2019 • Sirkus Tähti • Joulusirkus • Christmas Circus

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Sirkus Tähti oli pystyttänyt leirinsä Helsingin Suvilahteen. Kello 17 oli jo pimeää. Katuvalot vilkuttivat vesilammikoista. Sirkustelttaa koristi komea valonauha. Teltan edessä oli ennennäkemätön pienempi etuteltta. Siitä vaan sisälle valoa kohti. Lämppäri puhkui nurkassa lisää lämpöä tuulen riepotellessa teltan liepeitä. Nenään leijaili glögin, kahvin ja pop cornin tuoksut. Piparkakkujakin oli tarjolla. Ja paikalla oli tietenkin myös joulupukki, jolle sai mennä kertomaan lahjatoiveitaan. Vaikka lunta ei näkynyt missään, niin kyllä tästä joulun tunnelmaan päästiin.

Kumpi kertoo salaisuuksia kummalle?

Etuteltassa oli ihan pikkujoulutunnelmaa.

Ohjelma kesti yli puolitoista tuntia väliaikoineen. Aika hyvin, kun artisteja oli vain viisi. Esiintyjät olivat tuttuja kesäkiertueelta. Paitsi yksi: Jey Jey Namibiasta. Hän on limbo-tanssija, kumimies ja tulennielijä. Jey Jey on notkea mies, joka puristaa itsensä läpi melkein mistä tahansa. Tulennielemisessä ihmettelin sitä, että suussa voi pitää niin kauan tulta yhtäjaksoisesti. Paras osa oli hänen limbo-tanssinsa. Sen taustalla soiva musiikki ei tule Namibiasta vaan Karibian saarilta. Limbotanssija liikkuu musiikin tahdissa, taivuttaa itseään taaksepäin ja tanssii vain jalkapohjillaan lattiaan tukeutuen vaakasuoran riman alitse koskettamatta sitä tai lattiaa. Limbo oli alun perin rituaali, jota esitettiin hautajaisissa. 1960-luvulla sitä alettiin tanssia maailmalla esiintymislavoilla yleisön viihdyttämiseksi. Tanssiin ei aina kuulu tuli. Limbo-sana on peräisin Karibian alueella puhutusta englannin murteesta; Jamaikan englannin taivuttamista merkitsevä limba juontuu englannin taipuisaa ja notkeaa merkitsevästä sanasta limber.

Jey Jey limboaa.

Lemmikkikarhu Boris ja Prof. Bluffo.

Myös Prof. Bluffolla oli uusia numeroita hänen ehtymättömästä temppuarkistostaan. Olen aina pitänyt siitä, että Bluffo ei tarvitse työssään mikrofoneja. Nyt kuitenkin mentiin rajan yli parissa kohtaa taustamusiikin viedessä voiton. Hattua nostan Bluffon fysiikalle. Aikuinen mies ja riehuu kuin teinipoika. Pelkästään rooliasujen vaihdot ainakin viisi kertaa yhdessä näytöksessa vaatisi jo minulle aika paljon lisähappea. Ehkä pii-paa -autonkin voisi soittaa valmiiksi paikalle.

Lia yläilmoissa.

Duo Foray

Joulusirkuksen kiertue 2019:
15.-24.11. HELSINKI, Suvilahti (Kaasutehtaankatu) Ma-Pe klo 18  La-Su klo 17
27.11.-01.12. PORI, Kirjurinluoto (Kapellimestarinkatu) Ke-Pe klo 18  La-Su klo 17
3.-5.12. KERAVA, Keskuskoulun kenttä (Ilmattarentie) Ti-To klo 18
7.-17.12 TUURI, Kyläkaupan kenttä (Onnentie) Ma-Pe klo 18  La-Su klo 13 ja 17
20.-22.12 VIHTI KK, K-Kaupan kenttä (Kirjavantie) Pe klo 18  La-Su klo 17

Sebastian kuolemanpyörässä.

Sirkustirehtööri Samir Abdelmeguid on Joulupukin kaveri.

.

