Kokki Seppo Klingberg 1976 – The cook

Ensi vuonna Sirkus Finlandia täyttää 40 vuotta. Niinpä mieleen tulee kaikenlaisia mukavia vanhoja asioita. Niinkuin esimerkiksi Seppo Klingberg. Vuoden 1976 kiertueella hän kaiken muun työn ohessa veti sirkuksen vessavaunua vuoden 1963 mallisella Belarus-traktorilla noin 8 000 kilometriä ympäri Suomen. Samassa letkassa oli mukana myös keittiövaunu. Tästä työnkuvauksesta jo arvaattekin, että hän oli sirkuksen kokki. Yläkuvassa chef suunnittelee päivän menu-listaa keittiönsä rappusilla.

Seppo hoiti sirkuksen noin 30 hengen ruokailut ja kahvitukset. Ja ensimmäinen vuosi riitti Sepolle. Vaan ei lopullisesti. Sirkus Finlandian kioskissa hänet nähtiin jälleen vuonna 2013 (yläkuva). Poikansa Nikon kanssa he hoitivat myös kioskien tukkukäyntejä. Veikkaan, että Seppo nähdään sirkusduunissa vielä joskus.

Tämä kuva on Sirkus Finlandian kanttiinista 1984. Alkuvuosina sirkuksen työntekijöillä oli lähes täysi ylläpito. Kukaan ei oikein muista milloin yhteiset ruokailut lopetettiin. Nykyään jokainen kokkaa omat ruokansa itse.

Uusi kioski

Sirkus Finlandian tullessa Helsinkiin, ensi-illassa sai todellisen tulikasteensa myös uusi kioskivaunu. Pientä säätöä vielä tarvitaan, mutta kokonaisuutena se toimii loistavasti. Vaunu on aiemmin ollut vastaavassa käytössä, mutta koko kesä sitä on kunnostettu Helsingin vierailua varten.

Kioskivaunu on mahtavan kokoinen. Pituutta perävaunulla on 13 metriä. Korkeutta sillä on peräti 3,8 metriä. Ulosvedettävillä osilla sen leveydeksi saadaan kolme metriä paikallaan oltaessa. Pysäköitynä kioski laskeutuu niin alas, että asiakkaiden ei tarvitse nousta mihinkään korokkeille. Ison vaunun tavoitteena on lyhentää jonotusaikoja tauon aikana. Hyvin siinä onnistuttiin.

Kulkukauppiaat

Kulkukauppiaiksi minä heitä nimitän. Ihan sanan positiivisessa mielessä. Jokaisessa sirkuksessa heitä on enemmän tai vähemmän. Heidän myyntiaikansa ovat hyvin lyhyitä. Ennen ja jälkeen näytöksen sekä väliajalla. Osa kiertää ulkona, osa sisällä teltassa. Myyjinä toimivat sekä artistit että muu henkilökunta. Artisteilla onkin usein jo maski päällään. Kioskimyynti on hyvin tärkeä tulonlähde sirkukselle, joten jokaisesta mahdollisuudesta otetaan kaikki irti.

Kauppiaat myyvät kaikkea mahdollista, syötävää, juotavaa, naposteltavaa, matkamuistoja ja ohjelmalehtiä. Eräitä suosituimmista sirkusartikkeleista lienevät kaiken maailman valohärpäkkeet. Niitä sanotaan valoviuhkoiksi, valohyrriksi, valotikuiksi, sirkuloiksi ja vaikka miksi, riippuen tietysti myyjän kielitaidosta. Viime vuonna joku huuteli yksinkertaisesti: lamppu. Ne luovatkin mukavan tunnelman hämärään sirkuskatsomoon. Ja kun viereisellä kaverilla on sellainen, täytyy meidänkin ostaa samanlainen. Ja vanhemmat manaavat rahanmenoa. Niinkuin aina.

Joskus 1900-luvun alussa kulkukauppiasta kutsuttiin myös hienommin nimellä kolportööri. Hän oli kuljeskeleva kirjojen ja lehtien kaupustelija, varsinkin uskonnollisen tai aatteellisen kirjallisuuden myyjä. Titteli tulee ranskankielen sanasta colporteur.

Kommentit:

xxxxxxxxxxxxxxxxxx
Mihin ovat kadonneet ne legendaariset sirkus viirit? (liput) 
xxxxxxxxxxxxxxxxxx
Totta. Viirit myös mainostaisivat sirkusta pitkän aikaa kotona ja pihoilla.
Kari Nieminen
xxxxxxxxxxxxxxxxxx
Minun ymmärtääkseni näitä viirejä ei ole tulossa ainakaan Sirkus Finlandian puolesta. Ehkä kaikista oleellisempana syynä on viirien väärinkäyttö. Myös viirien valmistus-kulut ainakin nykypäivänä tulisivat olemaan aika korkeita, minkä takia ne eivät ole kovin kannattavia.
T. Jo jonkin aikaa Sirkus Finlandiassa työskentelevä. 

xxxxxxxxxxxxxxxxxx

Toinen teltta

Jos paikkakunnalla viivytään useampia päiviä, Sirkus Finlandia pystyttää sirkusteltan eteen myös etuteltan, jonka alle ajetaan kioskivaunut. Etuteltta kootaan elementeistä käytettävissä olevan alueen mukaan ja suurimmillaan se on kooltaan 14 x 46 metriä. Varsinkin sadesäällä on etuteltassa mukava oleskella väliajalla. Kesähelteellä jätetään sivuseiniä asentamatta.

Tuleva myyntitykki

Pakko tämä on kertoa, kun se edelleenkin soi muistissa. Heleä lapsen ääni huutaa kirkkaasti: Hattaraa! Hattaraa! Se huuto kuuluu sirkuksen etuteltan toiseen päähän asti kutsuvana. Kateriina siellä bisnestä teki. Äiti Anna Jernström väänsi koneella sokerista hattarapilviä tikun ympärille ja tytär teki kauppaa solkenaan. Tuon myyntihenkisyyden olen havainnut Kateriinassa aikaisemminkin. Jo pari vuotta sitten hän kauppasi Sirkus Finlandian ohjelmalehtiä väliajalla ihmistungoksessa. Tyttö taisi olla vähän yli saappaan mittainen silloin. Intoa oli vaikka muillekin jakaa. Veikkaanpa, että häntä vielä kuullaan ja nähdään monasti.

Etuteltta

Sirkus Finlandian etutelttaa ei kaikilla esiintymispaikkakunnilla pystytetä. Vain silloin kun samalla paikkakunnalla ollaan useita päiviä. Teltta kootaan käytettävän paikan koon mukaan telttaelementeistä. Sen pinta-ala on laajimmillaan 14 x 46 metriä.

Tämä kuva on Helsingistä Auroran kentältä Finlandia-talon takaa vuonna 2006. Etuteltan takana on varsinainen sirkusteltta. Sen katolla vielä vanha valomainos. Edessä oleva lipunmyyntikin on uudistanut ilmettään tästä.

Viimekesäinen ilmakuva Turun Kupittaalta esittelee molemmat teltat. Kolmas samanvärinen teltta on talliteltta, joka ei tässä kuvassa näy.

Keäkuumalla seinäkankaat jätetään pois, kuten tässä Jyväskylässä otetussa kuvassa tältä kesältä. Teltan sisälle on ajettu kolme kioskivaunua.