyörä penny-farthing polkupyörästä pois ja kisailla kuka pääsee sillä pisimmälle. Tätä oletusta tukevat kuvat 1800-luvulla tehdyistä suurirenkaisista yksipyöräisistä. Yksipyöräisellä ajo vaatii suurempia ajotaitoja kuin kaksipyöräisellä ajaminen, joten monesta niillä ajamaan pystyvästä tuli viihdyttäjä. 1980-luvun loppupuolella muutamat extreme-urheilun harrastajat kiinnostuivat yksipyöräisistä ja maastoyksipyöräily (MUni) oli syntynyt.

The Arthur Klein Family oli yksi tunnetuimmista ryhmistä 1900-luvun alussa musikaalisella taitopyöränumerollaan. Yläkuvassa mainospostikortti ehkä 1920-luvulta heidän esiintyessään Cirkus Orlandossa.

Alakuva osoittaa, että yksipyöräinen voi olla myös kaksipyöräinen, mutta silloin sitä pitää polkea taaksepäin päästäkseen eteenpäin. Valtteri taiteilee sillä tänä vuonna Sirkus Finlandiassa.

Cirkus Altenburg

Cirkus Altenburg aloitti tällä nimellä vuonna 1933. Sitä veti aviopari ja ratsastajapari Luise & Albert Altenburg. He kiersivät Josef Möllerin Cirkus du Nord -sirkuksen kanssa Suomessa 1908 ja jättivät yrityksen. Pariskunta meni Venäjälle ja esiintyi seuraavina vuosina useissa venäläisissä sirkusissa. Keväällä 1912 he palasivat Ruotsiin ja työskentelivät muutamia kuukausia Cirkus Orlandossa. Sitten he matkasivat uudelleen Circus Ciniselliin Pietariin ja jäivät muutamaksi vuodeksi Venäjälle.

Vuonna 1920 pari palasi Ruotsiin jälleen. Vuonna 1924 he perustivat Cirkus Britannian yhdessä Brazil Jackin kanssa. Lisäansioiden saamiseksi he tekivät kreppipaperista kukkia ja myivät niitä.
Vuonna 1926 he perustivat seuraavan sirkuksen ja vuonna 1933 he antoivat sirkukselleen nimeksi Cirkus Altenburg. 1940-luvun puolivälissä sirkus oli Ruotsin suurin. Vetonaula oli klovni Charlie Rivel. Hevosnumerot olivat sirkuksen runko ja Louise Altenburg esitti kouluratsastusnumeron. Albert Altenburg esitti vapaat hevoset. Toiminta hiipui 1950-luvun loppupuolella.

Oheinen postikorttikuva on tehty Zay-Mé:n arkistossa olevasta julisteesta. Zay-Mé oli ruotsalainen taikuri ja keräilijä, oikealta nimeltään Olof Karlsson (1927–2003). Hän esiintyi vaimonsa kanssa nimellä Zay-Mé & Zuzette. Taikomisen ohella hän oli keräilijä ja kirjoittaja. Hän kirjoitti vuosien varrella 14 kpl erilaisia sirkukseen liittyviä kirjoja tai oikeammin vihkosia. Tässä muutamia esimerkiksi: Gycklarliv (1973), Svenska cirkusbyggnader (1974), Cirkus Varianter (1987), Mitt liv i trolleriets värld (1992), Lilleputtar på scen och manege (1994).  Kirjojen painosmäärät olivat hyvin pienet, joissakin vain 150 kpl.