Troupe Apollo

Troupe Apollo kuului Sven Berglundin sirkusten vakioesiintyjiin 1980 ja 1990 -luvuilla. Kolmen hengen ryhmä esitti erilaisia fakiiri- ja kahlenumeroita sekä tulennielemistä. Kokoonpano ymmärrettävästi vaihteli hiukan. Yläkuvassa mainoskortti noin vuodelta 1984. Henkilöt vasemmalta: Sven Berglund, hänen poikansa Janne Berglund ja Erkki ”Ekuna” Levonmäki. Käärmekin kuului artistiryhmään. Alakuvassa naulatyynyjen välissä Jan Gustafson, painona hänen päällään Mikko Sipiläinen ja vieressä tilannetta tarkkailee puolalainen Mirek. Kuva on kenties vuodelta 1994. Fakiiriryhmään kuului joskus myös Marko Kekkonen. Ehkä muitakin, mutta muistii alkaa pätkiä.

.

Tulenpuhaltaja ja tulennielijä

Tulenpuhallus ja tulennielentä ovat kaksi eri asiaa. Tulennielentä tarkoittaa palavan soihdun viemistä suuhun ja suun sulkemista sen ympärille siten, että liekki tukahtuu ja sammuu. Tulennielentä on suosittu ohjelmanumero sirkuksessa sekä katutaiteilijoiden keskuudessa. 1880-luvun loppupuolella tulennielentä alkoi yleistyä sirkuslaisten keskuudessa. Tulennielennässä on hyvin vähän salaisuuksia. Ei ole olemassa niinsanottua "kylmää liekkiä", eikä esiintyjän suussa ole mitään erityistä ainetta syljen lisäksi. Yläkuvassa Jakobin Sirkuksen tirehtööri Petteri Jakobsson nielee tulta edelliskesänä Tampereen Teatterikesässä.

Tulenpuhallusta käytetään usein sirkuksessa esityksen jännittävimmässä vaiheessa. Tulenpuhallus on tulitaiteilijoiden temppu, jossa luodaan tulipatsas puhaltamalla tulenarkaa nestettä palavaan soihtuun. Myös monet black metal -musiikkia esittävät yhtyeet ovat käyttäneet tulenpuhaltajia visuaalisen ilmeensä luomisessa. Monilla tarueläimillä, kuten lohikäärmeillä, on uskottu olevan kyky sylkeä tulta luonnostaan.

Tulenpuhalluksen ensisijainen vaara on suun limakalvojen vaurioituminen. Suurin vaara on kuitenkin palavan nesteen vahingossa keuhkoihin vetäminen, joka voi aiheuttaa kemiallisen keuhkokuumeen tai jopa kuoleman. Tulenpuhaltajan pitäisi välttää räjähtävien nesteiden, kuten alkoholin käyttöä. Bensiiniä ei voi eikä saa käyttää missään tapauksessa, sillä se syövyttää ja voi aiheuttaa kuoleman. Usein käytössä on parafiini tai puhdistettu lamppuöljy. Alakuvassa ukrainalainen fakiiri Fire-Man eli Anatoli Youkov puhaltaa tulta Sirkus Finlandiassa 2004.

Sirkustirehtööri Tapio Laatikainen

Kuvassa käärmetanssija Tapio Laatikainen & Lyyti. Lyyti on tiikeripyton (Python molurus). Tiikeripyton kuuluu kuristajiin, joten sillä ei ole myrkkyhampaita. Laatikainen esiintyi myös taikurina ja tulennielijänä. Hän aloitti taikurina jo 60-luvun lopulla ja esiintyi aina 90-luvun alkuun asti. Vuonna 1983 Laatikainen kiersi Suomea omalla sirkuksellaan. Sirkus Lapponia toimi pienellä kotimaisella artistiryhmällä. Toiminta loppui kuitenkin tähän yhteen vuoteen.

Käärmetanssija ja käärmeenlumooja ovat eri asioita. Käärmeenlumoojat ovat etenkin Intiassa suosittuja katutaiteilijoita, joiden väitetään soitollaan ja kehon liikkein kykenevän hypnotisoimaan myrkkykäärmeitä.