Posetiivarit • Organ grinders

Posetiivari 1900-luvun alussa Tampereella.

Pidän posetiivin äänestä. Siinä on jotain, joka tuo mieleen vanhat ajat. Riippuu tietysti posetiivista, mutta aika usein sen soitto on yksitoikkoistakin. Isoissa katu-uruissa on tilaa monipuolisemmille soittimille. Katu-urut vaativat liikkuakseen hevosvoimia, posetiivi liikkuu kantamalla tai rattaita työntämällä.

Tammelantorilla 2018.

Tivolien ja huvipuistojen ajolaitteissa on aikoinaan käytetty paljonkin tällaista mekaanista musiikkia. Tietääkö kukaan onko sirkusnumeroita säestetty posetiivilla tai katu-uruilla? Sirkus Finlandian teltassa oli katu-urut sisällä vuonna 2010. Se soitti viihdemusiikkia ihmisten tullessa sisään, mutta se ei säestänyt taiteilijoita heidän esityksissään.

Ilmeisen vahva usko ihmisten anteliaisuuteen. Helsinki 2001.

Harri Karvosella koko orkesteri kainalossa 2011.

Bändillä tauko. Tampere joskus 1980–90.

Sir Väinämö hartaiden kuuntelijoiden keskellä kirkon rappusilla 2018.

Elämäntaitojen moniosaaja Risto Autio hallitsi posetiivin ja hieronnan lisäksi 

miljoona muutakin asiaa. Potilaana Kalle Roos Oulunsuun kentällä 2010.

.

Katu-urut ja posetiivit • Street and hand organs

Sirkus Finlandian isommat katu-urut. Yläkuva vuodelta 2004 ja 

alakuva vuodelta 2010. Väritys on hieman vaihtunut.

En tiedä onko termit ihan oikein, mutta nimitän katu-uruiksi noita isoja mekaanisia soittopelejä ja posetiiveiksi noita yhden miehen kannettavia soittimia. Posetiivarit kiersivät ennen muinoin soittamassa talojen pihoissa keräämässä rahaa musisoinnillaan. Nykyään sirkukset ja tivolit ovat niitä harvoja paikkoja, joissa voi kuunnella tuota hieman surumielistä sointia. Suomessa taitaa olla nykyään enemmän tai vähemmän aktiivisia posetiivareita kymmenkunta. Heillä on oma yhdistyskin: Suomen Posetiivarit ry.

Reikänauha-nuoteissä näyttää olevan seuraavana numerona Lapaloma.

Harri Karvonen hallitsee nämä Sirkus Finlandian soittopelit. 

 Yläkuvassa Sirkus Finlandian pienempi katu-urku.

Alhaalla posetiivari Risto Autio toimi sirkusleirin hierojanakin 2010.

 Yläkuvassa katu-urut Monte-Carlon Sirkusfestivaaleilla 2006.

Alhaalla Särkänniemen elämyspuiston katu-urut.

Kommentit:
•••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Jostain kuulin aikoinaan, että tuo olisi ollut Mäen vanhat urut? Lintsillä Karusellia pyöritellessä joutui aina jännäämään, että kuinka nopean vaihdon ehti tehdä kun ”nauha” loppui. Harmi, että menivät vaihtamaan ne urut cd soittimeen 😢.
Pia Lindström
•••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Jompi kumpi noista uruista on Lintsiltä.
Kari Nieminen
•••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Se, missä on kapeampi nauha 😉
Pia Lindström
•••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Lintsin vanha kone on tuo teltassa kuvattu
Harri Karvonen.
•••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Ison katu-urun perusväritys ei ole muuttunut vuosien varrella, ainoastaan lentsikka on ilmestynyt fasadin yläosaan ja alaosaan vähän koristelua ja punainen lista. Joku valokuvaaja osannee selittää kuvien värieron. ;)
Harri Karvonen.
•••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

.

Posetiivit • Hand organs

Sirkus Finlandian katu-urut 2004. Edessä rytmiryhmänä Prof. Bluffo 

ja oikealla Risto Autio posetiivinsa kanssa.

