Posetiivarit • Organ grinders

Posetiivari 1900-luvun alussa Tampereella.

Pidän posetiivin äänestä. Siinä on jotain, joka tuo mieleen vanhat ajat. Riippuu tietysti posetiivista, mutta aika usein sen soitto on yksitoikkoistakin. Isoissa katu-uruissa on tilaa monipuolisemmille soittimille. Katu-urut vaativat liikkuakseen hevosvoimia, posetiivi liikkuu kantamalla tai rattaita työntämällä.

Tammelantorilla 2018.

Tivolien ja huvipuistojen ajolaitteissa on aikoinaan käytetty paljonkin tällaista mekaanista musiikkia. Tietääkö kukaan onko sirkusnumeroita säestetty posetiivilla tai katu-uruilla? Sirkus Finlandian teltassa oli katu-urut sisällä vuonna 2010. Se soitti viihdemusiikkia ihmisten tullessa sisään, mutta se ei säestänyt taiteilijoita heidän esityksissään.

Ilmeisen vahva usko ihmisten anteliaisuuteen. Helsinki 2001.

Harri Karvosella koko orkesteri kainalossa 2011.

Bändillä tauko. Tampere joskus 1980–90.

Sir Väinämö hartaiden kuuntelijoiden keskellä kirkon rappusilla 2018.

Elämäntaitojen moniosaaja Risto Autio hallitsi posetiivin ja hieronnan lisäksi 

miljoona muutakin asiaa. Potilaana Kalle Roos Oulunsuun kentällä 2010.

.

Katu-urut ja posetiivit • Street and hand organs

Sirkus Finlandian isommat katu-urut. Yläkuva vuodelta 2004 ja 

alakuva vuodelta 2010. Väritys on hieman vaihtunut.

En tiedä onko termit ihan oikein, mutta nimitän katu-uruiksi noita isoja mekaanisia soittopelejä ja posetiiveiksi noita yhden miehen kannettavia soittimia. Posetiivarit kiersivät ennen muinoin soittamassa talojen pihoissa keräämässä rahaa musisoinnillaan. Nykyään sirkukset ja tivolit ovat niitä harvoja paikkoja, joissa voi kuunnella tuota hieman surumielistä sointia. Suomessa taitaa olla nykyään enemmän tai vähemmän aktiivisia posetiivareita kymmenkunta. Heillä on oma yhdistyskin: Suomen Posetiivarit ry.

Reikänauha-nuoteissä näyttää olevan seuraavana numerona Lapaloma.

Harri Karvonen hallitsee nämä Sirkus Finlandian soittopelit. 

 Yläkuvassa Sirkus Finlandian pienempi katu-urku.

Alhaalla posetiivari Risto Autio toimi sirkusleirin hierojanakin 2010.

 Yläkuvassa katu-urut Monte-Carlon Sirkusfestivaaleilla 2006.

Alhaalla Särkänniemen elämyspuiston katu-urut.

Kommentit:
•••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Jostain kuulin aikoinaan, että tuo olisi ollut Mäen vanhat urut? Lintsillä Karusellia pyöritellessä joutui aina jännäämään, että kuinka nopean vaihdon ehti tehdä kun ”nauha” loppui. Harmi, että menivät vaihtamaan ne urut cd soittimeen 😢.
Pia Lindström
•••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Jompi kumpi noista uruista on Lintsiltä.
Kari Nieminen
•••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Se, missä on kapeampi nauha 😉
Pia Lindström
•••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Lintsin vanha kone on tuo teltassa kuvattu
Harri Karvonen.
•••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Ison katu-urun perusväritys ei ole muuttunut vuosien varrella, ainoastaan lentsikka on ilmestynyt fasadin yläosaan ja alaosaan vähän koristelua ja punainen lista. Joku valokuvaaja osannee selittää kuvien värieron. ;)
Harri Karvonen.
•••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

.

Katu-urut

Aika monessa tapahtumassa, sirkuksessa ja tivolissa käytetään katu-urkuja yleisön viihdyttämiseen. Surumielisestä äänen väristä huolimatta sillä voi soittaa iloisiakin kappaleita. Keski-Euroopassa niitä näkee enemmän kaupunkien katuvilinässä. Sama sointu on myös tivoliuruissa, joita vanhoina hyvinä aikoina käytettiin huvipuistojen ja tivolien ajolaitteissa. Sama tekniikka, mutta soittopeli oli kiinteä osa karusellia.

Sirkus Finlandialla on käytössään kaksi katu-urkua – isompi ja pienempi. Molemmat toimivat pahvisilla reikäkorttinauhoilla ja sähkömoottori pyörittää vauhtipyörää. Pienempi on nyt väliaikaisesti käytössä Helsingin vierailulla (yläkuvat). Vuonna 2010 sitä kokeiltiin lyhyt aika myös osana sirkusohjelmaa teltan sisällä. Se on hankittu käytettynä Linnanmäeltä. Isompi hankittiin aikoinaan Hollannista (kuva alhaalla vuodelta 2004). Alimmaisena vielä kuva vähän isommasta katu-urusta Monte-Carlon Sirkusfestivaaleilla vuonna 2006.

Tällaista mekaanista musiikkia on suuressa maailmassa joskus soitettu tansseissakin hieman jalostuneemmilla uruilla. Näiden katu-urkujen pikkuserkku on posetiivi, jota yksi henkilö voi kuljettaa mukanaan. Kyllä noita isoja urkujakin joku kutsuu posetiiveiksi. Ehkä joku uskaltaa kertoa mitkä ovat oikeita termejä.