Katalonian ihmistornit • Human towers of Catalonia

Ihmistorni syntyy Barcelonassa 2018.

Ihmistornit ovat Espanjassa Katalonian alueella suosittu perinne, jossa ryhmä ihmisiä muodostaa tornin nousemalla toinen toistensa päälle kerroksiksi. Korkeimmissa rakennelmissa voi olla 11 tai 12 kerrosta. Torniharrastus on erityisen suosittua Tarragonan alueella. Tornien rakentaminen on ilmeisesti keskiaikainen perinne, joskin ensimmäiset dokumentit niistä on 1700-luvun alusta. Tornien rakentajat  käyttävät itsestään nimitystä Castellers, katalaanisana Castell tarkoittaa linnaa.

Castellers monumentti Tarragonassa.

Tornin rakentamisessa kerhon vahvimmat jäsenet muodostavat sen perustan, ja kevyimmät nousevat korkeimmille osille. Kaksi viimeisintä kerrosta tekevät yleensä lapset, jotka nykyisin käyttävät kypärää. Kiipeämistä siivittää ja jännitystä lisää rumpujen pärinä ja torvisoitto. Rakennettavat tornit voivat olla eri muotoisia, esimerkiksi "3 de 9", tarkoittaa että tornissa on yhdeksän kolmen ihmisen muodostamaa kerrosta. Erilaisilla muodostelmilla on erilainen vaikeusaste. Torni hyväksytään vasta kun se on rakennettu ja purettu järjestelmällisesti ilman kaatumista. Tornien kaatumiset ovat varsin yleisiä, mutta vakavia loukkaantumisia sattuu niissä harvemmin.

Vahvimmat miehet ovat katutasossa.

Vuonna 2010 ihmistornit pääsivät Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Tornit esiintyivät myös Barcelonan vuoden 1992 kesäolympialaisten avajaisissa. Kaikessa kummallisuudessaan tämä perinne tuntuu ruokkivan voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sosiaalinen tapahtuma, jossa selkeä yhteen hiileen puhaltamisen meininki. Olisko juuri siitä tässä jutussa viime kädessä kysekin? Tätä en ole koskaan nähnyt sirkuksessa. Johtuu siitä, että numero vaatii liian paljon ihmisiä mukaan sen toteutukseen.

Nuorimmat kiipeävät huipulle.

.

Suomen kansallinen elävän perinnön luettelo • Finnish national list of living heritage

Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt 52 kohdetta Elävän perinnön kansalliseen luetteloon 23.11.2017. Sirkus- ja tivolikulttuuri ovat luettelossa mukana. Myös posetiivin soittaminen on hyväksytty samaan listaan. Suomi hyväksyi Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelusta neljä vuotta sitten. Sopimukseen kuuluu kulttuuriperinnön luettelointi kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Luettelointi on työkalu, jonka avulla voidaan tunnistaa, kuvata ja välittää tietoa elävästä perinteestä. Nyt julkaistussa Suomen elävän perinnön kansallisessa luettelossa on edustettuina esittävät taiteet, musiikki ja tanssi, suullinen perinne, juhlat ja tavat, ruokaperinteet, käsityötaidot, pelit ja leikit sekä luonto. Elävän perinnön kansallinen luettelo pohjautuu Museoviraston ja aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijaryhmän esityksiin.

Sirkuskulttuuri
Perinteinen ja uusi sirkus elävät vahvoina Suomessa ammattilaisten ja harrastajien toteuttamina Suomalainen sirkuskulttuuri on ilmiönä laaja, se kattaa perinteisen ja uuden sirkuksen ammattilaisineen, moninaista harrastustoimintaa ja moninaisia esityksiä eri puolilla Suomea. Perinne on kehittyvää ja uudistuvaa, mutta myös säilyttävää. Sirkuskulttuuri siirtyy sukupolvien välillä harrastajayhteisöissä, koulutuksessa ja ammattilaisten välityksellä. Sirkusyleisö on laaja ja perinteellä on vahva yhteisöllinen identiteettitekijä tekijöilleen.
Hakijoina olivat Cirko – Uuden sirkuksen keskus, Sirkuksen tiedotuskeskus, Suomen Nuorisosirkusliitto, seitsemän sirkusryhmää, kaksi perinteistä sirkusta (Finlandia ja Caliba), viisi nuorisosirkusta ja kaksi oppilaitosta.

