Klassinen sirkus 250 vuotta • Classic Circus 250 years

Sirkustaide on nykyään jakaantunut kahteen eri suuntaan: klassinen sirkus ja nykysirkus. Ensimmäinen klassinen sirkusesitys annettiin huomenna 250 vuotta sitten eli 9.1.1768. Erään tiedon mukaan esitys annettiin Lontoossa klo 15. Klassisen eli perinteisen sirkuksen rinnalle on 1970-luvulta alkaen noussut nykysirkus, joka yhdistelee eri taiteen aloja melko vapaasti. Käytän perinteisestä sirkuksesta nimitystä klassinen koska siinä on mielestäni hieman arvokkaampi sointu. Sivistyssanakirja antaa klassinen-sanalle kolme eri selitystä:
- antiikin kulttuuriin kuuluva, sille ominainen, sitä koskeva.
- yleisesti tunnustettu, pysyväarvoinen.
- perinnäinen, totunnainen, vakiintunut, luonteenomainen.

Esiintyviä taiteilijoita on ollut keskuudessamme historian alusta alkaen. Osa heistä eli kiertolaisen elämää etsien aina uutta yleisöä. Taikurit, klovnit, akrobaatit ja eläintenkouluttajat kiersivät maata yksin tai pienissä ryhmissä. Nuori, 26-vuotias ratsuväen vääpeli Philip Astley (1742–1814) palasi siviiliin ja asettui Lontooseen. Hevosurheilu ja ratsastus oli hyvin suosittua viihdettä noihin aikoihin. Niinpä Astley perusti oman Horse shown. Noihin aikoihin kehittyi erikoinen pyöreä maneesi, jonka Astley otti käyttöönsä. Aluksi se oli kooltaan 62 jalkaa. Monien kokeilujen jälkeen todettiin, että 42 jalkaa eli 13 metriä halkaisijaltaan oleva maneesi sopii parhaiten vauhdikkaisiinkin hevosesityksiin, joissa ratsastaja voi käyttää keskipakoisvoimaa hyväkseen temppuillessaan. Lisäksi Astley palkkasi esiintyviä taiteilijoita täyttämään tauot ratsastusnumeroiden välissä. Näin syntyi ensimmäinen sirkusesitys vuonna 1768. Tosin Astley itse käytti sirkus-nimeä vasta paljon, paljon myöhemmin. Myöhemmin kuin hänen kilpailijansa. Hän käytti Amphitheatre-nimeä. Circus-sanan ottivat ensimmäisenä käyttöönsä hänen kilpailijansa Charles Dibdin ja Charles Hughes vuonna 1782. Myös Hippodrome-nimeä käyttivät jotkut yrittäjät.

Sirkuksen juhlavuoden tapahtumia voit seurata vaikkapa Facebookissa osoitteissa Circus250 ja The Philip Astley Project.

.

Sirkus-sana – The word circus

Meidän tuntemamme klassisen sirkusesityksen keksi englantilainen ratsastuskoulun pitäjä Philip Astley 1768. Hän oivalsi ottaa käyttöön pyöreän maneesin, jonka ympärille rakennettiin katsomo. Astley huomasi, että pyöreässä maneesissa hevoset saattoivat juosta pitkiäkin aikoja nopealla vauhdilla. Kun vauhti oli tasaista, hevosen päällä saattoi ratsastaja tehdä näyttäviä numeroita. Ratsastusnäytöksiinsä hän otti mukaan akrobaatteja ja muita esiintyviä taiteilijoita. Astley ei nimittänyt esityspaikkaansa sirkukseksi vaan hän käytti Amphitheatre-nimeä. Circus-sanan ottivat ensimmäisenä käyttöönsä hänen kilpailijansa Charles Dibdin ja Charles Hughes vuonna 1782. Myös Hippodrome-nimeä käyttivät jotkut yrittäjät. Sana tulee kreikankielestä.

Mieleni tekee väittää, että Dibdin ja Hughes keksivät tuon Circus-sanan muinaisesta Roomasta. Kaikkihan muistavat historiasta Circus Maximus -rakennuksen. Tuossa ylhäällä on Gismondin valmistama, osin romantisoitu pienoismalli tästä valtavasta kilpa-ajoradasta sen kukoistusajalta. Paikan löytää Roomasta tänäänkin, mutta vaati paljon mielikuvitusta, jotta sen pystyy hahmottamaan paikalleen. Paikalla on nurmikkoa ja puistoa, mutta maaston muodot ovat selvät.

Vuonna 10 keisari Augustus rakennutti paikalle keisarin aition ja obeliskin. Netistä löytyvien tietojen mukaan rata oli loistonsa aikana 621 m pitkä ja 350 tai 118 m leveä. Radan keskellä oli seinämä. Areenan toinen pääty oli pyöreä, toinen suora. Katsomoon mahtui yli 200 000 katsojaa. Areenalla järjestettiin uskonnollisia festivaaleja, hevosajoja, myöhemmin myös taitoratsastusesityksiä, painiotteluja ja verisiä ihmisten ja villieläinten välisiä otteluja. Verenvuodatus loppui 100-luvulla. Viimeinen näytäntö pidettiin Roomassa 549. Samanlaisia areenoita rakennettiin monille paikkakunnille koko Rooman valtakunnan alueella. Osa niistä on vieläkin turistien nähtävissä raunioina. Lisätietoa löytyy esim. Robert Colen nettisivuilta www.circusmaximus.us

Circus Maximus on latinaa. Italiaksi se on Circo Massimo. Circus-sanalla on muitakin merkityksiä varsinkin englanninkielessä. Sillä tarkoitetaan piiriä, kehää, aukiota – esimerkiksi Piccadilly Circus on eräs liikenneympyrä ja aukio Lontoon keskustassa. Väkisinkin tässä tulee mieleen, että jos Dibdin ja Hughes eivät olisi ottaneet circus-sanaa käyttöönsä, kutsuttaisiinko tänä päivänä ravikilpailuja sirkukseksi?

Sirkus 245-vuotias

Onneksi olkoon 245-vuotiaalle! Tänään on sirkuksen syntymäpäivä. Englantilaisen Philip Astleyn (8.1.1742–27.1.1814) sanotaan pitäneen ensimmäisen "sirkusmuotoisen" esityksensä 9.1.1768 Lontoossa. Astley keksi liittää sen ajan suosittuihin ratsastusnäytöksiin uusia elementtejä kuten nuorallatanssijoita, jonglöörejä, koiria ja klovneja. Kaiken lisäksi hän käytti pyöreää maneesia, jonka halkaisijaksi myöhemmin muodostui 13 metriä eli 42 jalkaa. Hän ei kuitenkaan kutsunut esitystään sirkukseksi. Tämän nimen ottivat käyttöön 4.11.1782 Astleyn kilpailijat herrat Charles Dibdin ja Charles Hughes avatessaan Royal Circus -rakennuksen lähelle Astleyn omaa Amphitheatre of Equestrian Arts -rakennusta Lontoon Lambethissa.

Sirkus on siis varsin nuori esitysmuoto, mutta sirkuksen käyttämiä taiteilijoita on keskuudessamme ollut aikojen alusta lähtien. Sirkus elää ja kehittyy koko ajan. Klassisen sirkuksen perinteisistä ympyröistä on selvästi eriytynyt jo suuntaus, joka tällä hetkellä käyttää nimitystä nykysirkus. Kummallakin tyylisuunnalla on omat kannattajansa, moni pitää molemmista.

Kuvassa dressööri Gabi Donnert Sirkus Finlandiassa 2008.