Sirkusparaati

Viime tiistaina Sirkus Finlandia suoritti sirkusparaatin Tampereella. Sirkuksen taiteilijat hyppäsivät kaupunkijuna Wilin kyytiin ja lähtivät kiertelemään kaupungille. Silloin alkoi sade. Onneksi se oli ajoittaista ja melko vähäistä, mutta se riitti ajamaan ihmiset pois kaduilta. Välillä kyllä tuntui niinkuin aavejuna olisi puksuttanut läpi autiomaan. Harmi.

Juna pysähtyi hetkeksi Laukontorilla, Keskustorilla, Rautatieasemalla ja Tammelantorilla. Taiteilijat hyppäsivät ulos vaunuista ja jakoivat esitteitä. Saipa jokunen pikkuinen kulkija myös sirkuksen oman turvaliivin omakseen.

Ei se ihan sellainen paraati ollut kuin vanhoissa valokuvissa on joskus nähty. Joku rouva kysyi, että onko teillä polttarit menossa. Asiaa olisi auttanut, jos jossain junan kyljessä olisi ollut iso sirkuksen mainoslakana tai muutamia julisteita. Tjäreborg sai nyt ainakin näkyvää mainosta. Sirkustirehtööri kuitenkin melusi pysähdyspaikoilla megafoonillaan kertoen mistä on kyse.

Kaupunkijuna on hyvä idea, mutta sen pitäisi olla sirkusjuna eikä matkatoimistojuna.

Yläkuvassa Graziella tekee tuttavuutta komeitten miesten kanssa. Alhaalla Patrick Harrison kyseenalaistaa torille asetetut kyltit. Alimmaisessa kuvassa Tiina Myllykangas lahjoittaa turvaliivin pikkukulkijalle.

www.sirkusfinlandia.fi

Joakimin ensi-ilta

Sirkus Finlandiassa oli eilen koululaisnäytös. Lähes tuhat asiantuntevaa lasta puhkesi monesti suosionosoituksiin, kun Joakim Myllykangas esitti isänsä Klovni Bonbonin kanssa riemastuttavan kirppusirkusnumeronsa. Se oli menestys. Numero sujui elävästi ja oli hauska.

Näytöksessä oli Joakimilla toinenkin numero. Sisarensa Julian kanssa he esittivät Elmerin ja Aatoksen tanssinumeron. Nämä hahmot ovat Sirkus Finlandian tunnuspellejä.

Joakimin vanhemmat Bonbon & Tiina eli  Lasse Nørager ja Tiina Myllykangas ovat nyt toista kautta peräkkäin Sirkus Finlandian mukana. Lasse oli myös 1986 Sirkus Finlandia Juniorissa paussiklovnina. Silloin taiteilijanimi oli Bobon, nyt Bonbon. Valokuvien mukaan perus-ulkoasu ei kuitenkaan ole vuosien myötä paljoa muuttunut.

Samana vuonna tanskalainen Lasse ja suomalainen Tiina tapasivat toisensa. Tiina oli opettamassa sirkuslaisten lapsia Sirkus Finlandiassa. Siitä alkoi yhteinen sirkusura kierrellen ympäri maailmaa sinne tänne suurten sirkusten mukana. Klovnipari on myös palkittu Monte-Carlon kansainvälisillä sirkusfestivaaleilla.

www.klovnenbonbon.dk
www.sirkusfinlandia.fi
.

.

Callen Rolls-Royce

Rolls-Royce on saanut nimensä herroilta Charles Stewart Rolls ja Sir Frederick Henry Royce. Ensimmäisen autonsa Royce valmisti jo 1904. Nykyään firman taitaa omistaa BMV. Merkin tunnistaa nokalla kumartavasta keijukaisesta nimeltään Spirit of Ecstasy.

Sirkus Finlandian senior-sirkustirehtööri Carl-Gustaf Jernström lippalakkeineen on tuttu näky Roycen ratissa. Auto kulkee sirkuskaravaanin mukana joka kesä Suomea ristiin rastiin.

Kaunottaren oikea nimi on Rolls-Royce 4D Silver Spirit. Se täytti keväällä 30 vuotta. Tätä mallia valmistettiin vuosina 1980–1989 Crewessä, Englannin Cheshiressä. Auton pituus on 525 cm ja leveys 188 cm ja se on rekisteröity vain neljälle.  Moottorin iskutilavuus on 6760 kuutiota ja suurin nettoteho 183 kW. Auto painaa yli kaksi tonnia ja bensaa se ahmii 25–50 litraa satasella. Päästöistä ei kannata kai puhua mitään.

Mukavaa siinä on istua, mutta ahtaisiin parkkitaloihin ei kannata yrittääkään. Tiesitkö muuten, että yli 60 % kaikista valmistetuista Rolls-Royce -autoista on edelleen liikenteessä ja, että Rolls-Royce -auto ei koskaan mene rikki - se vain korkeintaan "keskeyttää etenemisen".

www.rrec.fi
www.rolls-roycemotorcars.com
www.sirkusfinlandia.fi
.

Konemusaa Sirkus Finlandiassa

Sirkus Finlandian näytöksiä säestää aina elävä orkesteri. Toki on myös artisteja, jotka haluavat oman cd-levynsä taustalle soimaan, mutta valtaosa käyttää elävää musiikkia. Tämän lisäksi Finlandiassa kuulee myös mekaanista musiikkia ulkokentällä tullessa ja lähtiessä sekä väliajalla.

Sirkus Finlandialla on kaksi katu-urkua. Useimmin nähty on yläkuvassa. Alakuvassa on enimmäkseen piilossa pidetty toinen soitin. Se oli kuitenkin merkittävässä osassa vuoden 2010 ensi-illassa Karjaalla. Se soi hyvin kauniisti.

Sirkuksen katu-urkuja soittaa posetiivari Harri Karvonen. Posetiivareita löytyy Suomesta tällä hetkellä noin 15 ja heillä on oma yhdistyskin: Suomen Posetiivarit ry. Posetiivarit välittivät muotisävelmiä kansalaisille 1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alussakin, kunnes gramofoni ja radio korvasivat tämän viihdemuodon.

Mitä eroa sitten on posetiivilla ja katu-urulla? Ainakin koko. Äänivalikoima on myös runsaampi katu-uruissa. Kysykää lisää Harrilta. Siellä hän hääri urkujen ympärillä joka päivä. Miehen tunnistaa sirkusleirin komeimmista viiksistä.

http://koti.mbnet.fi/hartu/
http://www.posetiivi.net/posetiivarit.html
http://www.sirkusfinlandia.fi
.

Tappi, jonka ympärillä kaikki pyörii

Tästä se kaikki alkaa. Rautatappi keskellä isoa kenttää. Sirkusleiri syntyy tämän ympärille. Tähän sirkusmaailman napaan kiinnitetään naru. Sitten juostaan ympyrää ja heitellään maahan sahajauhokasoja. Niilä merkitään teltan mittojen mukaiset ankkuripaikat telttamiehille. Samoin merkitään teltan mastojen paikat.

Jos sirkuksen seuraava leiripaikka ei ole tolkuttoman kaukana, merkintä voidaan käydä tekemässä jo edellispäivänä. Karavaanin saapuessa tapin viereen ajavat teltta- ja kompressoriautot. Sitten alkaa hemmetinmoinen mekkala, kun rautaiset ankkurit hakataan maahan paineilmavasaralla. Toki kentällä näkyy vielä pari vanhanaikaista lekaakin.

Ja kohta paikalla seisoo komea sirkusteltta. Helppo homma – niille, jotka sen osaa.
.