Suomen tivoleissa ja sirkuksissa on aina soineet käsin veivattavat posetiivit ja koneelliset katu-urut. Niiden hieman surumielinen sävy iloiisessakin musiikissa viehättää monia. Posetiivimusiikkia soitetaan nykyään yleensä yleishälyyn kuuluvana osana. Harvemmin pidetaan mekaanisen musiikin konsertteja. Yhtenä orkesterin soittimenakaan se ei taida oikein vedellä mekaanisuutensa vuoksi. Mutta onko kellään tietoa, onko posetiivilla säestetty artisteja sirkuksessa tai mykkäelokuvia?

Posetiivari Tavaratalo Stockmannin pääovella Tampereella 30.9.2007. 

Suomen posetiivarit ry viimeistelee parhaillaan Museoviraston tukemaa tutkimusta "Posetiivarit Suomessa". Aineistoa on saatu kerättyä hyvin, mutta muutamat tiedomurut kaipaavat vielä lisätietoja. Tässä pari esimerkkiä:

Mikä hän mahtoi olla miehiään posetiivari, jonka lempinimi oli Tammelan pappa? Tämä Kalle Holm oli tiettävästi Tampereelta kotoisin oleva pihasoittaja, ja hänet muistetaan joko sirkuksessa tai tivolissa soittaneeksi posetiivariksi 1920-luvulta. Voisiko hän olla ainakin vielä vuonna 1927 Tampereella kunnalliskodissa asunut Kalle Holming?

Toinen posetiivari joka sivuaa kiinnostuksen kohteita, on Korsossa asunut ja vuonna 1988 kuollut tivolimies ja posetiivari Carlo eli Kaarlo Casale. Ainoa joka hänestä on osannut arkistojen lisäksi jotain kertoa, on ollut edesmennyt Kalevi Sariola. Onkohan Casale mitenkään tuttu?

Tamperelaisen Minetin onnenlehtiä.

Kommentit:

•••••••••••••••••••••••••••••••••• Tampereen Stockmannin edessä otetun kuvan posetiivari Teuvo Ylitalo vieraili usein myös Oulusssa. Minä ja muut kadulla esiintyvät nuoret esiintyjät saimme Teuvolta paljon apua ja tukea. Minä sain ensimmäisen klovniasuni Teuvolta lahjaksi. 
Klovni Sebastian
••••••••••••••••••••••••••••••••••
Ainoa Mineteistä, joka tuolta ajalta tulee mieleen, on Adolfo, Giuseppen poika. Ymmärtääkseni vanhat posetiivit jäivät juuri hänelle.
Markku Karvonen
••••••••••••••••••••••••••••••••••
.

Mekaanista musiikkia

Koko tämän vuoden kiertueen ajan Sirkus Finlandiassa ei ole kuultu vanhan katu-urun ihanaa ääntä. Olikin yllätys kun Helsingin ensi-iltaan tullessa jo heti Kansallisteatterin jälkeen kuului tuttu tuttu ääni. Se oli joku vanha shlaageri, joka jäi korvaan pitkäksi aikaa. Sirkusteltan eteen astuessa yllätys oli vielä suurempi, kun näki Finlandian pienemmän katu-urun pauhaavan tunnelmaa asiakkaille.

Tätä pienempää katu-urkua on harvemmin nähty – varsinkaan ulkoilmassa. Aikoinaan se viihdytti yleisöä Linnanmäellä. Joku ehkä osaa kertoa sen historian. Ja mitä on ollut tuon ruskean läntin kohdalla ylhäällä. Täytyy kyllä sanoa, että tässä katu-urussa on parempi ääni kuin isoveljessään.

Iloista Joulumieltä kaikille

Hauskaa Joulua! Uskaltakaa hetkeksi heittäytyä lapselliseksi ja unohtakaa työasiat pariksi päiväksi. Nauttikaa glögin, pipareiden ja joulukinkun tuoksuista. Ja jos allergiat sallivat, niin vielä hyasinttien ja joulukuusenkin tuoksuista. Lipeäkalaan en koske, mutta syökää te. Toivottavasti ympärillänne on paljon teille tärkeitä ihmisiä. Pitäkää hauskaa. Jokainen oman uskontonsa ja vakaumuksensa mukaan.

