Monday, 30 March 2015

Lupaviidakko – Permit Jungle

Voimistelu- ja Urheiluseura Toverit ry vuonna 1949 lähestyi vallesmannia tällaisella 
lomakkeella. "Lausuntaa" esitti Edward Hyyppä, "ksylofoonisooloja" 
esitti Eino Katajavuori ja "voimistelua" Olli Lehtinen ja Yrjö Irjanne.

Kun yhteiskunta ja sen viranomaiset eivät oikein tunne jotain asiaa, se koetaan helposti uhkatekijäksi.  Silloin viranomaiset asettavat sääntöjä ja määräyksiä, millä uhkaavaksi koettua ilmiötä yritetään rajata. Suomi on tällaisten rajoitusten ja määräysten luvattu maa. Sven Hirn sanoikin 1970-luvulla, että jos lakia tulkitaan oikein tiukasti, niin sirkusta ei voi pyörittää. Sirkus Finlandian aloittaessa toimintansa 1970-luvulla, oli voimassa seuraavia lupia. Tämä siis ajalla ennen EU:ta ja euroa.
Ennen kiertuetta hankittavat luvat:

– taiteilijoille työluvat ja viisumit
– joka paikkakunnalla maanomistajalta lupa pystyttää sirkus
– eläinten esitysluvat lääninhallitukselta
– musiikin esittämislupa Teostolta (per. 1928)

Toimenpiteet kiertueen aikana jokaisella esiintymispaikkakunnalla:
– anotaan poliisilta/vallesmannilta huvilupa
– maksetaan vastuuvakuutusmaksut
– terveyslautakunnalle meluilmoitus
– tehdään elintarvikkeiden myynti-ilmoitus
– eläinlääkärille ilmoitus mukana olevaista eläimistä

Silloin kun huvivero vielä oli voimassa (1915–1981), huvilupa-anomusten täyttäminen se vasta taidelaji olikin. Anomuksessa piti näyttää, että  esitettävä ohjelma on ihmistä henkisesti jalostavaa. Esimerkiksi sirkusakrobatia katsottiin viihteeksi, mutta taitovoimistelu oli hyväksyttävää. Kuplettilaulajaa ei kannattanut mainita, sen sijaan kannatti puhua lausuntaesityksestä. Taikuri oli viihdettä, mutta teatteritaide eli näytelmä sallittua; voitiin siis sanoa, että ohjelmassa on taika-aiheinen näytelmä. Jos ohjelma voitiin katsoa tarpeeksi taiteelliseksi, saattoi olla mahdollista saada huvivero pieneksi, jopa kokonaan pois ja sitten saatiin järjestää 1.5 tuntia tanssia; sehän oli kaiken tavoite. Paikallinen nimismies eli vallesmanni päätti veron suuruudesta. Veroliput piti ostaa etukäteen, joten rahaa piti olla ennen kuin ensimmäistäkään lippua oli myyty. Asiakkaalle piti antaa sekä varsinainen pääsylippu että verolippu.

Nykyään asiat hoidetaan hiukan yksinkertaisemmin, mutta aikamoista rumbaa lupien kanssa pidetään edelleen. Jopa samoilla virkamiehillä eri paikkakunnilla on hiukan erilaisia käytäntöjä tänäänkin. Onneksi nuo huviveron aiheuttamat kommervenkit ovat taakse jäänyttä elämää.

Lähde Markku Aulanko

Valmis lomake eri paikkakunnille mentäessä vuodelta 1955. Anottiin lupaa "juhlatilaisuudelle". Leena Rintala huolehti "tanssiesityksistä" ja Reijo Salmista ei manittu taikuriksi vaan hän näytti "sorminäppäryysesityksiä". Soittoa oli paljon. Taiteellinen taso pidettiin korkealla. Ja tietysti tanssia puolitoista tuntia ohjelman päätteeksi.

.

No comments:

Post a Comment