Yodel

Yodel on absurdi komedia, jonka tähtenä loistaa jodlaava Wolfegang Glochenspiel. Kaiken takana on Colm O’Grady, joka yllättävän hyvin tuo esille Nahkahousulandian kulttuurin selkeimmät piirteet tässä älyttömyyden ylistyksessä. Esitys on niin yliampuvaa, että sitä ei ehkä kannata esittää jossain Sveitsin alppikylässä. Meikäläisiin tällainen kohellus kyllä kolahtaa ja huvittaa. Esitys oli koottu hyvin pikkutarkasti aidon tuntuseksi. Rekvisiitta ja asut näyttivät ihan oikeilta.

Colm O’Grady esiintyi Tampereen Teatterikesän ja Circus Ruska Festivaalin nimissä Pakkahuoneen aukiolla. Esiintymiskielenä oli englanti, jonka väliin sinne tänne lensi muutama saksankielinen sanonta. Englanninkielentaitoni ei ole kehuttava, mutta ei se tuntunut olevan esiintyjälläkään. Kunnes tajusin, että hänhän on irlantilainen. Kun Dublinissa syntynyt kaveri yrittää puhua englantia saksalaisella aksentilla, niin ei se voi olla kovinkaan selkeää kieltä. Mutta toimeen tultiin. Ja onneksi sitä jodlausta ei tullut liikaa.

Colm O’Grady on esiintynyt jo pitkälti toistakymmentä vuotta ja kiertänyt jo viisi mannertakin esiintyen teattereissa, sirkuksissa ja kabareissa soolona ja ryhmissä. Viimeisimmät soolonumerot Euroopassa ovat olleet katuteatteriesitykset Hot Potato, Cirque de Sally ja nyt nähty Yodel. O'Grady on perustanut vuonna 2007 Jonathan Gunningin kanssa Clowns Without Borders Ireland'n, jossa Colm on tällä hetkellä johtajana. Hän on myös sihteerinä Clowns Without Borders International'ssa.

.

Juniors & La Bella Tour

Circus Ruska Festivaalin ensimmäiset maksuttomat katusirkusnäytökset keskiviikkona keräsivät Pakkahuoneen aukion Tampereella tupaten täyteen yleisöä. Ilmojen herra oli laupiaalla päällä ja kansa iloisella mielellä. Alkulämmittelyn hoiti Circus Ruskan Juniori-ryhmä esitykselllä, jossa oli vauhtia vaikka muillekin jakaa.

Seuraavana esiintymisvuorossa olivat espanjalaiskaverit Guillermo Aranzana ja Roi Borrallas numerollaan La Bella Tour. Se oli nimensä mukainen tarina kahden vanhan klovnin yrityksestä jatkaa perinteistä elämäntapaansa nykymaailmassa. Arvostan korkealle nämä taiteilijat, jotka pystyvät ilmaisemaan ajatuksiaan, tunteitaan ja mielentilojaan pelkästään eleillä, ilmeillä ja liikkeellä. Kommunikointi yleisön kanssa on mahdollista ilman sanojakin. Se oli mukavaa katseltavaa.

Zero Gravity Tampereella

Zero Gravity Company on vuonna 2010 perustettu nykysirkusryhmä. Ryhmässä on viisi naista ja kaikki ovat Turun Taideakatemian kasvatteja. Kaksi heistä, Maarit Utriainen ja Netta Lepistö olivat muutaman päivän keikalla Tampereella Kesäsirkus-numerollaan. Esiintymispaikkana oli aurinkoinen Emil Aaltosen puisto Tammelantorin kupeessa. Näytöksiä oli kolme kertaa päivässä ja niihin oli vapaa pääsy. Esityksen kuuluivat osaksi Annikki Off-festareita.

Katusirkusesitys kesti reilut parikymmentä minuuttia ja yleisömäärä kasvoi koko ajan. Pikkulapsetkin seurasivat ohjelmaa herkeämättä silmät pyöreinä. Esitykseen sisältyi nuorallatanssia, klovneriaa ja akrobatiaa. Nopeilla asujen vaihdoilla luotiin erilaisia hahmoja kissoista voimamiehiin ja primadonniin. Aikuiset katselijat löysivät hahmoista selviä viittauksia vanhoihin sirkusesityksiin. Pidin esityksestä. Niin – ja olihan siinä esityksessä hevonenkin. Sellainen kolikolla toimiva.

Muuten – zero gravity tarkoittaa painottomuutta.