Sirkustaiteita harrastettiin jo tuhansia vuosia sitten. Sana sirkus esiintyy ensimmäisen kerran keisariajan Roomassa. Se sirkusnäytös, jota me käymme katsomassa keksittiin vasta 1768. Nimitämme sitä klassiseksi tai perinteiseksi sirkukseksi. Joissakin maissa sitä kutsutaan moderniksi sirkukseksi. Nykysirkukseksi nimitämme 1970-luvulla syntynyttä uutta sirkuslajia, joka sulautuu useihin muihin taidelajeihin ja esitykset ovat useimmiten teattereissa. Suomessa sirkuslaisia ihmeteltiin ensimmäisen kerran 1802. He olivat ruotsalaisia. Siitä alkoi vilkas ulkolaisten sirkusten liikenne Turun sataman ja Pietarin kaupungin välillä. He tottakai pysähtyivät ainakin Helsingissä esittämään taitojaan. Ensimmäinen suomalainen sirkus perustettiin Terijoella vasta 1896.
Skotti John Bill Ricketts (1760–1800) perusti Yhdysvaltoihin ensimmäisen sirkuksen. Hän aloitti uransa Hughes Royal Circus'ssa Lontoossa ja Equestrian Circus'ssa Edinburgh'ssa 1780-luvulla. Hän matkusti Yhdysvaltoihin ja avasi Philadelphiassa ratsastuskoulun, jossa oli 800 istuinpaikkaa. Rickettsillä oli siis samanlainen ammatillinen pohjakokemus kuin Philip Astley'lla, joka keksi nykymuotoisen sirkuksen 25 vuotta aiemmin Englannissa. Ricketts'in sirkusrakennuksessa ei ollut kattoa. Maneesi oli halkaisijaltaan 42 jalkaa eli 12,8 metriä. Amerikan ensimmäinen kokonainen sirkusnäytös annettiin tässä rakennuksessa Philadelphia'ssa 3.4.1793 eli tänään 226 vuotta sitten. Ricketts'in näytös perustui taitoratsastusesityksiin joiden välissä nähtiin, akrobaatteja, ratsastustemppuja ja yksi klovni taiteilijanimeltään Mr. McDonald. Mukana oli myös nuorallatanssija Mr. Spinacuta vaimoineen. George Washington seurasi esitystä myöhemmin samana vuonna.
Rickettsin sirkuksessa oli vain yksi maneesi. Amerikassahan kaikki suurempaa kuin muualla, joten kohta maneeseja olikin arvonsa tuntevassa sirkuksessa vähintään kolme. Aemmin esiinnyttiin ulkomaneesilla tai tilapäisrakennuksissa, jotka purettiin näytösten jälkeen. Pian huomattiin kuinka suosittua sirkus oli ja lähes linnamaisia sirkusrakennuksia alkoi nousta suurimpiin maailman metropoleihin. Muutama niistä on vieläkin toiminnassa. Amerikkalaisia on ilmeisesti syytä kiittää myös ideasta ottaa iso teltta sirkuksen käyttöön. Sillä päästiin kätevästi esiintymään ympäri maata. Välimatkat taitettiin ensin hevosilla, myöhemmin rautateillä ja nykyään myös autoilla. Tänään sirkus voi hyvin Amerikassa. Eläinsuojelijat ovat viime vuosina pahoittaneet monen sirkuslaisen mielen, mutta uuteen aikaan aletaan tottua kuten muuallakin maailmassa.
Toivottavasti klassisen sirkuksen perusta säilyy vielä pitkään. Siihen kuuluu vähintään pyöreä maneesi, elävä musiikki, elävät esiintyjät, hevoset, akrobaatit ja klovnit. Siihen ei kuulu väkivalta, pelottavat esitykset tai rumat puheet. Sitä voi katsella aikuiset ja lapset yhdessä. Se koostuu useista eri ohjelmanumeroista. Ne voivat olla jännittäviä, hauskoja tai vakavia. Taitava juontaja laukaisee jännityksen tai valmistaa katsojan nauramaan sydämensä pohjasta. Sellaisesta minä pidän.
Kelly Miller Circus, USA, pystytysvaiheessa.
.
