1953 • Ojas ollaan • We are in the ditch

Näitä pieniä ojassa käyntejä sattuu jokaiselle karavaanille. Onneksi ei pahempia kovin usein. Nämä kuvat ovat Sirkus Sariolan viimeiseltä kiertueelta vuonna 1953. Onkohan oikeanpuoleinen elefantti-auto mennyt ojaan ihan myötätunnosta kaveriaan kohtaan? Joku varmaan tunnistaa autojen merkit?

Samantapainen vahinko kävi Parikkalassa 25.6.1953. Ettei olisi sama auto? Uteliasta väkeä kerääntyy jo ympärille.

Tässä on poliisilla ollut naamanilmeitä, kun on mietitty miten tuollaiseen asentoon pääsee suoralla tienpätkällä. Mutta sirkuslaiset osaavat temput. Hienot tiikerin kuvat rekan kyljissä. Tämän ikuisti sirkusorkesterin jäsen Valde Larimo vuonna 1953.

Kommentit:

Oikean puoleinen auto (ylimmässä kuvassa)  Gmc eli kepmsu, joka oli jenkkien ylijäämäautoja ja toimi tivolin elefanttikuljetusautona. Ojaanajot johtuvat usein siitä, että alitehoiset autot eivät päässeet mäkiä ylös ja lähtivät alamäkeen ja aika usein päätyivät ojaan kuten kuvissa näkyy.
Autot oliva enimmäkseen Ford sussexja eli sussetteja sekä Ford 40 eli nelikymppisiä. Jaffu Sariola osti autoja Vapon huutokaupasta sodan jälkeen 40 kpl. Huonoimmista tehtiin asunto ja perävaunuja.
Jukka Sariola 


.

Harrastelijat ja ammattilaiset • Amateurs and professionals

Jos ei puheesta niin ainakin sääristä erottaa sirkusammattilaisen ja -harrastelijan. Tässä on kuva jaloistani. Nuo ruvet ilmestyvät joka kevät. Vasta talvella lumien sulaessa ne alkavat yleensä hävitä. Kunnes ne taas huhtikuussa palaavat. Syynä ovat nämä sirkustelttojen ankkuritapit jotka isketään maahan. Telttojen ulkopuolella niitä on kaikkialla ja aina jaloissa. Onneksi niiden päihin laitetaan pehmusteet, jotka hiukan pelastavat ihan pahoilta kolhuilta. Mutta ei ammattilaisilla tällaisia rupia näy. Kuinkahan monta vuotta se vaatii, että oppii varomaan noita ankkurikeppejä.

.