Sirkustaulut myynnissä • Circus paintings for sale

Taidemaalari, kuvataiteilija, taidegraafikko Yrjö Könni (1908–1997) maalasi sekatekniikalla sarjan sirkusaiheisia maalauksia, joista näkee, että aihe oli hänelle mieluinen. Tauluja on viisi kappaletta, kooltaan 70 x 100 cm ja kehystettyjä. Ne valmistuivat vuonna 1995 ja ovat olleet mm. Raumalla Lönnströmin taidemuseon näyttelyssä (seniori-näyttely). Taiteilija teki debyyttinsä Helsingissä 1939. Hän on osallistunut lukuisiin näyttelyihin niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Hän oli suosittu opettaja eri kuvataidelajeissa. Tilanpuutteen vuoksi taiteilijan poika Seppo Könni tarjoaa nyt teoksia sirkusharrastajille. Aihepiiri töissä on sen verran spesiaali, että työt olisivat ns. kotonaan sirkusväen keskuudessa, eivätkä missä tahansa. Jos olet kiinnostunut, ota yhteys Seppo Könniin puhelimella 0400 539 865 tai sähköpostilla seppo.konni@gmail.com

.

Taiteilijakortit • Postcards of artists

Ennen muinoin tivolien ja sirkusten taiteilijat painattivat postikortteja omalla kuvallaan. He myivät niitä yleisölle ja saivat näin pientä lisäansiota. Joskus korttiin sai myös nimikirjoituksen, Miksi ei enää nykyään? Minä ainakin olisin varma ostaja. Uskoisin, että moni nuorempikin, joka haaveilee sirkustaiteilijan ammatista tai on muuten vaan kiinnostunut sirkuksesta. Ja miksi nykyajan sirkustaiteilijat eivät vaivaudu enää ulko-ovelle näytöksen jälkeen toivottamaan katsojille hyvää kotimatkaa. Sirkus Finlandian Michelle ja Sebastian taitavat olla ainoita poikkeuksia. Se on kullan arvoista pr-työtä niin sirkukselle kuin artistillekin. Siinä samalla menisi muutama korttikin kaupaksi. Ohessa malliksi muutama Suomessa liikkunut postikortti 20–40 -luvuilta. Tietääkö kukaan keitä he ovat ja mistä ovat Suomeen tulleet?

Kaikki kuvat © Karl Hautamäki.

Yksi Sirkus Sariolan orkesterin jäsenistä oli Vilho Parma. Onkohan sukua?

Suomen Tivolin B-osaston listoilla vuonna 1930 ja 1931 esiintyi saksalainen 

Klara Fischer eli "Miss Volta - sähköihminen". Onkohan sama tai aviomies?

Kari Siikin sirkuskirjat myynnissä | The circus books of Kari Siiki for sale

Vuoden vaihteessa kuollut kenraalimajuri Kari Siiki keräili sirkuskirjoja 1950-luvulta saakka. Hänen kokoelmissaan on noin 1000 sirkuskirjaa. Kirjoista suurin osa on saksankielellä, mutta joukossa on kirjoja myös ruotsiksi, englanniksi, ranskaksi. Kari oli sotilasasiamiehenä töissä Brysselissä ja opiskeli sotilasalaa Saksassa. Kari oli CiVan eli Sirkus- ja Varieteetaiteen Ystävät ry:n toinen puheenjohtaja.

Osa kirjoista, ohjelmalehtisistä ja julisteista on ollut myynnissä Keravan museokeskus Sinkan Huvin Vuoksi -näyttelyssä. Kirjoja voi ostaa vielä yhtenä päivänä eli sunnuntaina 15.11., jolloin kirjat ovat esillä. Tässä hiukan myyntilistan alkua…

.

Uusi kioski

Sirkus Finlandian tullessa Helsinkiin, ensi-illassa sai todellisen tulikasteensa myös uusi kioskivaunu. Pientä säätöä vielä tarvitaan, mutta kokonaisuutena se toimii loistavasti. Vaunu on aiemmin ollut vastaavassa käytössä, mutta koko kesä sitä on kunnostettu Helsingin vierailua varten.

Kioskivaunu on mahtavan kokoinen. Pituutta perävaunulla on 13 metriä. Korkeutta sillä on peräti 3,8 metriä. Ulosvedettävillä osilla sen leveydeksi saadaan kolme metriä paikallaan oltaessa. Pysäköitynä kioski laskeutuu niin alas, että asiakkaiden ei tarvitse nousta mihinkään korokkeille. Ison vaunun tavoitteena on lyhentää jonotusaikoja tauon aikana. Hyvin siinä onnistuttiin.

Kulkukauppiaat

Kulkukauppiaiksi minä heitä nimitän. Ihan sanan positiivisessa mielessä. Jokaisessa sirkuksessa heitä on enemmän tai vähemmän. Heidän myyntiaikansa ovat hyvin lyhyitä. Ennen ja jälkeen näytöksen sekä väliajalla. Osa kiertää ulkona, osa sisällä teltassa. Myyjinä toimivat sekä artistit että muu henkilökunta. Artisteilla onkin usein jo maski päällään. Kioskimyynti on hyvin tärkeä tulonlähde sirkukselle, joten jokaisesta mahdollisuudesta otetaan kaikki irti.

