2018 • Cirque Arlette Gruss BTL

Cirque Arlette Gruss on yksi niistä kolmesta sirkuksesta, jotka viime vuonna saivat arvostetun Big Top Label -sertifikaatin. He kuuluvat Euroopan parhaimmistoon puitteiltaan ja toimintatavoiltaan. Sirkus Arlette Gruss on ranskalainen sirkus, jonka Arlette Gruss (1930–2006) ja hänen aviomiehensä Georgika Kobann perustivat vuonna 1985. Tämä tapahtui Irlannissa, josta he lähtivät Ranskaan 17.12.1985. Georgyka Kobann oli domptööri ja hänen pantterinsa olivat ensimmäisten sirkusohjelmien tärkeimpiä tähtiä. Jo seitsemän Grussin sukupolvea on pitänyt sirkusta liikkeellä. Sirkuksen nykyinen johtaja Gilbert Gruss lainasi Picassoa, kun häneltä kysyttiin hänen mottoaan: "Kaikesta mitä voin kuvitella, voi jonain päivänä tulla totta".

Gilbert Gruss.

Joulukuussa 1989 Cirque Arlette Gruss esiintyi ensimmäisen kerran Pariisissa. Seuraavana vuonna sirkus sai uuden Stromeyerin teltan, jonka halkaisija oli 34 metriä. Vuonna 1995 tuli käyttöön uusi Scola Telonin valmistama teltta, jonka halkaisija oli 41 metriä. Samalla parannivat äänentoisto ja valaisu. Tammikuussa 2009  teltta kasvoi jälleen. Nyt sitä nimitettiin jo katedraaliksi. PVC-kangas venytettiin kymmenen maston yli. Leveyttä oli 49 metriä ja pituutta 83 metriä. Viime vuonna Cirque Arlette Gruss esitteli uuden telttansa jolle annettiin nimi Le Privilège. Se on 4 miljoonan euron sijoitus nykyisen "The Cathedral" -teltan tilalle. Kapasiteetti on 1 685 tuolia, korkeus kupolin alla 16 m ja halkaisija 42 metriä. Nykyään sirkus vaatii tilaa 2 700 neliömetriä. Sillä on myös oma eläintarha. Sirkuksen talvileiri on La Fontaine St Martin.

Ei ainoatakaan mastoa näköesteenä ja nyt saa valoa maneesin reunoillekin.

.

Villi-ihmisen keksiminen

A-studio kertoi 21.3. mielenkiintoisen näkökulman rasismin kehittymisen historiaan. Jutussa kerrottiin Pariisin Musée du quai Branlyn näyttelystä L'invention du sauvage, vapaasti käännettynä ehkä Villi-ihmisen keksiminen. Katsokaa itse tästä, se on aivan ohjelman lopussa. Näyttely on muuten avoinna kesäkuun 3. päivään asti.

Näyttelyssä ja TV-jutussa kerrotaan kuinka eurooppalaiset 1800-luvun lopulla toivat eksoottisista maista ihmisiä näytille tivoleihin ja sirkuksiin. On toki muistettava, että siihen aikaan ei ollut massamedian välineitä käytettävissä ja sirkus oli yksi tiedonlevittäjä. Ja ihmisten tiedonjano oli valtava. Ja tottakai bisnesmiehet huomasivat tämän.

Esimerkiksi Hagenbeck lavasti kokonaisia alkuasukaskyliä ja -tarhoja. Eläintarhan tapaan hän toi näytille myös eskimoita ja saamelaisia (Völkerschau). Tässä touhussa tuli kieltämättä alistettua eri rotuisia ihmisiä. Heidät saatettiin monasti asemaan, joka ruokki rasistisia ajatuksia. Ihmiset johdatettiin lajittelemaan toisiaan parempiin ja huonompiin rotuihin. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut tarkoituksellisesti, mutta niin vaan kävi.

Kirjahyllyssäni on vaarini vanha Maantiedon oppikirja kansakouluja varten vuodelta 1897. Siinä mm. opetetaan, että kiinalaiset ovat pelkureita ja että neekerit ovat lapsellisia ja iloisia. Näin siis koulussa opetettiin suomalaisia vain sata vuotta sitten. Maailma muuttuu ja jälkikäteen on helppo osoitella sormella. Mitähän sadan vuoden päästä ajatellaan meidän toiminnastamme?