Tivoliperinne Suomessa
Tivoli tarjoaa ihmisille mahdollisuuden päästä nauttimaan kiertävästä huvipuistosta laitteiden, pelien, esitysten ja herkkujen äärellä. Kiertävät tivolit ovat tuoneet vuosikymmenien ajan kansalaisten saavutettavaksi viihdettä, jolla on laaja kansainvälinen ulottuvuus. Suomalaisten tivolien kausi alkaa keväällä ja päättyy syksyyn. Tivolit kiertävät kauden aikana kymmenillä eri paikkakunnilla halki Suomen ja yhdellä paikkakunnalla ollaan tivolista riippuen muutamasta päivästä useampaan viikkoon. Perinne siirtyy perheyrityksissä ja tivolityöntekijöiden keskuudessa sukupolvelta toiselle ja sen tulevaisuus näyttää valoisalta.
Hakijana oli Suomalaisten Tivolien ja Sirkusten yhdistys.

Posetiivin soittaminen
Posetiivareita on ollut Suomessa 1800-luvun alusta lähtien ja yhä tänäkin päivänä perinne elää pienen yhteisön varassa. Arviolta noin 30–40 ihmisellä on hallussaan posetiivi, ja tunnettuja aktiivisesti soittavia harrastajia on kymmenkunta. Kyseessä on siis uhanalainen perinne. Ennen posetiivarit olivat etenkin tavallisen kansan ja köyhemmän väen viihdyttäjiä ja he esiintyivät kadulla. Posetiivareita voi nykypäivänä nähdä erilaisissa yksityisissä juhlissa, avajaisissa, kesätapahtumissa, toreilla ja markkinoilla sekä sirkusesityksissä. Posetiivin soittaminen on varhaisia populaarikulttuurin ilmenemismuotoja Suomessa.
Hakijana Suomen posetiivarit ry.

Kommentit:

Suomesta tuli Euroopan kolmas maa, jossa sirkustaide on saanut tämän arvostetun aseman Unescon kansallisen kulttuuriperinnön luettelossa.

.

Aineeton kulttuuriperintö netissä • Intangible cultural heritage in Internet

Eläköön sirkuskulttuuri Suomessa! -seminaari Sirkus Finlandia 24.10.2016. 

Suomalaista sirkuskulttuuria esitellään nyt Elävän perinnön wikiluettelossa. Teksti on julkaistu luettelossa myös englanniksi käännettynä. Teksti on syntynyt viime syksynä Helsingissä järjestetyn Eläköön sirkuskulttuuri Suomessa! -seminaarin tuloksena. Sivuston sisällöt ovat yhteisöjen tuottamia ja sitä ylläpitää Museovirasto.

Elävän perinnön luettelo liittyy Unescon yleissopimukseen aineettoman kulttuuriperinnön suojelusta ja tämän sopimuksen täytäntöönpanoon Suomessa. Sirkus osana esittäviä taiteita kuuluu aineettomaan kulttuuriperintöömme.

Sirkusryhmät ja yhteisöt voivat liittyä mukaan sirkuskulttuuri-tekstin allekirjoittajiin ja saada nimensä ja sivustolinkkinsä mukaan lähettämällä Sirkuksen Tiedotuskeskukseen asiasta viestin Johanna Mäkelälle johanna.makela@sirkusinfo.fi

The text is published in the list also in English.

Ulkolaiset vieraat seminaarissa Helsingissä 24.10.2016: Koen Allary, johtaja, Circuscentrum, Belgia 

ja Arie Oudenes, ent. toiminnanjohtaja, Stichting Circus Cultuur, Hollanti. 

.

Anatolij Martshevskij

Unesco-Kuriiri -lehden kakkosnumero 1988 oli sirkusaiheinen. Sisällä oli mm. neuvostoliittolaisen Anatoli Martsevskin (s. 1948) haastattelu, joka oli tehty Moskovan Suuren Sirkuksen Ranskan kiertueen aikana 1986–1987. Martsevski on paitsi klovni myös jonglööri ja akrobaatti. Hän on lisäksi toiminut teatteri- ja elokuvaohjaajana sekä kirjoittanut kirjoja lapsille.

Martsevskin ryhtyminen klovniksi oli sattuma. Hän kävi koulua ukrainalaisessa pikkukaupungissa ja oli mukana paikallisessa harrastajasirkuksessa, jossa harrasti akrobatiaa ja taitopyöräilyä. Tarkoitus oli kuitenkin pyrkiä teknilliseen opistoon ja valmistua insinööriksi. Martsevski oli jo 18-vuotias, kun hän pääsi ensimmäisen kerran oikeaan sirkukseen. Yllättäen hän kuitenkin ajautui klovnin sijaiseksi erään sirkuksen kiertueelle. Ja tässä sitä ollaan.