Kauppiaat myyvät kaikkea mahdollista, syötävää, juotavaa, naposteltavaa, matkamuistoja ja ohjelmalehtiä. Eräitä suosituimmista sirkusartikkeleista lienevät kaiken maailman valohärpäkkeet. Niitä sanotaan valoviuhkoiksi, valohyrriksi, valotikuiksi, sirkuloiksi ja vaikka miksi, riippuen tietysti myyjän kielitaidosta. Viime vuonna joku huuteli yksinkertaisesti: lamppu. Ne luovatkin mukavan tunnelman hämärään sirkuskatsomoon. Ja kun viereisellä kaverilla on sellainen, täytyy meidänkin ostaa samanlainen. Ja vanhemmat manaavat rahanmenoa. Niinkuin aina.

Joskus 1900-luvun alussa kulkukauppiasta kutsuttiin myös hienommin nimellä kolportööri. Hän oli kuljeskeleva kirjojen ja lehtien kaupustelija, varsinkin uskonnollisen tai aatteellisen kirjallisuuden myyjä. Titteli tulee ranskankielen sanasta colporteur.

Kommentit:

xxxxxxxxxxxxxxxxxx
Mihin ovat kadonneet ne legendaariset sirkus viirit? (liput) 
xxxxxxxxxxxxxxxxxx
Totta. Viirit myös mainostaisivat sirkusta pitkän aikaa kotona ja pihoilla.
Kari Nieminen
xxxxxxxxxxxxxxxxxx
Minun ymmärtääkseni näitä viirejä ei ole tulossa ainakaan Sirkus Finlandian puolesta. Ehkä kaikista oleellisempana syynä on viirien väärinkäyttö. Myös viirien valmistus-kulut ainakin nykypäivänä tulisivat olemaan aika korkeita, minkä takia ne eivät ole kovin kannattavia.
T. Jo jonkin aikaa Sirkus Finlandiassa työskentelevä. 

xxxxxxxxxxxxxxxxxx

Tuleva myyntitykki

Pakko tämä on kertoa, kun se edelleenkin soi muistissa. Heleä lapsen ääni huutaa kirkkaasti: Hattaraa! Hattaraa! Se huuto kuuluu sirkuksen etuteltan toiseen päähän asti kutsuvana. Kateriina siellä bisnestä teki. Äiti Anna Jernström väänsi koneella sokerista hattarapilviä tikun ympärille ja tytär teki kauppaa solkenaan. Tuon myyntihenkisyyden olen havainnut Kateriinassa aikaisemminkin. Jo pari vuotta sitten hän kauppasi Sirkus Finlandian ohjelmalehtiä väliajalla ihmistungoksessa. Tyttö taisi olla vähän yli saappaan mittainen silloin. Intoa oli vaikka muillekin jakaa. Veikkaanpa, että häntä vielä kuullaan ja nähdään monasti.

Etuteltta

Sirkus Finlandian etutelttaa ei kaikilla esiintymispaikkakunnilla pystytetä. Vain silloin kun samalla paikkakunnalla ollaan useita päiviä. Teltta kootaan käytettävän paikan koon mukaan telttaelementeistä. Sen pinta-ala on laajimmillaan 14 x 46 metriä.

Tämä kuva on Helsingistä Auroran kentältä Finlandia-talon takaa vuonna 2006. Etuteltan takana on varsinainen sirkusteltta. Sen katolla vielä vanha valomainos. Edessä oleva lipunmyyntikin on uudistanut ilmettään tästä.

Viimekesäinen ilmakuva Turun Kupittaalta esittelee molemmat teltat. Kolmas samanvärinen teltta on talliteltta, joka ei tässä kuvassa näy.

Keäkuumalla seinäkankaat jätetään pois, kuten tässä Jyväskylässä otetussa kuvassa tältä kesältä. Teltan sisälle on ajettu kolme kioskivaunua.

Ohjelmalehti

Kaksi euroa ei ole paljoa Sirkus Finlandian ohjelmalehdestä. Tänä vuonna se on 40-sivuinen ja lähes kokonaan kaksikielinen. Artistien esittelyn lisäksi siinä on koko tämän vuoden kiertueen esiintymispaikat katuosoitteineen, jotta navigaattorin omistajatkin löytävät perille.

Kaikki sirkukset eivät paina ohjelmalehtiä. Minusta on kuitenkin mukavaa saada joku muisto näkemästäni. Toinen syy on se, että keräilen sirkusten ohjelmatietoja. Sirkus Finlandian kohdalta minulta vielä puuttuu ohjelmatiedot vuosilta 1990, 1991, 1994, 1995 ja 1996. Kertokaa, jos tiedätte niistä jotain.

Ohjelmalehden voi ostaa lipunmyynnistä, sirkuskioskista tai sirkuskentällä liikkuvilta myyjiltä. Jernströmin sirkusdynastian nuorimmatkin jäsenet innostuvat välillä kaupanteosta, kuten alimmaisessa kuvassa Alexia, Kateriina ja Anita kolme vuotta sitten.