Katu-urut

Aika monessa tapahtumassa, sirkuksessa ja tivolissa käytetään katu-urkuja yleisön viihdyttämiseen. Surumielisestä äänen väristä huolimatta sillä voi soittaa iloisiakin kappaleita. Keski-Euroopassa niitä näkee enemmän kaupunkien katuvilinässä. Sama sointu on myös tivoliuruissa, joita vanhoina hyvinä aikoina käytettiin huvipuistojen ja tivolien ajolaitteissa. Sama tekniikka, mutta soittopeli oli kiinteä osa karusellia.

Sirkus Finlandialla on käytössään kaksi katu-urkua – isompi ja pienempi. Molemmat toimivat pahvisilla reikäkorttinauhoilla ja sähkömoottori pyörittää vauhtipyörää. Pienempi on nyt väliaikaisesti käytössä Helsingin vierailulla (yläkuvat). Vuonna 2010 sitä kokeiltiin lyhyt aika myös osana sirkusohjelmaa teltan sisällä. Se on hankittu käytettynä Linnanmäeltä. Isompi hankittiin aikoinaan Hollannista (kuva alhaalla vuodelta 2004). Alimmaisena vielä kuva vähän isommasta katu-urusta Monte-Carlon Sirkusfestivaaleilla vuonna 2006.

Tällaista mekaanista musiikkia on suuressa maailmassa joskus soitettu tansseissakin hieman jalostuneemmilla uruilla. Näiden katu-urkujen pikkuserkku on posetiivi, jota yksi henkilö voi kuljettaa mukanaan. Kyllä noita isoja urkujakin joku kutsuu posetiiveiksi. Ehkä joku uskaltaa kertoa mitkä ovat oikeita termejä.

           

Risto Autio

 

Sirkusleirit ovat hyvin monipuolisia ja omavaraisiakin yhteisöjä. Sirkuslaisten joukosta löytyy usein parturi, kampaaja, ompelija, suutari ja vaikka mitä. Hyvänä esimerkkinä käy posetiivari Risto Autio. Oman työnsä lisäksi hän toimi leirin hierojana. Yläkuvassa potilaana on Kalle Roos viime kesänä Oulussa.

Risto Autio hoiti pitkään Sirkus Finlandian katu-urkuja. Yllättäin Risto kuitenkin menehtyi. Uskoisin, että tuolla ylhäälläkin varmaan tarvitaan asiantuntijaa urkujen käyttöön. Ehkei niinkään hierojaa.

Harmi etten ehtinyt tutustumaan häneen lähemmin. Joka kerta kun nähtiin,  Risto tuli tervehtimään ja kyselemään vointeja. Mukavan tuntuinen kaveri. Risto johti aikoinaan suomalaisia posetiivareita ja eli aktiivisesti mekaanisen musiikin parissa.

Alakuvassa Risto Autio esittää dueton Prof. Bluffon kanssa keväällä 2004.

www.posetiivi.net
www.sirkusfinlandia.fi

Konemusaa Sirkus Finlandiassa

Sirkus Finlandian näytöksiä säestää aina elävä orkesteri. Toki on myös artisteja, jotka haluavat oman cd-levynsä taustalle soimaan, mutta valtaosa käyttää elävää musiikkia. Tämän lisäksi Finlandiassa kuulee myös mekaanista musiikkia ulkokentällä tullessa ja lähtiessä sekä väliajalla.

Sirkus Finlandialla on kaksi katu-urkua. Useimmin nähty on yläkuvassa. Alakuvassa on enimmäkseen piilossa pidetty toinen soitin. Se oli kuitenkin merkittävässä osassa vuoden 2010 ensi-illassa Karjaalla. Se soi hyvin kauniisti.

Sirkuksen katu-urkuja soittaa posetiivari Harri Karvonen. Posetiivareita löytyy Suomesta tällä hetkellä noin 15 ja heillä on oma yhdistyskin: Suomen Posetiivarit ry. Posetiivarit välittivät muotisävelmiä kansalaisille 1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alussakin, kunnes gramofoni ja radio korvasivat tämän viihdemuodon.

Mitä eroa sitten on posetiivilla ja katu-urulla? Ainakin koko. Äänivalikoima on myös runsaampi katu-uruissa. Kysykää lisää Harrilta. Siellä hän hääri urkujen ympärillä joka päivä. Miehen tunnistaa sirkusleirin komeimmista viiksistä.

http://koti.mbnet.fi/hartu/
http://www.posetiivi.net/posetiivarit.html
http://www.sirkusfinlandia.fi
.